Keskusta ei olekaan oppositiossa.

Tämän viimeisen keskustan puheenjohtajan lausunnon mukaan näyttää lopulta saavan vahvistusta se ajatus ettei keskustapuolue olekaan suinkaan oppositiossa, vaan se on eräänlainen hallituksen eteen työnnetty tukikohta, tai siisipartio vihollisen puolella. Oikea oppositio, oikea vihollinen on kyllä tiedossa, se on tämä perussuomalaisten puolue.

Perussuomalaiset haluavat ajaa suomen polpulistisella politiikallaan sille tielle joka on vienyt jo Kreikan, Portugalin ja Irlannin turmon tielle, vararikkoon  ja IMF:n ja EU:n holhoukseen.

http://yle.fi/uutiset/sipila_toivoo_hallituksen_kestavan/6411451

Sipilä ei toivo tämän hallituksen kaatuvan vaan toivoo kestävän ja tekevän elinaikanaan ne tarpeelliset leikkaukset jotka on tehtävä Suomen pelastamiseksi. Tällä hallituksella on myös erinomaiset mahdollisuudet vaikuttaa ammattiyhdistysliikkeeseen tavalla joka hillitsee niiden intoa huonontaa Suomen kilpailukykyä edelleen kiristämällä työmarkkinoita lakolla. Tmän vaikutusmahdollisuuden saa aikaan paljon kokenut ja monissa liemissä keitetty työvoimaministerimme. Hänellä jos kellä on taito vaikuttaa ammattiyhdistysmiehiin, joilla tässä asiassa kuitenkin on todellinen päätösvalta.

Toiveita eivät kylläkään herätä TV:ssä esiintyneiden työmarkkinajärjestöjen johtajien ylimieliset ilmeet, kun heitä muistutetaan heidän omasta yhteiskunnallisesta vastuustaan. He tietävät että juuri heillä on valta päättää valtakunnan kohtalosta. Työnantajien ja hallituksen edustajat eivät voi muta kuin ryömiä kontallaan heidän edessään. Tottakai sellainen lisää itsetuntoa, kenen tahansa itsetuntoa, myös ammattiyhdistysjohtajien itsetuntoa sellainen varmasti hivelee.

Mutta ei tämä tilanne mitenkään terve ole. Työmarkkinajärjestöillä pitäisi olla valtaa sen verran että he pystyvät puolustamaan työntekijöiden oikeuksia, etteivät työnantajat riistä heitä. Tälläaista edunvalvontaa ilman muuta tarvitaan, sillä ei ole epäilystäkään siitä etteivätkö työnantajat riistä työläisiä jos he saavat tilaisuuden.

Tällä hetkellä työmarkkinajärjestöjen johtajilla on kuitenkin liian paljon valtaa, he päättävät koko maan talouden kohtalosta. Näin paljon heillä ei pitäisi valtaa olla, sen vallan pitäisi kuulua hallitukselle, mutta hallituksella ei sitä valtaa ole vaan  maan hallitus joutuu matelemaan polvillaan tai ryömimään työmarkkinajohtajien edessä, saadakseen aikaan valtakunnan hyvinvoinnin kannalta parhaan mahdollisen sopimuksen.

.

JokuMuu
Sitoutumaton Jyväskylä

Eläkeläinen, aktiivinen politiikan seuraaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu