Ryssäviha ja EU-kriittisyys

Olen niin vanha että muistan vielä ajan, jolloin (ainakaan omalla synnyinpaikkakunnallani), ihminen ei oikein ollut yhteiskuntakelpoinen, nykykielellä ei pystynyt osallistumaan sosiaaliseen elämään, ellei osannut yhtyä normaalilla tavalla keskusteluun venäläisistä.

Tätä keskustelua venäläisistä käytiin silloin halveksivassa sävyssä. Käytössä oli mittava kliseevarasto. Sellaiset lausahdukset kuten “ainut hyvä ryssä on kuollut ryssä”, tai  “yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää”, olivat vallitsevia. Ne jolla oli parempi mielikuvitus ja ulosanti, ilmaisivat itseään monipuolisemmin. Ajatuksen piti kuitenkin olla aina sama, sen kaikki hyväksyivät ja se oli totuus, (ainakin siinä kylässä missä minä asuin lapsena).

Sosiaalista elämää saattoi silloin olla, tai oikeus kuulua poikaporukkaan hellitä, vain jos hallitsi venäläisiin liitetyt kliseet ja osasi käyttää niitä oikeissa paikoissa ja riittävän usein.

Ryssäviha oli tavallaan meidän paikkakunnan uskonto. Evankelisluterinainen herännäisliike, se Paavo Ruotsalaisen perustama, oli sitten se toinen ja varsinainen uskonto. Nämä kaksi uskontoa  kulkivat käsi kädessä, tukien toinen toisiaan. Papit ja maallikkosaarnaajat saarnasivat kirkkojen ja rukoushuoneiden pöntöistä ryssävihaa ja ryssävihaa perusteltiin Paavo Ruotsalaisen henkiseen perintöön liittyvällä uskonnollisuudella.

———————

Sellaista se oli silloin.

Sitten Urho Kaleva kekkonen alkoi saarnata ryssävihan vastaista toista uskontoa. Se tapahtui lehdistössä, radiossa ja televisiossa. Urho Kaleva Kekkoinen, vaikka oli paikkakuntani pääpuolueen edustaja, edusti kuitenkin monelle paikkakuntalaiselle väärää profeettaa.

Arkkivihollisen kanssa rauhanomaista rinnakkaiseloa saarnaavana ja bilarilaritaariseen kaupankäyntiin perustuvia kauppasopimuksia sen kanssa rustailevana ja vieläpä ystävyys ja yhteistyösopimuksenkin allekirjoittaneena, Kekkosta pidettiin syntymäpaikkakunnallani paholaisen lähettiläänä. Kekkonen käänsi vanhat totuudet päälaelleen ja se sotki monen kyläläisen ajatukset ja elämänkatsomuksen.

———————–

Tänä päivänä tuntuu siltä että EU- vihan ilmentymät US:n blogistanissa ylittävät jo jopa ryssävihan ilmentymät kotikylälläni lapsuuteni aikana, siis silloin ryssävihan kultaisina vuosina. Nykyäänkin tämä vanha ryssäviha elää vielä jossakin, mutta se on vain kalpea aavistus menneestä vihasta, eivätkä uudet sukupolvet voi tajuta millaista se oli esimerkiksi minun nuoruudessani.

No, hyvän kuvan siitä vanhasta ryssävihasta toki voisi saada, jos nuoriso seuraisi Uuden Suomen eurokriittisten blogistien mielipidekirjoituksia, mutta eihän nuoriso tällaista palstaa jaksa seurata, niillä on facebookissa ja twiterissä omat mielenkiinnon kohteensa, joista taas minulla ei ole aavistustakaan.

————————-

Oliko sitten suomalaisten ryssävihaan aihetta? Ryssäviha oli kai seurausta kahdesta sodasta ja niiden aikana harrastetusta virallisesta sotapropagandasta.

Sotapropagandan tarkoitus on muodostaa vihollisesta sellainen kuva että vihollista ei edes koettaisi ihmiseksi, silloin vihollinen on helpompi ampua, tai tuhota muulla tavalla. Vihollisen tappanutta sotilasta ei pidetä tappajana, vaan sankarina.

Sotapropaganda on rationalistista järkevää toimintaa. Se harhauttaa kansalaisia, se antaa väärän mielikuvan vihollisesta, mutta se todella auttaa sotaponnistuksissa.

Entäs ryssävihan suitsiminen sitten, oliko siihen aihetta?  Oliko UKK oikeassa vai väärässä hillitessään sodan jälkeen ihmisten ryssävihaa?

Rauhanomaisissa oloissa vihaamisesta ei ole hyötyä, siitä on vain haittaa kanssakäymiselle ja kaupankäynnille.

————————

Entäs EU sitten?  Onko se vihaamisen arvoinen instituutio, kuten Neuvostoliitto aikoinaan oli? Onko EU samanlainen paha imperiumi kuin mitä Neuvostoliitto oli, tai tsaarien Venäjä ennen sitä?

Olli Rehniä vihataan, koska hän hoitaa Brysselissä  EU:n asioita EU:n virkamiehenä.. Häntä on sanottu Brysselin Boprikoviksikin.  

Onko Olli Rehn kuten entinen Suomen kenraalikuvernööri, joka aikoinaan hoiti Suomen virallisen päämiehen, Venäjän Tsaarin, tehtäviä Suomessa, hänen sijaisenaan. (Muuta hallinnollista yhteyttähän Suomella ja Venäjällä ei silloin keskenään ollutkaan. Suomi oli yhtä itsenäinen Bobrikovin aikana kuin se on nytkin, paitsi että ikänkuin presidentin pallilla, istui silloin venäläinen kenraalikuvernööri, tuo vihattu Bobrikov.)

Onko Olli Rehn kuten Bobrikov?  

No ei, Olli Rehnhän hoitaa koko EU:n asioita, kun Bobrikov hoiti vain Suomen asioita. Eikä Olli ole Suomen edustajana hoitamassa EU:n asioita, kuten Bobrikov oli Venäjän tsaarin edustaja hoitamassa Suomen asioita.

Onko siis syytä vihata Olli Rehniä, kuten Bobrikovia? Onko Oli Rehn syytä ampua ja tuleeko hänen ampujastaan Suomen kansallissankari, kuten Boprikovin ampujasta tuli?

——————————-

Paljon olisi vielä EU:sta ja sen vihattavuudesta asiaa, mutta jääköön tällä kertaa tähän. Tästä on nimittäin nyt jo tullut aivan liian pitkä juttu luettavaksi, enkä ole kertaakaan maininnut tässä sitä puoluetta, jonka nimen mainitseminen takaa sen että juttu todella luettaisiin  ja että sitä kommentoitaisiin vilkkaasti..

No, sen verran nyt vielä kuitenkin pähkäilen tätä asiaa, että ihmettelen mistä löytyisi se nykypäivän Kekkonen, joka sulattaisi suomalaisten sydämissä kytevän EU- vihan.

Eihän sitä EU:ta nyt tietenkään rakastaakaan tarvitse, mutta toimeen sen kanssa pitäisi kyllä  tulla, kuten aikoinaan Neuvostoliiton kanssa.

Se EU nyt vain on tuossa aivan vieressä ja paljon sen kanssa tehdään kauppaa. Ja hyväähän se tekee kaupankäynti Suomelle EU:n kanssa. Kaupankäynti entisen  Neuvostoliiton kanssa teki aikanaan myös Suomelle hyvää. Ei sille EU:lle oikein ilkeilläkään kannata, koska ei ne meidän ilkeilystä siellä juuri mitään piittaa.

Eikä se EU:kaan  Suomea vastaan mitenkään uhkaavasti ole käyttäytynyt, ihan rauhallinen kaveri se on. Kuka selittäisi Suomen kansalle, niin että se ymmärtäisi, ettei EU:ta suinkaan tarvitse pelätä, eikä vihata?

JokuMuu
Sitoutumaton Jyväskylä

Eläkeläinen, aktiivinen politiikan seuraaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu