Kokoomuksen naisongelma

Syksyn edetessä kokoomuksen sisällä yksi aihe on puhuttanut ylitse muiden: puolueen kyky puhutella nuoria koulutettuja naisia. Alla oleva teksti avaa oman näkemykseni siitä, onko nykytilanne millainen ja mitä asialle voisi tehdä. Kannattaa myös lukea Veera Hellmanin erinomainen blogi aiheesta, joka avaa samaa kysymystä juuri kyseessä olevan ryhmän perspektiivistä.

Lienee kiistatonta, että kokoomuksen perinteiset kysymykset kuten talous ja turvallisuus, ns. politiikan kovat kysymykset, eivät puhuttele naisia samalla lailla kuin miehiä. Tähän löytyy varmasti monia eri syitä, mutta ne eivät ole tämän kirjoituksen aiheena.

Jos tekisi johtopäätöksen, että kokoomuslainen ideologia tai maailmankuva nyt vaan sattuu puhuttelemaan naisia vähemmän kuin miehiä, voisi keskustelun lopettaa siihen. Ainakaan itse en usko sellaiseen politiikan teon tapaan, jossa ideologiaa tai arvoja mukautetaan eri kohderyhmien ja kulloistenkin puheenaiheiden perusteella vaalimatemaattisista syistä.

Tällaisen johtopäätöksen tekeminen olisi kuitenkin virhe. Ei kokoomuksen ideologian keskiössä ole talous ja turvallisuus. Kokoomus toki pitää näitä “kovia”  kysymyksiä agendallaan ja hyvä niin, mutta ne ovat vain välineitä oikeiden tavoitteiden edistämiseen. Ei kokoomuksen olemassaolon tarkoitus ole paikallisen sopimisen mahdollistaminen tai matalampi ansiotulovero. Tarkoitus on yhteiskunta,  jossa vallitsee mahdollisuuksien tasa-arvo ja jossa ihmiset ovat vapaita elämään omien arvojensa ja tavoitteidensa mukaista elämää. Talouden ja turvallisuuden kysymykset ovat vain keino ja edellytys tällaisen yhteiskunnan olemassaololle.

Seuraa oletus: jos ensimmäinen kokoomuksesta mieleen tuleva asia olisi tasa-arvo ja vapaus verotuksen ja turvallisuupolitiikan sijasta, tuntuisi puolue varmasti nuorille naisille huomattavasti tämän hetkistä houkuttelevammalta. Ongelma ei siis ole ideologia tai aate, vaan viestintä. Eikä kysymys rajoitu vain nuoriin naisiin: kuva kylmistä talousarvoista rajoittaa kokoomuksen tietä 17% prosentin porvaripuolueesta suuremmaksi yleispuolueeksi, joka pystyisi vaikuttamaan maan asioihin huomattavasti nykyistä enemmän. Onkin kokoomuksen haaste sekä tehtävä muuttaa puolueen sanoma sellaiseksi, joka maalaa uskottavan sekä toivorikkaan kuvan tavoittelemastamme yhteiskunnasta.

Ongelmat on helppo löytää, mutta ratkaisuja ei. Lisäksi itselleni juuri talouden ongelmien ratkaisu on yhteiskunnassa ensisijaista, oli kyse sitten niiden suhteesta ilmastonmuutoksen, hyvinvointivaltion rahoittamiseen tai yksilöiden kykyyn rakentaa onnellinen elämä. Tässä kokoomuksen vahvuus tulee olemaan jatkossakin. 

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö puolueen viestiä voisi tavoitelemamme yhteiskunnan osalta kirkastaa. Kaikki tietävät jo, mitä kokoomus on mieltä verotuksesta. Harvempi tietää, mikä on kokoomuksen näkemys tasa-arvosta. Puolueen viestiä pitääkin käsitellä kokonaisuutena, sen sijaan että poukkoillaan aiheesta toiseen irtopisteiden perässä. Oppositiopolitiikassa on vielä opeteltavaa, ja vaikka välillä pisteet kotiin saataisiin ja räyhättäisiin ihan aiheesta, ei silti viikkojen rummutus vaikkapa Krista Kiurun lausunnoista liene pidemmän aikavälin kannalta järkevää.

Joonas Pulliainen

Kirjoittaja on helsinkiläinen valtio-opin opiskelija, joka toimii Kokoomusopiskelijoiden liittohallituksessa sekä kokoomuksen puoluevaltuuston jäsenenä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu