Macron tekee karhunpalveluksen Taiwanille, Euroopalle ja Ukrainalle ”strategisella autonomiallaan”.

Ranskan presidentti Emmanuel Macronin geostrateginen linja on herättänyt viime aikoina keskustelua. Kovimman kritiikiryöpyn kohteeksi presidentti joutui taannoisen Kiinan valtiovierailun yhteydessä. Matkalla Macron uusi aiemmin esittämänsä näkemyksensä siitä, että Eurooppa tarvitsee ”strategista autonomiaa”. Samalla hän totesi, että Euroopan on oltava vähemmän ”Yhdysvaltojen seuraaja” ja kertoi ettei Euroopan pidä ”eskaloida Taiwanin konfliktia”.

Näkemykset eivät sinänsä ole uusia, mutta erityisesti Kiinalle ne lähettävät täysin vääränlaisen viestin. Sota Ukrainassa sai koko läntisen maailman muodostamaan Venäjän vastaisen rintaman ennennäkemättömällä tavalla. Peruskivinä tälle rintamalle ovat toimineet talouspakotteet, sanktiot sekä aseellinen apu. Reaktion yhtenäisyys ja sen voima onkin yllättänyt Venäjän lisäksi myös Kiinan.

Macronin lausunto lyö kiilaa tähän yhtenäisyyteen. Taiwanin suurin suoja on Yhdysvaltojen sotilaallinen läsnäolo ja Yhdysvaltojen ”strateginen monitulkintaisuus”, jossa se pitää reaktionsa Taiwanin valtausyritykseen tarkoituksella hämärän peitossa. Euroopalta kukaan ei odotakaan vastaavaan sotilaallisen pidäkkeen luontia tai ylläpitoa. Silti Euroopallakin on roolinsa. Paras panos Euroopalta konfliktin ehkäisyyn on pelote taloudellisista pakotteista, jotka toteutettaisiin yhdessä Yhdysvaltojen kanssa. Puheet yhtenäisestä linjasta poikkeamisesta olennaisesti heikentävät tätä pelotetta ja siten lisäävät jopa suoraan sodan riskiä.

Joku saattaisi kysyä, että mitä merkitystä Taiwanilla on meille? Ukrainassa kyse on kuitenkin suurikokoisen suvereenin valtion joutumisesta naapurinsa valtauksen kohteeksi, vieläpä Euroopassa. Taiwan sen sijaan on kansainvälisen yhteisön silmissä hämärämpi olio, joka ei ole edes julistautunut itsenäiseksi. Miksi meidän pitäisi välittää heidän kohtalostaan? Välittämisen taustalla on sen ilmiselvyyksien lisäksi – sota on väärin ja taiwanilaisten itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa – käytännöllisiä syitä.

Sota Taiwanissa olisi katastrofi kaakkois-Aasian vakaudelle ja turvallisuudelle. Se olisi myös katastrofi globaalille taloudelle sekä maailmanrauhalle. Erityisesti tilanteessa, jossa Kiina voittaisi konfliktin, joutuisivat sitä ympäröivät valtiot elämään entistä suuremman turvattomuuden tilassa. Voitto vahvistaisi Kiinaa ja saisi sen uskomaan sotilaallisen voiman olevan hyvä keino intressiensä edistämiseen.

Tähän asti Kiina on pyrkinyt etupiirin luomiseen lähinnä taloudellisten insentiivien kautta, kuten uusi silkkitie -hanke osoittaa. Taiwanin kaatuessa houkutus etupiirin kasvattamiseen sotilaallisin keinoin kasvaisi. Jo nyt Kiina pyrkii vaikuttamaan naapurimaidensa sisäpolitiikkaan. Taiwanin sodan jälkeisessä tilanteessa ei ole syytä olettaa, ettei vaikuttamisen intensiteetti ainakaan laskisi.

Sota koskettaisi myös aivan jokaista älypuhelimen tai tietokoneen käyttäjää. Taiwan on globaalisti merkittävin puolijohdeteollisuuden keskittymä. Puolijohteiden merkitys modernisoituvassa maailmantaloudessa, erityisesti korkean teknologiateollisuuden lännessä, on valtava. Sodan aiheuttama katkos syöksisi kansainvälisen kaupan kriisiin ja vaikuttaisi siten myös Eurooppaan.

Onkin selvää, että Euroopan intressissä on sodan välttäminen ja rauhan jatkuminen Taiwaninsalmen kummallakin puolella. Tätä kehitystä voidaan edesauttaa: osittainen irtautuminen taloudellisesta riippuvuudesta Euroopan ja Kiinan välisessä kaupassa on käytännössä välttämätöntä. Ilman irrottautumista pelote talouspakotteista tai sanktioista sodan syttyessä ei ole uskottava. Täysin Kiinankaupasta riippuvaisen Euroopan ei ole käytännöllisesti mahdollista rajoittaa kaupankäyntiä kriisin sattuessa nopealla aikataululla. Tätä taustaa vasten Macronin puheet asettuvat hyvin kyseenalaiseen valoon.

Myöskään Saksan johtaja Olaf Scholzille ei jaeta puhtaita papereita geopoliittisesta taituruudesta. Macronin tapaan Scholz kävi taannoin lämmittelemässä välejä Pekingin kanssa kuljettaen mukanaan suurta yritysvaltuuskuntaa. Kauppaa saa toki käydä, mutta valtiovierailun yhteydessä yritysvaltuuskunnan mukana pitäminen lähettää Kiinalle viestin, jota ei tässä ajassa tulisi antaa.

Macronin linja ei ole haitallinen vain Taiwanille, vaan myös Euroopan transatlanttisille suhteille. Riippuvuuden vähentäminen Yhdysvalloista ja sen korvaaminen Kiinan kanssa tehtävällä yhteistyöllä ajaisi Euroopan ojasta allikkoon. Yhdysvallat on ailahtelevasta sisäpolitiikastaan huolimatta ollut luotettava liittolainen Euroopalle, kuten myös taloudellisen vaurastumisen sekä turvallisuuden lähde.

Ei tarvitse katsoa Ukrainan sotaa kauemmaksi huomatakseen, että Yhdysvallat seisoo kaikista vankimmin länsimaisen demokratian ja valtiollisen suvereniteetin takana. Myös isossa kuvassa Yhdysvaltain intressit ovat monilta osin yhteneväiset Euroopan kanssa. Tämä olennaisesti vähentää keskinäisriippuvuuden mukaan tuomia riskejä. Samaa tuskin voi sanoa autoritaarisesta ja etenevissä määrin aggressiivisesta Kiinasta.

Jos Eurooppa toimisi kuten Macron ehdottaa, ajaisimme itsemme samankaltaiseen tilanteeseen, kuin mihin Venäjän kanssa käyty kauppa ja yhteistyö on johtanut. Uskottelisimme taloudellisen yhteistyön muuttavan agressiivisen toimijan enemmän itsemme kaltaiseksi. Käytännössä vain lisäisimme omaa riippuvuuttamme ja vähentäisimme kykyämme luoda tarpeen vaatiessa taloudellista vastavoimaa.

Lopuksi on todettava, ettei Macronin veljeily Kiinan kanssa auta myöskään Ukrainan asiaa. Kiina on tasapainoillut lännen ja Venäjän välillä sodan alettua, käytännössä kuitenkin toimien Venäjän tukena. Kiinan taannoin esittämä rauhansuunnitelma on surullisenkuuluisa esimerkki tästä. Jos lännen rintama rakoilee suhteessa Kiinaan, voi tämä antaa Venäjän johdolle käsityksen siitä, että samankaltainen rakoilu on ennen pitkää mahdollista myös Ukrainan sodan tapauksessa – jälleen Euroopan rauhan kannalta väärä signaali.

Macronin veljeily Kiinan kanssa voi myös antaa Kiinalle suuremman toimintavapauden Ukrainan sodan suhteen, erityisesti avun antamisessa Venäjälle. Kiina on epäröinyt suoraa Venäjän tukemista nähtyään, miten vahvasti länsi on Venäjää sanktioinut. Jos läntinen rintama murtuu, voi Kiina rohkaistua antamaan esimerkiksi aseapua Venäjälle. Kiina pyrkii välttämään Venäjän tappion, sillä sopivan voimakas Venäjä vie Yhdysvaltojen ja Euroopan huomiota ja resursseja Kiinan toiminnalta.

Suomessa poliittisten päättäjien onkin syytä suhtautua Macronin puheisiin varauksella. On totta että ”strategiselle autonomialle” on paikkansa ja esimerkiksi puolustusteollisuus täytyy nyt herättää Euroopassa vauhdilla henkiin. On vain hyvä, että tähän on herätty myös muualla kuin Suomessa. Pyrkimys päästä Yhdysvaltojen varjosta maailmanpolitiikan estradille vaihtamalla keskinäisriippuvuus Atlantin länsipuolelta Kiinaan olisi moraalisen vääryytensä lisäksi Euroopan intresseille katastrofaalista.