Martin Scheininin ja Martti Koskenniemen mielipide Ahvenanmaan demilitarisoinnista on vanhentunut sekä väärä

Helsingin Sanomat uutisoi 10. huhtikuuta Ahvenanmaan demilitarisoinnista. Artikkelissa näkemyksiään antoiva Martin Scheinin ja Martti Koskenniemi. Oikeustieteilijät ottivat artikkelissa voimakkaan kielteisen kannan Ahvenanmaan demilitarisoinnin purkamiseen ja vetosivat muun muassa demilitarisaation tunnustavaan Pariisin rauhansopimukseen, jonka pääasiallisena sopijaosapuolena oli Suomen lisäksi Neuvostoliitto.

Artikkelissa Scheinin viittaa kyseiseen rauhansopimukseen ja toteaa sen määrittävän Suomen nykyiset rajat- mukaan lukien demilitarisoitu Ahvenanmaa. Scheininin mukaan sopimuksen muuttaminen edellyttäisi Venäjän hyväksyntää. Tämä ei ole totta.

Suomi on jo aiemmin irtautunut osasta Pariisin sopimusta yksipuolisella ilmoituksella. Tämä niin kutsuttu ”Operaatio Pax” sijoittui 1990-luvulle Mauno Koiviston presidenttikaudelle. Operaatio Paxissa Suomi irtaantui aserajoituksia koskevista Pariisin rauhansopimuksen kohdista. Aserajoituksia koskevia pykäliä oli jo aiempina vuosikymmeninä tulkittu Suomen päädyssä löyhästi, mutta Saksan yhdistyminen toimi viimeisenä niittinä ja Suomi julisti yksipuolisella päätöksellä itsensä irti näistä rajoituksista vuonna 1992. Koskenniemi väittää Helsingin sanomissa, että tällainen ilmoitus tänä päivänä johtaisi Suomen muuttumiseen ”rähjääjävaltioksi”. Jos tämä pitäisi paikkansa, niin olemme olleet rähjääjävaltio jo 90-luvulta asti.

Kansainvälisissä sopimuksissa tilanteet muuttuvat. Sopimuksen ja asioiden todellisen laidan liikkuessa riittävän kauaksi toisistaan sopimusta tulee muuttaa. Jos tämä ei onnistu, raukeaa sopimus usein yksipuolisen ilmoituksen kautta.

Kansainvälinen oikeus tuntee periaatteen rebus sic stantibus, jonka mukaan olennainen sopimuksen olosuhteiden muutos voi aiheuttaa sen mitätöinnin. Tällainen olennainen muutos toki tapahtui jo 1991, kun demilitarisoinnin vaatija- ja valvojatahon Neuvostoliiton olemassaolo päättyi. Tällöin Suomella ei ollut vielä kuitenkaan rohkeutta tai tahtoa karistaa suomettumisen pölyjä harteiltaan.

Toinen olennainen olosuhteiden muutos on Venäjän toiminta vuodesta 2014 lähtien. Aluksi Venäjä valtasi Krimin, ja vuoden 2022 helmikuussa se aloitti Ukrainan täysimittaisen invaasion. Suurempaa osoitusta sen täydellisestä piittaamattomuudesta kansainvälisiä sitoumuksia ja sääntöpohjaista järjestelmää kohtaan tuskin voisi olla. Venäjä ei ole luotettava sopimuskumppani.

Ahvenanmaan demilitarisoitu status nojaa ajatukseen sopimuskumppaneiden yhteisestä sitoutumista siihen. Venäjän tahtoon kunnioittaa tätä sitoutumista ei luota hyväuskoisinkaan meistä.  Suomen olisi helppo perustella yksipuolista irtautumistaan Pariisin rauhansopimuksen Ahvenanmaan demilitarisaatiota käsittelevästä kohdasta. Kansainvälisisissä kumppaneissamme tätä ei vastustettaisi, ainoa vastustaja olisi Venäjä.

On sinisilmäistä ajatella Suomen tarvitsevan Venäjän suostumuksen demilitarisoinnin purkamiseen. Tällainen typeryys pelaa Venäjän pussiin. Suomen, Ahvenanmaan, Ruotsin sekä Itämeren alueen Nato-liittolaistemme etu on, että Ahvenanmaa ei ole sotilaallinen valtatyhjiö. Tällaisilla tyhjiöillä kun on tapana täyttyä tavalla tai toisella.

Martin Scheininin ja Martti Koskenniemen näkemykset edustavat sellaista Suomea, jossa isoa itänaapuria pelätään ja liennytetään. Me emme onneksi enää elä siinä Suomessa. Olemme viimein Nato-jäsenyyden myötä siirtyneet pois Venäjän varjon alta, joka on langennut yllemme vuodesta 1809 saakka. Purkamalla demilitarisaation naulaamme viimeisen naulan suomettumisen arkkuun.

Joonas Pulliainen
Kokoomus Helsinki

Kirjoittaja on helsinkiläinen valtiotieteiden kandidaatti, joka työskentelee eduskunnassa kansanedustajan avustajana.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu