Anna minulle minun 15 minuuttiani.
Kuvasin -90 luvulla IltaSanomiin niinkutsuttuja galluppeja.
Toimituksessa keksittiin kysymyksen aihe ja lähdettiin stadin Erottajalle metsästämään viittä ihmistä. Kauaa ei tarvinnut seisoa. Ihmiset halusivat tulla huomioiduksi. He rakastivat, että heiltä kysyttiin jotain, he halusivat kertoa asioita, olla jotain mieltä. Galluppeja ei enää ole, on some, mutta sama tarve olla olemassa muille näkyy.
–
Näkymisen ja olemassaolomme takia me bloggaamme täällä, emme asiamme takia – vaikka siltä koetamme näyttää.
On helpointa mennä oman itse kautta.
Minä haluan kommunikoida.
Haluan, että tekstini huomataan.
Haluan olla osa ryhmää.
Haluan herättää keskustelua, että minun ihmisyyteni muistettaisiin.
Viivan alla on vielä haluni vastustaa fasismia ja näyttää julki sen keinoja.
–
Uskon/tiedän, että vlogosfääri ja blogosfääri ovat niiden hiekkalaatikoita, joita ei lapsena kuunneltu tarpeeksi. Minua ei 1950 luvulla kuunneltu koskaan. Sivuston kirjoittajien epätoivosta päätellen kymmeniä muitakaan ei kuunneltu.
–
Toistan Andy Warholin sanat, joita hän ei koskaan sanonut
“In the future, everyone will be world-famous for 15 minutes.”
Me, minä ja sinä ja nuo tavoittelemme 15 minuuttia.
–
Konsulttitoimisto neuvoi Halla-ahoa painamaan leuan rintaan, hän ei käynyt armeijaa, joten ei tiennyt kikkaa -millä ääni saadaan syväksi. Konsulttitoimisto koetti saada Harri Holkerin hymyilemään, saikin eräänlaisen syntymään.. Konsulttitoimisto sai saulipressan korjauttamaan rahaministeriaikanaan hampaansa, joita me lehtikuvaajat myötähäpesimme.
Hekin ovat saaneet sittemmin 15 minuuttiaan. Heidän, minun, sinun, meidän narsismimme on täyttynyt.
–
Jospa täyttymys riittäisi – itse kuitenkin haluan lisää, koska typerästi uskon, että olo huomattuna tuottaa hyvää asialleni. Tiedän kuitenkin varmasti massapsykologiaa kesäunissa lukeneena – että deindividuaatio estää ajatusteni perillemenon. On aivan sama, mitä täällä suurin osa kirjoittaa, paitsi kirjoittajan kannalta.
–
Saan blogostanista 15 minuuttiani, mutta nekin palavat usein karrelle vastapuolen hohotuksen takia. Kyllä se koskee, vaikka koettaa pitää pokan.
Tämä sivupohja on simulaatio ja peli, kaikki tämä valtava ponnistelu menee täysin hukkaan, koska kenelläkään aikaansa paljon somessa viettäneellä ei ole enää vastaanottokykyä. Vähiten itselläni.
–
15 minuuttiaan voi tavoitella monin keinoin. Voit kirjoittaa täällä naisvihamielisiä pilkkatekstejä hallituksestamme, tai voi papin hommissa tehdä hitlertervehdyksen toisen maailmansodan Saksassa tai Puolassa.
Taipumuksen voi nähdä myös osallistumisen vinkkelistä.
Perimmäinen syy näkyä, kohdistuu … minne? Paikalle, jossa jotain vaikuttavaa tehdään, tai ollaan tekevinään, yhteisemmin.
Tietyllä tapaa, reagoiminen erilaisena, on osa kulkueena menoa.
Kokonaisemmin en osaa ilmiötä suhteuttaa, koska taitaa olla monipuolinen, ja toisaalta, ei niin selvää, mikä tärkeys tässä voi jäädä jalkoihin.
Yleensä ei paljoa tulisi äännellä, jos ei selkeästi edistävää. Toisaalta, osallistumalla oppii.
Vaikea sanoa, osallisutusemin motiiveista, kokonaisemmin. Voihan se olla hyvin monipuolinen, sysäyspohjaltaan.
Ilmoita asiaton viesti