Anna minulle minun 15 minuuttiani.

Kuvasin -90 luvulla IltaSanomiin niinkutsuttuja galluppeja.
Toimituksessa keksittiin kysymyksen aihe ja lähdettiin stadin Erottajalle metsästämään viittä ihmistä. Kauaa ei tarvinnut seisoa. Ihmiset halusivat tulla huomioiduksi. He rakastivat, että heiltä kysyttiin jotain, he halusivat kertoa asioita, olla jotain mieltä. Galluppeja ei enää ole, on some, mutta sama tarve olla olemassa muille näkyy.

Näkymisen ja olemassaolomme takia me bloggaamme täällä, emme  asiamme takia – vaikka siltä koetamme näyttää.
On helpointa mennä oman itse kautta.
Minä haluan kommunikoida.
Haluan, että tekstini huomataan.
Haluan olla osa ryhmää.
Haluan herättää keskustelua, että minun ihmisyyteni muistettaisiin.
Viivan alla on vielä haluni vastustaa fasismia ja näyttää julki sen keinoja.

Uskon/tiedän, että vlogosfääri ja blogosfääri ovat niiden hiekkalaatikoita, joita ei lapsena kuunneltu tarpeeksi. Minua ei 1950 luvulla kuunneltu koskaan. Sivuston kirjoittajien epätoivosta päätellen kymmeniä muitakaan ei kuunneltu.

Toistan Andy Warholin sanat, joita hän ei koskaan sanonut
“In the future, everyone will be world-famous for 15 minutes.”
Me, minä ja sinä ja nuo tavoittelemme 15 minuuttia.

Konsulttitoimisto neuvoi Halla-ahoa painamaan leuan rintaan, hän ei käynyt armeijaa, joten ei tiennyt kikkaa -millä ääni saadaan syväksi. Konsulttitoimisto koetti saada Harri Holkerin hymyilemään, saikin eräänlaisen syntymään.. Konsulttitoimisto sai saulipressan korjauttamaan rahaministeriaikanaan hampaansa, joita me lehtikuvaajat myötähäpesimme.
Hekin ovat saaneet sittemmin 15 minuuttiaan. Heidän, minun, sinun, meidän narsismimme on täyttynyt.

Jospa täyttymys riittäisi – itse kuitenkin haluan lisää, koska typerästi uskon, että olo huomattuna tuottaa hyvää asialleni. Tiedän kuitenkin varmasti massapsykologiaa kesäunissa lukeneena – että deindividuaatio estää ajatusteni perillemenon. On aivan sama, mitä täällä suurin osa kirjoittaa, paitsi kirjoittajan kannalta.

Saan blogostanista 15 minuuttiani, mutta  nekin palavat usein karrelle vastapuolen hohotuksen takia. Kyllä se koskee, vaikka koettaa pitää pokan.
Tämä sivupohja on simulaatio ja peli, kaikki tämä valtava ponnistelu menee täysin hukkaan, koska kenelläkään aikaansa paljon somessa viettäneellä ei ole enää vastaanottokykyä. Vähiten itselläni.

15 minuuttiaan voi tavoitella monin keinoin. Voit kirjoittaa täällä naisvihamielisiä pilkkatekstejä hallituksestamme,  tai voi papin hommissa tehdä hitlertervehdyksen toisen maailmansodan Saksassa tai Puolassa.

Jore Puusa
Sitoutumaton Kerava

Eläkkeellä oleva lehtikuvaaja ja kuvajournalismin opettaja. TurunSanomat, Lehtikuva Oy, Pressfoto Oy, AP, UPI, DPA, AFP, TACC, BlackStar, Stern, Time, Newsweek, EPA, IOPP, NY Times, Reuters. Teatteri AD, digitaalisen alueen vapaaehtoistyöntekijä (vanhukset). Valokuvaaja LTTO, 1976, Uusmediakouluttaja Tampere UNI 2001

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu