Dystopia, osa 157b

Poliisi on persulle paha vihollinen, vaikka olisi persupoliisi, lausuu persu. Sitä hän on, vaikka saikin puolueesta kiintiöpotkut.
Sieltä hänen kannatuksensa tulee, perussuomalaisista. Mies on sodassa omaa kansaansa ja sen valtiojohtoa ja järjestysvaltaa vastaan.
Voin ennustaa miten siinä käy. Yksilö häviää aina järjestelmälle.

Mutta se dystopia.
Entä jos tämä lapsenhakkaaja olisi vallassa, vaikkapa pääministeri, hänellähän on kokoajan suureneva kannatus. Tie ääniharavaksi on varma – mitkä törkeämpää skeidaa heittää – koska sitä rakastaa Suomen alempi keskiluokka. He ovat lukutaitonsa ja koulutuksensa ja ilmaisen terveydenhoitonsa ja työaikalakinsa +  suuren määrän sosiaalisia tukia ja etuja etuja saaneet vasemmistolta, jota suuresti vihaavat.

Mitä voisi tapahtua?
Pääministeri tuppurainen tappurainen turtianen, vai mikä se oli – ajaisi alas ensimmäiseksi kulttuurin. Se tarkoittaisi kaikkien rahoitusmuotojen ( vaikka Sibeliusakatemian opettajien työn) lopettamista ja samalla kymmenien tuhansien ihmisten työttömyyttä. He joutuisivat pakenemaan vainoa Ruotsiin ja siitä mannereurooppaan – joka ottaisi ilomielin vastaan klassisen musiikin osaajamme. Imagotappio Suomelle olisi murskaava – sillä sivistysmaissa käytetyn kulttuurin määrällä mitataan kansa — täällä taas ostettujen trampoliinien määrällä.

Kun kulttuurista olisi selvitty, alkaisivat pakolaisten ja maahanmuuttajien vainot. Heidät todennäköisesti koottaisiin suurin keskitysleireihin vähälle ruualle ja huonolle terveydenhoidolle. Koska lähtömaat eivät ottaisi heitä vastaan, he olisivat piikkilangan takana vuosia. Jäätynyt kriisi. Pizzerioiden ikkunat rikottaisiin ja niihin maalattaisiin sana MATU.  Leirityksen venähtäessä ei olisi muuta keinoa, kuin alkaa tappaa heitä jollain tavoin, nälkään kaiketi. En yhtään ihmettelisi – etteikö sellainen saisi suurta kannatusta maassamme, varsinkin kun vastustus vaiennettaisiin.

Meidät suvakkisaastat leiritettäisiin seuraavaksi. Erimielisten leirejä olisi ympäri maata. Kuokitaan maata yhdessä, me vanhatkin.
Media suitsittaisiin ja erillaiset ilmiantojärjestelmät lamaannuttaisivat kansaa. Maan talous olisi romahtamassa ja lopulta Suomi olisi taas agraari maa, jonka ainoa vientituote olisi raakapuu.

Tuohon saakka uskon kansan hyväksyvän kaiken varsinkin, kun kriittisiä alkaisi hissukseen hävitä kodeistaan.
En tiedä, missä suomalaisten kestokyvyn raja tulisi vastaan, tiedätkö sinä.? Mutta sen tiedän vuodesta 2015 asiaa hengittäneenä, että tuo on täysin mahdollista. Sellainen kansa me olemme ja sen aistii tämän alustan raivosta toisia kirjoittajia kohtaan.

PS..kuvan saat suurempana näkyviin, jos sinulla on pieni näyttö, klikkaa ctrl ja +

Kuvan © jorepuusa 20121

+4
Jore Puusa
Sitoutumaton Kerava

Eläkkeellä oleva lehtikuvaaja ja kuvajournalismin opettaja.
TurunSanomat, Lehtikuva Oy, Pressfoto Oy, AP, UPI, DPA, AFP, TACC, BlackStar, Stern, Time, Newsweek, EPA, IOPP, NY Times, Reuters.
Teatteri AD, digitaalisen alueen vapaaehtoistyöntekijä (vanhukset).
Valokuvaaja LTTO, 1976, Uusmediakouluttaja Tampere UNI 2001

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu