Juna meni ja katsomme perään laiturilla.


Hymy-lehti teki -70 luvulla jutun pientalon emännästä, jonka niskaan velat kaatuivat.

Lehti maksoi niistä osan ja vastineeksi emäntä poseerasi maatilan tunkion päällä vain haisaappaisiin pukeutuneena.
Nosteensa ei loppunut tuohon. Veikko pyysi emäntää SMP:n ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin ja emäntä pääsi parlamenttiin. Aloitin silloin eduskuntakuvaajan työni ja tunsin suurta sääliä emäntää kohtaan. En muista, että hän olisi koskaan sanonut siellä sanaakaan, mutta hillotolpan juureen hän istahti.
Minulla on tässä mukana kolme graafia. Muistelen mennyttä teatteri AD:n työtäni ja visualiseerasin ajatuksiani, ei tuo hyvästi onnistunut,  joten graafeja pitää hiukan selittää.
35 vuotta uiskenneltuani politiikan kuvajournalistina, kuvittelen näkeväni pinnan alle. Minä pidän äärioikeistomme persuosastoa eräänlaisena ansainta-automaattina.
Rahan takia tuolla ollaan, kuten niin monessa muussakin työpaikassa. Automaatin ensimmäinen laite on saada aikaan jatkuva kannatusnoste, tuli sitten lunta tai kultaa tupaan. Kun tolkun ihmiset latelevat hienoja, toki keljuja sanoja, puolueen laarissa kumisee viljavirta ja kun puoluetta kehutaan, sekin lisää kannatusta.
Puolue on myös ansaintalaite. Tarkoitus on tuottaa kaaderien avulla hyvä toimeentulo johdolle.
Koska olen aikamoinen John Heartfield fani, tein hänelle tribuutin. Mieshän oli Hertzfeldt ennen loikkaustaan Saksasta  Englantiin -30 luvulla ja Johan/John teki natseista maailmankuulua kollaasigrafiikkaa.

Anekdootti: Kun äärioikeistomme voitti  viime parlamenttivaaleissa, istuin eduskunnan kuppilassa kollegoitteni kannssa PE.porukan pöydän vieressä. Siellä oli ilo katossa, selvähän se. Höristimme korviamme, kun sieltä kuului tuttu ääni: ”Ja jumalauta tällasta paskaa ne äänestää.” En ollut, me emme olleet uskoa korviamme. Vertasimme myöhemmin muistiinpanojamme ja kyllä, kuulolokemus oli sama.
Lopuksi, mitä otsikko merkitsi. Emme me enää mitään mahda, juna on täynnä rasistisia äärioikeistolaisia ja sieltä iloisesti heilutetaan meille laiturille jääneille, jotka emme voineet uskoa etukäteen, mitä tapahtui.

Post Scriptum:
Seuraavassa bloggauksessani en enää salli kommentointia.
Keskustelu on tärkeää – mutta sen irvikuvaa en halua tähän – sen lyhyen aikaa kun täällä aion olla.
Olin poissa US:sta 2,5 vuotta. Kommentointi on muuttunut lähes pelkiksi kontrolloimattoman vihan ryöpyiksi.
Pari vuotta sitten oli vielä muutamia keskusteluja, joita oli mukava lukea.
Ilmeisesti osalla kansastamme on tarve tuhota isänmaamme.

Jore Puusa
Sitoutumaton Kerava

Eläkkeellä oleva lehtikuvaaja ja kuvajournalismin opettaja. TurunSanomat, Lehtikuva Oy, Pressfoto Oy, AP, UPI, DPA, AFP, TACC, BlackStar, Stern, Time, Newsweek, EPA, IOPP, NY Times, Reuters. Teatteri AD, digitaalisen alueen vapaaehtoistyöntekijä (vanhukset). Valokuvaaja LTTO, 1976, Uusmediakouluttaja Tampere UNI 2001

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu