Miten lehdistö/media toimii. Osa 5.

Printtisanomalehtien rakenne > toimintamalli.

Kaikkein suurin ymmärtämättömyys printin rakenteen suhteen on kutsua kaikkea lehdessä olevaa uutiseksi ja sen perusteella hyökätä mediaa vastaan. Tämä vääristynyt käsitys on heikosti koulutetuilla perussuomalaisilla, jotka saavat tästä — valemedia tai media valehtelee — aiheita faceensa.
Vaikka miten asiaa opetettaisiin – ei laaja yleisön osa kykene käsittämään, että kaikki muut lehdet (paitsit Suomen Uutiset) käyttää ajoittain  lehden linjaa vastoin kirjoittavia kolumnisteja pitääkseen lukijoiden mielenkiinnon yllä, yleisönosastot virkeinä jne. Kolumnien suhteen lapsi menee pesuveden mukana ja tietty kansanosa levittää ylempää omasta lehdestään tulevaa käsitystä, miten arvioitu lehti on ihan kommarien hallussa ja uutinen valetta…kun kyseessä olikin etusivuaukean tai kakkosaukean kolumni.

Suurimmassa osassa lehtiä varsinainen etusivu on varattu jonkun marketin ym mainokselle. HS oli kuuluisa siitä että Kekkosen kuoltua, sen etusivulla oli lenkkimakkaramainos ( tai muu vastaava, en muista ihan varmasti).

Ensimmäistä aukeamaa ja sen oikeanpuoleista sivua kutsutaan tuoreeksi, premiksi tai paraati/paraden sivuksi. Se on äläys eli lööppisivu. Siitä aukeaa lehden kuluvan päivän anti. Usein sivun aloituskuva on iso. Lukusuunnasta johtuen tosin esimerkiksi  Aamulehdessä otsikko suhteutuu vuodesta toiseen väärään kuvaan. Yleensä heillä lähtökuva on vasta kakkosjutun otsikon päällä, jolloin syntyy aina sekaannus. Kun lehtikuvat ovat enää kasvokuvia, on sivun otsikoiden suhdetta vaikea havaita. Mikä kasvo, mikä juttu.
Aloitusaukeamalla on usein kolumni, joka on poleeminen kirjoitus ja tilattu usein (mutta ei aina) ulkopuoliselta kirjoittajalta. Siellä on myös pääkirjoitus, jonka tekee lehden päätoimittaja tai pääkirjoitustoimittaja. Siitä selviää lehden oma linja tapahtumiin. Tuo lukemalla ymmärtää, ettei neutraalia journalismia ole. Vertailemalla pääkirjoituksia eri lehdistä – mutta samasta aiheesta käsittää turhaksi luulon että media olisi pullataikinaa, tasaista massaa. Lehtien  oma linja tuo mausteita mediaan.

Pienemmissä lehdissä tuoreen vierellä oleva sivu on yleensä täynnä ilmoituksia. Ennenvanhaan lehtien täytettä kuvattiin 60 / 40 suhteella. 40% ilmoituksia/mainoksia ja 60 % toimituksellista aineistoa.
Nyt ilmoitushinnat ovat laskeneet kipurajalle ja ilmoitusten määrä on vaihteleva / kriisiytynyt, joten niitä pitää saada määrällisesti enemmän, siksi suhde on kääntynyt muotoon 40/60. Toimituksellinen aineisto 40% on supistunut, koska osa toimittajista on irtisanottu ja loput koettavat täyttää lehteä. Tutkivaa ei enää kyetä tekemään. Yleisö on tottunut siihen, että kaikki medioissa on ilmaista tai lähes. Webissä on hankalaa saada aikaan maksumuuria, joka todella toimisi. Printtiä tilataan yhtä vähemmin. Yleisön on hankala ymmärtää, että lehdet ovat kurimuksessa. Lehtien on jostain saatava toimituksen palkat ym kulut peittoon. Urheiluuutiset tulevat jo roboteilta..on vaarana että media kuristuu robottien  johdosta kuoliaaksi, vaikka ne eivät (vielä) osaa kirjoittaa tutkivaa journalismia.

Osa lehdistä on puoluelehtiä. Ne saavat lehdistötukea. Kaikki muut lehdet kuuluvat JSN:än paitsi persujen mediat. Aikanaan ilmoitettiin, ettei Perussuomalainen puolue ota vastaan ao. tukea – otti. Yhteiskunta maksaa puolueen tuotteet. Minä ja sinä.

Lehti jakautuu osastoihin, joilla yleensä yksi johtava toimittaja ja yhä useammin hän myös tekee kaikki jutut. Urheilu ajaa ohi kulttuurista lehdissä ja kuvaa yhteiskunnan typertymistä ja oikeistolaistumista. Kun lehdet tekevät lukijatutkimuksia on hurjaa havaita -että vain hyvin harva mies lukee kulttuuriosastoa. Heille sarjakuvat ja kuolinilmoituksetkin! ovat tärkeämpiä. Autotesteistä puhumattakaan. Tässäkin näkee rasistisen äärioikeiston myrkynkylvön tuloksen.

Mielipidesivut tai yleisönosasto ovat hankala rasti toimituksille. Yhä useammin lehdelle ilmoitetaan että tilaus perutaan, koska lehti ei julkaissut jonkun kirjoitusta. Muttalehti ei voi julkaista, jos kirjoitus rikos ja täynnä kirosanoja, loukkauksia ja uhkailua. Sellaisia varsinkin paikallislehdet saavat yhtä useammin rasistiselta äärioikeistoltamme. Joskus toimitus siivoaa näitä ja julkaisee halutessaan pitää lukijansa. Kirjoittajat eivät ymmärrä päätoimittajavastuuta. Hän on se joka raastupaan menee, niin nettijulkaisun kuin printinkin tehdessä ylilyönnin.

Printti on tabloidi. Tai ns eurotabloidi, eikä broadsheettiä enää Suomessa taida ollakaan. ( Onko TuSa?)  Se oli helpompi taittaa, koska kuvilla voitiin kertoa laajemmin jutuista oleellinen. Tabloid taas taitetaan valmiiseen formaattiin -ns. reikiin eli dummyyn. Tabloidin kuvakerronta on usein sama kuin websivun, on yksi vaaka-aloituskuva ja sen alla tai päällä otsikko. Kun tuo kuva on usein vain kasvokuva heikkenee lehden irtiottokyky / erilaisuus. Suurin osa printistä näyttää aivan samalta ympäri Suomen ja onkin usein sama -koska lehdet liittyvät yhteen ja käyttävät samoja juttuja ja kuvia säästääkseen kustannuksissa.

Osa 5 päätti tämän suppean ja sekavan 🙂 sarjani siitä miten media toimii.
Kun rasistinen äärioikeistomme on olemassaolonsa ajan vongannut neutraalin lehden perään….. joka kertoo kansalle vain tosiasiat, eikä muuta, niin tein sellaisesta näytenumeron ja kuulemma valtioneuvoston kansliasta ollaankin oltu kiinnostuneita. 🙂

Näytenumero on nähtävissä linkin takana, koska US sivuformaatti on tukee vain pieniä kuvia, eikä ao demolehti olisi ollut tässä luettavissa.
http://jpuusa.blogspot.com/

Seuraavaan bloggaukseen kokoan vielä yhteen mediasarjan oleelliset asiat suhteutettuna yhteiskuntaamme.

Kuten jo mainitsin en enää kommentoi US:ssa. En halua olla osa tätä rääkymistä ja vittuilua ja vihaa pelkän kirjoittajanimen takia, ilman, että bloggauksia edes luettaisiin. Pidän kuitenkin kommentoinnin auki.

+2
Jore Puusa
Sitoutumaton Kerava

Eläkkeellä oleva lehtikuvaaja ja kuvajournalismin opettaja.
TurunSanomat, Lehtikuva Oy, Pressfoto Oy, AP, UPI, DPA, AFP, TACC, BlackStar, Stern, Time, Newsweek, EPA, IOPP, NY Times, Reuters.
Teatteri AD, digitaalisen alueen vapaaehtoistyöntekijä (vanhukset).
Valokuvaaja LTTO, 1976, Uusmediakouluttaja Tampere UNI 2001

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu