Helluntailaisten esittämää kritiikkiä luterilaisista

Aikojen saatossa täällä meidän rakkaassa Suomen maassa on alkanut esiintymään tietynlaisia väittämiä tai jopa “meemejä” siitä millaisia luterilaiset ovat. Erityisesti näitä on esiintynyt kirkon ulkopuolella. Katson aiheekseni nyt oikaista näitä väitteitä.

“Luterilaisessa kirkossa ei puhuta Kristuksesta”

-Juuri mistään muusta ei ole puhuttukaan kuin Kristuksesta. Luterilaisten saarnat pohjautuvat kirkkovuosikalenteriin, jossa jokaiselle viikonlopulle on oma aiheensa (yleensä jokin kohta Jeesuksen elämästä). Se, että miellyttääkö saarna sen kuulijaa, on toinen asia.

“Luterilaisilla ei ole Pyhää Henkeä”

-Kaikilla uskovilla on Pyhä Henki. Uskominen ei ole mahdollista ilman Häntä. Se, missä ja miten voimakkaasti Henki vaikuttaa on toinen asia. Häntä ei voi ohjailla, pakottaa tai lahjoa.

“Martti Luther ei ollut Jumalasta”

-Nimenomaan päinvastainen on totta. Koko Martti Lutherin elämä alusta loppuun oli ylemmän käden viitoittamaa, siitä kertovat hänen tarmokkuutensa, rohkeutensa ja kirjallisen tuotantonsa laajuus.

“Luterilaiset seurakunnat ovat “sellaisia kuin ne ovat””

Luterilaisissa seurakunnissa vallitsee (kirkko)järjestys. Ihmiset kokoontuvat seurakuntaan ja viettävät messun kaikessa järjestyksessä ja hiljaisuudessa. Sen sijaan on kaiketi kirkon ulkopuolisia seurakuntia, jossa voi olla vaikka millaista menoa ja meininkiä. Aina tämä ei kuitenkaan ole niille kunniaksi.

“Luterilaisilla ei ole ELÄMÄÄ”

Luterilaiset viettävät täyttä elämää. Elämä on yleensä keskittynyt perheen ja työnteon ympärille. Ennen vanhaan oli kirkossa tapana saarnata nimenomaan työnteosta. Millaisenkohan vastaanoton saisi tänäpäivänä saarna, jossa käskettäisiin hoitamaan työ ja perhe kunnolla?

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu