Kiinteät kulut ovat muuttuvia ja muuttuvat kiinteitä, herra ministeri

Useita vuosia sitten kuuntelin Suomessa vierailevaa rahoituksen professoria, joka todisteli, että yrityksen kiinteät kulut ovatkin muuttuvia ja muuttuvat kulut kiinteitä. Siis mitä? Onko siis myös kylmä kuumaa ja kuuma kylmää tai onko kuollut elävä ja elävä kuollut? Ei nyt sentään, mutta professorin järkeilyssä oli vinha perä, kun vain pysähtyi miettimään.

Meillehän on opetettu, että yrityksen kulut voidaan yksinkertaistetuksi jakaa kahteen ryhmään, muuttuviin ja kiinteisiin. Muuttuviin kuuluvat ne, joita syntyy samassa suhteessa kuin tuotanto pyörii, raaka-aineet ja valtaosa palkoista. Kiinteitä kuluja taas ovat ne, jotka aiheutuvat jo yksin siitä, että yritys vain on olemassa, vaikka ei tuottaisikaan mitään. Tilavuokrat on hyvä esimerkki näistä.

Miten professorin mielestä yrityksen kiinteät kulut ovatkin nyt muuttuvia ja muuttuvat kiinteitä? Hän olikin hylännyt kirjanpidollisen näkökulman ja tarkasteli yrityksen mahdollisuutta selvitä kriisistä. Tällainen tilannehan on nyt monella yrityksellä Suomessa, erityisesti ravintola- ja matkailualalla. Aivan yksinkertaisesti sanoen: miten saisi yritykseen enemmän rahaa sisään ja vähemmän ulos? Jos ravintola tarjoaa sisäfilepihvin, se ei voi välttää sopivan lihan hankkimista. Raaka-ainekulu onkin siis kiinteä eikä siihen juuri voi vaikuttaa. Sen sijaan kiinteiksi laskettuihin kuluihin voi yrittää vaikuttaa, esimerkiksi kuukausivuokraan.

Herra ministeri on nyt keksinyt auttaa yrityksiä tuella, joka korvaisi osan syntyneistä kuluista, mikäli yrityksen liikevaihto on vähentynyt joitakin prosentteja – joiden määrää ei vielä ole päätetty – vertailuajankohdasta – jota ei vielä ole päätetty. Tuki on tarkoitus määrittää verottajan tekemiin uunituoreisiin tilastoihin perustuen ja jakaa rahat Valtiokonttorin kautta, jolla kuulemma on siihen nopeasti valmius. Ihan hakematta sitä ei yritys saisi, mutta ministerin mukaan hakemuksia yritykset voisivat alkaa kirjoitella kuun vaihteessa – siis parin viikon päästä. Jotta raha olisi nopeasti yritysten kassassa, hakemusten käsittelyn tulisi olla lähes automaattinen. Näin ei ministeri aamun tiedotustilaisuudessa luvannut, mutta arvelen hänen sitä tarkoittaneen, koska Business Finlandinkin rahanjako sujui niin helposti.

Nyt olisi herra ministerin kuitenkin syytä huomata, että kiinteät kulut – kuten vuokrat – eivät välttämättä ole kiinteitä, vaan ne voivat ollakin muuttuvia, kuten englantilainen professori todisteli. Tuntuu kummalliselta, että kun me kaikki – yritykset ja veronmaksajat – kärsimme koronalamasta, yritysten vuokrat olisivat kiinteät, kiveen hakatut. Miksi siis valtion tuen pitäisi välillisesti taata, että tilavuokraaja saa tulonsa? Vuokristako ei voisi neuvotella ja valtio korvaisi ne yritykselle. Useat tilavuokraajat ovat tosin ymmärtäneet, että jos vuokralla oleva yritys kaatuu, ei vähään aikaan ole uutta vuokralaista tilalla ja vuokratulo laskee. Mutta näin eivät ole tehneet kaikki.

Ennenkuin helikopterirahaa – oikeammin B52-rahaa – taas jaetaan, olisi tuen ehdoksi asetettava, että tilavuokraaja laskee yrityksen vuokraa tukijakson ajaksi sopivan määrän, esimerkiksi puoleen. Vasta sitten valtio tukisi yritystä niin, että sillä olisi mahdollisuus jatkaa toimintaansa pandemian ylikin, ja tilavuokraaja välttyisi suuremmilta tappioilta ja uuden vuokralaisen etsimiseltä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu