Peruskoulu paremmaksi

Peruskoulun oppimistulokset ovat hiipuneet Suomen koululaitoksissa. Aiempien vuosikymmenien hyvä työ opetuksessa on pikkuhiljaa murentunut. Pisa-tuloksissa aikoinaan loistanut Suomi on joutunut ihmettelemään viimeaikaisissa vertailuissa oppimistulosten painumista alle kehittyneiden maiden keskitason.

Etenkin matematiikka ja lukutaidon oppiminen on ollut viime aikoina haastavaa. Opettajat ovat olleet tästä huolissaan jo pitkään, mutta huolia ei ole kuultu. Tähän pitää saada muutos.

Itse edustan sukupolvea, jonka aikana opettamiseen panostettiin ja luotiin tuleville Pisa-tuloksille pohjaa. Silloin todistukset jaettiin joululoman ja kesäloman alkaessa. Numerot, nelosesta kymppiin annettiin ensimmäiseltä luokalta alkaen.

Jos jouluna oli huonoja numeroita, tuli niitä parantaa kevätkaudella. Tukiopetuksella pyrittiin auttamaan oppilasta sujuvasti seuraavalle luokalle. Mikäli suvivirren soidessa todistuksen lukuaineissa oli yksikin nelonen, tiesi se ehtoja. Kahdella nelosella jäi suoraan luokalle.

Tuolloin opettajilla oli myös auktoriteettia ja oikeus puuttua asioihin. Tunnilla häiriköinyt oppilas laitettiin käytävälle rauhoittumaan, jotta muiden opetus ei kärsinyt. Jos häiriköinti oli toistuvaa, seurasi siitä jälki-istuntoa.

Todistusta ei saanut, jos oli suorittamattomia jälki-istuntoja. Jos häiriköintiä ei saatu näillä keinoilla aisoihin, joutui oppilas tarkkailuluokalle opettelemaan koulunkäynnin sääntöjä.

Tänä päivänä yksikin häirikkö voi terrorisoida koko luokan oppimista. Siihen puuttuminen on hankalaa.

Liika digitaalisuus on noussut oppimisvaikeuksien myötä esille, kun parhaiten oppimista tukevista menetelmistä joudutaan luopumaan hankitun tietotekniikan ohjelmistoihin soveltumattomana.

Samalla luokalla ovat sekaisin suomea tai ruotsia puhuvat ja sellaiset, jotka eivät niitä äidinkielenään puhu. On selvää, että em. seikat asettavat haasteita sekä opettajille että oppilaille.

Opettajat turhautuvat ja irtisanoutuvat työstään. Jotkut vaihtavat koulua, toiset jopa ammattia.

Turhautuminen on ymmärrettävää, jos joka seitsemäs koulunsa päättävä yhdeksäsluokkalainen ei osaa kunnolla lukea. Puhumattakaan, että ymmärtäisi lukemansa asian sisältöä.

Tänä päivänä luokalle jääminen on harvinaista, vaikka oppimistulokset ovat huonontuneet. Miksi?

Pitäisikö oppimisvaikeuksista kärsiville järjestää omat luokkansa? Onko järkevää, että oppimisvaikeuksista kärsivät tai häiriköt heikentävät oppimishaluisten etenemistä koulutyössä? Meillä kun on nimenomaan osaajista pulaa. Uhkaillaanko opettajia, jos oppilaille annetaan huonoja numeroita? Sellaisestakin on puhuttu.

Asioille olisi tehtävä konkreettisesti jotakin, ja nopeasti. En usko, että luokkakokojen pienentäminen tai lisärahan käyttö ovat ainoita ratkaisuja. Olisi syytä kuunnella tarkasti, miten opettajien mielestä voitaisiin tilannetta korjata ja ottaa heidän ehdotuksistaan parhaat keinot käyttöön.

 

Jorma Piisinen

Eduskuntavaaliehdokas Uusimaa(Ps)

Kaupunginvaltuuston 1. Vpj.

Aluevaltuuston ja aluehallituksen jäsen

Jorma Piisinen
Perussuomalaiset Järvenpää
Ehdolla eduskuntavaaleissa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu