Kleptokratian suojaaminen v. isovenäläinen imperialismi ja sodan uhka Suomessa

Jos Suomi päättää hakea NATO:n jäsenyyttä, hyökkääkö Venäjä Suomeen?

Vastauksen kysymykseen tietänee vain Putin, me voimme vain arvailla hänen aivoituksiaan. Putin aloitti sodan Ukrainassa heti Kiovan Maidanin vallankumouksen jälkeen helmikuussa 2014. Tuolloin Putin-mielinen presidentti Viktor Janukovytš oli syrjäytetty kansannousussa hänen EU-vastaiseksi muuttunutta hallintoaan vastaan. Putinin päätöksellä Venäjä miehitti Krimin ja liitti niemimaan Venäjän liittovaltion osaksi. Putin laajensi samantien sodankäyntiä Itä-Ukrainaan päätyen lopulta alueen näennäisvaltioiden Donetskin ja Luhanskin kansantasavaltojen tunnustamiseen. Kuluneina kahdeksana vuotena Putin on toteuttanut Venäjällä historiallisesti lähes samankaltaisen vallan haltuunoton kuin mihin Hitler kykeni 1930-luvun Saksassa. Valtion hallussa on kaikki oleellinen media ja niiden kautta kansalle syötetään sitä totuutta, mitä Putin tarvitsee valtansa pitämiseen. Toisinajattelijoita varten säädetään lakeja tarpeen mukaan, jotta kaikki tapahtuu laki noudattaen, aivan kuten Hitlerin Kolmannessa Valtakunnassa.

Putinin motiivina voi olla kaksi pääsyytä, jotka ovat toisiaan tukevia, mutta joiden keskeinen ero on siinä, ovatko ne myös casus belli, sodan syy, Suomen ja Venäjän välisessä tilanteessa, jos Suomi päätyy hakemaan NATO:n jäsenyyttä.

Jos Putinin tärkein motiivi on ollut säilyttää asemansa, sekä omansa että hänen ympärillään olevien valtaklikin jäsenten, hänen on täytynyt pyrkiä estämään Ukrainan kehittyvän demokratian vuotaminen Venäjälle, kansannousu Moskovan kaduilla. Tämä motiivi tekee Putinin sodankäynnin Ukrainassa ymmärrettäväksi. Mutta tämä motiivi ei tee sotaa Suomea vastaan perustelluksi, casus belli puuttuu. Suomen jo olemassaoleva demokratia ei uhkaa ketään Moskovassa. Jos siis tämä on Putinin päämotiivi, ei Suomessa ole sodan uhkaa, vaikka hakisimme NATO:n jäsenyyttä.

Jos Putinin sodankäynnin päämotiivi ei olekaan hänen ja hänen ryhmittymänsä vallan säilyttäminen Ukrainan demokratian leviämisen pelossa, vaan Putinin ja hänen ympärillään olevien silovikkien todeksi kokema Venäjän eksistentiaalinen uhka NATO:n laajentumisesta yhä lähemmäs Äiti-Venäjää, silloin sodan uhka, joka on jo toteutunut Ukrainassa, koskee myös Suomea. Tässä tapauksessa on oletettavaa, että Putin reagoi voimakkaasti pyrkien estämään Suomen NATO-jäsenyyden.

Muita vaihtoehtoisia motiiveja Putinin sodalle ei ole olemassa. Joko varkaiden kleptokratian suojaaminen tai isovenäläinen imperialismi. Ensimmäisen osalta Suomella ei ole sodan uhkaa, toisen osalta on. Kumpi Putinin päässä pyörii? Oli Putinin motiivi kumpi tahansa, Suomen ainoa oikea tie on hakeutua NATO:n jäseneksi. Jos Putinin sodassa kyse on ”vain” Ukrainan demokratia-virukselta suojautumisesta, ei Suomelle tule ongelmaa NATO:n hakemuksen tullessa julkiseksi. Toki Putin joutuu esittämään vihamielistä ja kaikenlaista haittaa varmaan pyritään meille järjestämään. Mutta yhtään tankkia ei tule rajan yli. Jos taas Putin todella on isovenäläinen imperialisti, hän tulee varmasti reagoimaan sotilaallisesti Suomen ilmoittaessa NATO:n jäsenyyshakemuksestaan. Mutta mikään ei muutu Suomen sodan uhan osalta, sillä Putinin, Venäjän, toimet tulisivat ennemmin tai myöhemmin meitä vastaan. Jos emme hyväksy tätä todellisuutta nyt, Ukrainassa käytävän sodan ja NATO:n jäseneksi hakeutumisen edessä, löydämme Venäjän sotilaallisen väliintulon joskus myöhemmin rajoiltamme, kenties heidän tullessa ”suojelemaan täällä asuvia venäläisiä”, tai jonkin muun syyn vuoksi. Jos Putinin motiivi on isovenäläinen imperialismi, on Suomi jo menettänyt sen, mitä se kuvitteli itsellään olleen, Venäjän tunnustuksen itsemääräämisoikeudellemme.

Miten sitten isovenäläinen, imperialistinen Venäjä, Putin johdossaan, pakotteiden nurkkaan ajamana ja Ukrainan ”erityisessä sotilasoperaatiossa” lähes naurunalaiseksi joutuneen asevoimiensa kanssa reagoi, kun Suomi jättää hakemuksensa NATO:n jäseneksi? Yksi helppo vastaus on kohde, jonka Putin voi ajatella olevan ei-kenenkään maata. Jonka haltuunottaminen rajoittaisi tehokkaimmin Suomen huoltoreittejä läntisestä maailmasta. Ja, joka oivallisesti asettaisi uhan myös Ruotsin ylle. Ahvenanmaa. Jossa Venäjällä jo on ”laillinen” rooli osapuolena, huolehtimassa, ettei aluetta käytetä sotilaallisesti kenenkään toimesta. Alue, jossa sen vahvat meri- ja ilmavoimat eivät heti kokisi minkäänlaista vastarintaa.

Mitä tapahtuu vuoden 2022 keväällä, kesänä? Mikä on Putinin ratkaisujen motiivi? Sota vai ei, ehkä ”fifty-sixty”?

 

Itämeri Venäjän suunnasta

 

Paras kirja, joka auttaa ymmärtämään Putinin ja hänen ryhmänsä valtaa Venäjällä, on tämä:

Catherine Belton: ”Putinin sisäpiirissä — Kuinka KGB valtasi Venäjän ja kääntyi länttä vastaan”

 

Tässä linkkejä selventämään Ahvenanmaan asemaa:

Ulkoministeriö – Ahvenanmaan erityisasema

Ahvenanmaansaarten linnoittamattomuutta ja puolueettomuutta koskeva sopimus

Ahvenanmaan sotilaallinen ja sotilaspoliittinen merkitys (v. 1937)

 

Kuva: Google Earth.

+1
JormaKajaste
Espoo

Kirjoittaja pyörittää perheensä kanssa antikvaarista kirjakauppaa Tapiolassa ja julkaisee blogia kun jotain tulee mieleen ja teksti on valmis.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu