Suurkaupungin kokoisen Suomen kuntien päällekkäiset järjestelmähankinnat verovarojen tuhlausta – tämä ei kiinnosta valtion budjetissa

Yle uutisoi päällekkäisten potilastietojärjestelmien hankintojen ongelmista. Satoja miljoonia euroja palaa, rahalla saadaan järjestelmiä joiden käytettävyys on surkea ja joiden käyttö vie lääkäreiltä aivan liikaa aikaa.

Poliittiset päättäjät eivät ymmärrä ”ICT-asioita”, joten niiden hankinnoissa ”piikki on löperösti auki”. Valtion budjettineuvotteluissa tingitään sieltä sun täältä mutta ”ICT-infran” kehittämisen ja hankintojen järkeistäminen on siellä katveessa. Tämän järjettömyyden mittakaavaa on tavallisen veronmaksajan vaikeaa käsittää jos ei tiedä mitä käytännössä järjestelmähankinta merkitsee julkishallinnossa.

Suhteutetaan ensin tämä julkishallinnon tietojärjestelmähankintojen järjettömyys oikeaan mittakaavaan yhdestä näkökulmasta, joka saa asian näyttämään vielä järjettömämmältä. Eli mietitään Suomen väestön kokoa. Suomessa on vähän enemmän väestöä kuin on esimerkiksi Pietarin kaupungissa. Eli siis olemme käytännössä kuin yksi suurkaupunki, jonka jokainen aluehallinto hankkisi erikseen omat tietojärjestelmänsä.

On aivan käsittämätöntä miten eduskunta ja hallitus voi sallia tällaisen verovarojen tuhlailun. Suomalainen jäykkä kuntien ja valtionhallinto päällekkäisillä tietojärjestelmähankinnoilla on järjestelmätoimittajayrityksille kultakaivos.

Jokainen kunta, tai niiden jonkinlainen ”yhteistyöorganisaatio” ja valtionlaitos hankkii samanlaisia järjestelmiä useaan kertaan. Yksi esimerkki näistä on potilastietojärjestelmät, toinen esimerkki on taloushallinnon järjestelmät. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin kunnissa jopa yksittäinen sairaala saattaa tehdä ihan omia tietojärjestelmävirityksiä eli hankintojaan.

Sen lisäksi kustannuksia aiheuttavat päällekkäisistä järjestelmistä koituvat moninkertaiset määrittelytyöt, jotka vievät julkishallinnon työvoimaresursseja moneen kertaan. Näiden päällekkäisten järjestelmien hankintaprosesseihin ja kilpailutuksiin tärväytyy vielä lisää verorahoja.

Yksittäisenä esimerkkinä nostan esiin Ylen jutussa potilastietojärjestelmälle asetetut 3000 vaatimusta. Juuri tähän ilmiöön olen itsekin kiinnittänyt huomiota. Ajatelkaa miten valtava kuormitus noin suuren vaatimusmäärän laatiminen on julkishallinnon organisaatioille! Sitten kun sitä tehdään pahimmassa tapauksessa useaan kertaan ja päällekkäin kun hankintaan järjestelmiä.

 

Yle: ”Uudet potilastietojärjestelmät maksavat satoja miljoonia, mutta niiden käytettävyys on surkea – lääkärin aika tuhraantuu klikkailuun”

+6

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu