Toinen käsi ei tiedä mitä toinen tekee

Motto: toisilla päätöksillä pyritään lisäämään syntyvyyttä ja toisilla vähentämään

Viime aikoina on kaivettu joka taholla syitä, miksi syntyvyys on laskenut ja laskee. Olen kirjoittanut siitä blogin netissä/IL (Syntyvyys on monimutkainen asia/ 4.10.19). Olen jo siinä kertonut joitakin syitä, mutta suurin ja painavin lienee nykyajan elämän tyyli. Mitä kaikkea se merkinneekään ja mitä pitänee sisällään? Tästä asiasta nuoremmat ikäpolvet tietävät enemmän kuin meikäläinen. Minun ikäiseni taas voivat kertoa nuoremmille, millaisissa oloissa ja millainen elämän tyyli oli meille nuoruudessamme mahdollinen huomattavasti alhaisemmalla elintasolla. Mutta ennen kaikkea silti perheitä perustettiin ja lapsia syntyi!

Onko rahalla merkitystä lisätä syntyvyyttä?

Joissakin maissa sillä on ollut merkitystä syntyvyyden lisäämisessä (Puola ja Viro). Meilläkin yhtenä keinona saattaisivat olla lasten lukumäärän mukaan reilummin nousevat lapsilisät, verohelpotukset samoin lasten lukumäärän mukaan, vuokra-alennukset samalla perusteella julkisten tahojen omistamissa asunnoissa jne. Kotihoidontuki pitäisi säilyttää juuri tästä syystä ja senkin suuruus lapsien lukumäärän perusteella. Keksiköön Hallitus ja kansanedustajat talouteen liittyviä aloitteita lasten hankkimiseksi lisää!

Nykykaava: mahdollisimman pitkä opiskeluaika (kaikilla opiskelijoilla) mm. opintotukien perusteella, sitten mukavaa ”sinkkuelämää” ja sitten vasta ehkä perhe ja lapsia. Ikäni jo melkein 40 v. – miten tässä näin pääsi käymään kokee moni? Tämä asenne ei voi johtaa muuhun kuin jatkuvaan syntyvyyden vähenemiseen.

Vakava este syntyvyydelle on jo kauan ollut halveksiva asenne lapsiperheitä kohtaan

Ei ole salaisuus, että jopa jo muutaman vuosikymmenen ajan on synnytetty negatiiviset asenteet niitä naisia kohtaan, jotka ovat synnyttäneet perheeseen – 2 jopa 3 lasta eivätkä ole työelämässä! Heitä on nimitetty jopa ”siivellä eläjiksi”.

Tiedän monia ko. lapsiperheitä, joissa on monta lasta ja lasten syntymien välissä äiti on saattanut sairastella. Hän ei ole voinut mm. tästä syystä mennä töihin – halusipa tai ei! Tai halutessaan ei ole lasten jälkeen saanut työpaikkaa. Tästä on seurannut, että hänelle ei ole muodostunut työeläkettä juuri lainkaan tai se on hyvin pieni. Ajatelkaapa, jos hänen työeläkettä saava puolisonsa sattuu kuolemaan, onko mielekästä leikata leskeneläkettä? Hän (kumpi tahansa) joutuisi useimmiten silloin turvautumaan sosiaalitukiin leskeneläkeleikkauksen takia. Sitä varten Valtio ottaa lainaa. Sitä ennen sen sijaan hänelle maksettiin täyttä leskeneläkettä työeläkeyhtiöstä. Hänen kuollut puolisonsa oli omaa eläkettään varten palkkansa perusteella maksanut työeläkemaksunsa vuosikymmeniä! Ne rahat ovat jääneet työeläkeyhtiöön. Otetaanko lainkaan huomioon, paljonko hänen puolisonsa on aikoinaan maksanut työeläkettä ja mikä tuotto niistä on ollut? Kannattaa silloin muistaa, että eläkejärjestelmämme on etuusperusteinen – ei maksuperusteinen. Onko leskeneläkkeen leikkaaminen tiettyjen vuosien jälkeen siksi perustus- ja työeläkelain mukainen?

Valitettavasti yhteiskuntamme arvostaa yhä vähemmän äidin kotona tekemää työtä? Miksi? Koska yhä harvemmat naiset eivät edes tiedä, miten rankkaa lapsiperheessä se on! En ole varmaan pahasti pielessä, jos ennustan, että mukavuussyistä muutaman vuosikymmen jälkeen iso osa naisista on sinkkuja?

Olen ollut huomaavinani, että erityisesti ns. feministit ovat julkisesti pitäneet ns. kotirouvia laiskoina toisen puolison ansioilla elävinä. Kaikki omistavat oman ruumiinsa ja siksi perheen perustaminen ja lasten hankkiminen on ao. naisen omaan elämiseen puuttumista (esitetty vastine Antti Rinteelle / synnytystalkoot) ja siksi heitä ei saa kehottaa hankkimaan lapsia.  Kaikki naiset töihin tietyn kaavan mukaan tasa-arvon nimissä ja isät kotiin on useiden puolueiden pakkomielle miettimättä seurauksia?

Kun töissä olevat maksavat nykyiset eläkkeet – kuten on tehty vuodesta 1962 lähtien – niin kuka maksaa tulevaisuudessa lapsettomien eläkkeet? Miksi on vastustettava 1,4 miljoonan työeläkkeen saajan elintason parantamista kansantalouteemme elvyttävine vaikutuksineen. He ovat kuitenkin aikoinaan huolehtineet, että heidän eläkkeilleen on riittänyt työeläkkeen maksajia.

Nyt hallitus ja useat puolueet haluavat päättää, kuinka paljon isien pitää olla kotona hoitamassa lapsia. Eiköhän se ole lähinnä perheen oma asia!

Toinen käsi ei tiedä, mitä toinen tekee?

Miten nyt tehdyt päätökset vaikuttavat kauas tulevaisuudessa?

Päättäjille tiedoksi: perhe-eläketurva on perinteinen ja tärkeä osa lakisääteistä turvaa. Leskeneläkkeen saajia on 41 000 miestä ja 210 000 naista – yhteensä 251 000.  Sen keskiarvo on 571 €/ kk (miehet 226 €/kk ja naiset 637 €/kk).  Mediaani (puolet alle ja puolet yli) = miehet 123 € /kk ja naiset 548 €/kk / ETK/ Kannisto. Näitäkö leikkaamalla työeläkevarat ja katkaisemalla ne 10 vuoden jälkeen tulevat riittämään paremmin – päättäjät?

Leskeneläkkeen leikkaaminen on pelottava ajatus lasten hankkimista vastaan jo nyt

Suunnitelmat ryhtyä leikkaamaan leskeneläkkeitä vaikuttaa – tosin pitkällä tulevaisuudessa – uskaltaako perhe nyt näinä päivinä hankkia lapsia. Entä jos toinen puoliso sattuu kuolemaan?  Tieto leskeneläkkeeseen nyt tehtävistä leikkauksista muodostaa sen yhdeksi syntyvyyttä vähentäväksi tekijäksi. Toisaalta ollaan huolissaan syntyvyyden laskusta ja toisaalta tehdään päätöksiä – tosin tulevaisuutta ajatellen – jotka jo nyt vähentävät halua hankkia lapsia. Sellainen on leskeneläkkeen leikkaaminen. Jokainen leskeneläke ja sen leikkaaminen tänään pitää arvioida huolellisesti. Mitä seurauksia sen leikkaamisella on? Johtaako se sosiaaliluukulle sen jälkeen?

 

josajantti

Josa Jäntti on eläkkeellä oleva ekonomi, entinen Helsingin kaupunginvaltuutettu ja HJK:n kunniajäsen. Hän on Senioriliike ry:n jäsen ja vaikuttaja, ja tarkastelee yhteiskuntaa usein eläkeläisen näkökulmasta. Työuransa aikana hän on vastannut OKO:n valtakunnallisesta markkinoinnista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu