Maatalous/ elintarviketeollisuus Suomessa
On myönnettävä että Suomessa maatalouden tuottajat tuottavat tehokkaasti ja puhdasta ruokaa kansakunnallemme.
Tuottajat ovat varmasti ahkeria ja osaavia ja tuottavat sitä mitä asiakas eli elintarviketeollisuus haluaa, valitettavasti elintarviketeollisuutemme haluaa lähinnä niin sanottua halpaa bulkkia mille ei muuta markkinaa ole kuin kotimaan kuluttajat.
Suomessa suurin proteiinilähde on broileri ja nimenomaisesti kehitetty hybridi Ross 508, mikä lihoaa tehokkaasti teurastuskuntoon 6 viikossa. Suurin puute tässä hybridissä on ettei se juuri maistu miltään ja siksipä suurin osa broilerista myydään Suomessa marinoituina. Marinadista se maku tulee.
Lihakarjaakin Suomessa kasvatetaan useita eri rotuja, suurin osa lihakarjasta kulkee HK.n omistaman Tammisen kautta. Tammisen kotisivuilta on luettavissa hienot määritykset miten eri rodut poikeavat toisistaan.
Valitettavaa on vain se että leikkuupöydällä rodut sekoittuvat ja niin myyjä kuin kuluttajakaan tiedä enään mitä rotua vakuumipussissa oleva pala nautaa on.
Tuliko nyt Simmentalia vaiko Angusta, sitä voi tiirailla muovin läpi ja arvuutella marmoroitumisen perusteella.
https://www.tamminen.fi/rotukarja/
Sokkotestissä marinoidut broilerin ja naudanlihasuikaleet erottaakin siitä että broilerissa on pehmeämpi purutuntuma. Marinaadista se maku tulee.
Ja sitten se Närpeksen talvitomaatti, täytyy oikein ihmetellä miten sitä riittää kotimaiseen kulutukseen jos on niin maistuvaa kuin blogistanissa on kehuttu. Luulisi että tomaatit oltaisiin viety kovaan hintaan ulkomaille, ei taida kumminkaan Närpeksen tomaatilla vientiluvut kovin isoja olla. Mahtaa olla myös arvokasta hommaa tuottaa tomaatteja kasvihuoneissa 20 asteen pakkasella, paljonkohan kilohinta kaupassa olisi ilman yhteiskunnan subventiota.
EU.hun liittymisen jälkeen on nyt 30 vuotta hakattu päätä seinään ja valitettu kotimaisen ruuantuotannon vaikeuksista, luulisi jo nyt tyhmemmänkin tajuavan ettei aika entinen enään palaa, vaan kun ulkomaisen ruuan tuonti Suomeen kasvaa koko ajan niin kotimaisen ruuantuotannon tulisi vastaavasti hakea enemmän markkinoita muualta kuin Suomesta.
Se vaan ettei meidän kustannustasolla tuotettu bulkki oikein mene kaupaksi maailmalla, eikä meillä juuri ole tuotteita mistä meidät maailmalla tunnettaisiin.
Jos verrataan muihin Euroopan maihin niin useimmista niistä löytyy tuoteryhmiä mitä viedään ja mille on kysyntää maailmalle. Saksalaiset oluet ja makkarat, italialaiset juustot ja punaviinit, kreikkalaiset oliivit etceteraa.
Suomessa on Euroopan puhtaimpiin kuuluva luonto, ja luulisi että täälläkin pystyttäisiin kehittämään tuotteita mitä maailmalla halutaan ostaa ja mielummin kovaan hintaan.
Se on pitkä ja vaivalloinen työ kehittää ja brändätä tuotteita mutta jos tänään aloittaa niin on huomenna päivän verran lähempänä maalia.
Mäkinen jakoi linkin eilen Känsälän blogiin, mistä näkee että kun laatua tuottaa niin sille on myös kysyntää.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.1308507
Vieläkö tuo luomurypsi saataisiin myytyä ulkomaille valmiina tuotteena eikä raaka-aineena.
Jotulla asiaa. Mutta kun me suomalaiset emme halua sitä mistä me aina puhumme. Eli pieniä erikoisliikkeitä ei haluta vaan ostetaan Prismasta tai Lidlistä.
Suomessa aina puhutaan puhtaan lähiruoan puolesta, mutta ei edes kinkku ole kotimaista. Sikalassa omaan käyttöön teurastetaan erikseen ruokittu kotipossu, jossa on maku ilman marinaadeja.
Venäjälle meni meiltä Viola-juustoja, mutta kun tuli Krimin pakotteet, niin venäläiset oppivat itsekin tekemään juustonsa. Ja eipä silti kotimaista tuotantohan perustellaankin sillä, että turvataan omavaraisuus. Kun pitäisi satsata vientiin, eikä omavaraisuuteen. Omavaraisuuhan olisi taatu jos tuotanto triplaantuisi.
Olin joskus Lapinlahdella juustokarnevaaleilla. Pitää kyllä valitettavasti sanoa, että juustojen makumaailma oli lattea. Mistä tahansa italialaisesta kivijalkakaupasta saa maukkampia juustoja, jotka ovat toinen toistaan herkullisempia. Siellä pikkuiset juustolat kilpailevat keskenään kellä on herkut parhaat. Suomessa pieniä juustoloita ei ole, koska Valio ja Arla polkee hinnat, eikä laki salli pienien juustoliden olemassaoloa, koska meijerin pitäjän tulisi itse tuottaa se maitokin.
Sama juttu kaikessa, kaikki pieni on niin tehokkaan kontrollin alla, että yrittäjät väsyvät paperiden kanssa puljaamiseen. Täällä Oulun lähellä oli ihana mylly, josta sai kelvolliset jauhot ja ryynit. Nuori pariskunta kuitenkin lopetti touhun ja perustelivat päätöstä liiallisella paperisodalla.
Kyllä kai me voimme rypsiä viedä, mutta kaikki ruis tuodaan leipiimme ulkomailta. Vihreät eivät ole ainoita syypäitä kaikkeen , myös keskustalaiset voisivat katsella peiliin. Kuten joka ikinen puolue, tulisi laittaa turkinhihaan ja nussia uudestaan.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa arkiruoka on lähinnä tarkoitettu energian tuottamiseen, ja parempaan satsataan vaan juhlissa.
Ilmoita asiaton viesti
Just tuli arkiruokaa eli neljäkiloa kylmäsavuporoa ohuina siivuina valmiiksi vakuumiin pakattuna. Toimittaja oli porotilallinen eli kyllä niitä urjhoollisia vielä Suomessa on, mutta jos pitäisi hänen toimittaa vaikkapa tuhat kiloa, niin eipä kykenisi. Sudet kuulemma verottavat Suomessa myös valtion ohella poro- ja lammastilallisia.
Kunnollista lampaanlihaa ei saa nykyisin enää kuin aseella pakottamalla, sitä on niin hintsusti. Puhumattakaan kotimaisesta lampaanmaitojuustosta, tai edes vuohenmaitojuustosta.
Ilmoita asiaton viesti
Kotimaista lammasta saa parhaiten etnokaupoista.
https://www.facebook.com/watch/?v=235850267743549
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaiset marjat ja juurekset ovat maukkaampia kuin päiväntasaajalla kasvaneet. Voisi yleistää että pohjoisen valoisassa yössä aromit vahvistuvat ja ovat ainutlaatuisia maailmassa. Suomalaisella laadulla voisimme kilpailla helposti etelän maiden mauttomien tuotteiden kanssa.
Jostain pitäisi vain löytää osaavia myynti naisia. Miehet ovat tunnetusti laiskempia kuin miehet myynti hommissa.
Ilmoita asiaton viesti
Suomalainen juusto ei tosiaan ole kovin intohimoa herättävää. Valio mainostaa joitain juustojaan sillä, että niitä on kypsytetty 6 viikkoa. Siitä on hankalaa vientituotetta tehdä. Voi olla, ettei moista saisi joissain maissa juustona myydäkkään.
Ilmoita asiaton viesti
Brändäys lähtee kotinurkista. Noissa luettelemissasi maissa suhtautuminen ruokaan on todella erilaista kuin Suomessa. Ruokaa ja ruoka-aineita, erityisesti kotimaisia, tai parhaimmillaan jopa oman alueen tai kylän sellaisia, arvostetaan ihan eri tavalla, mikä näkyy koko elintarvikeketjussa.
Kuluttaja haluaa laatua ja on valmis siitä maksamaan, tuottaja on ylpeä tuotteensa laadusta, ja ravintola-alalle raaka-aineet ovat myyntivaltti.
Meillä homma tökkii ketjun joka osassa. Suomalainen elintarvikeketju tuottajasta teollisuuden ja ravintolan kautta kuluttajaan halpuuttaa sitä broilerinräyskäänsä viimeiseen tukisenttiin ja bonuspisteeseen saakka.
Monessa pientuottajassa olisi toivoa, mutta harvittavan usein joku kriittinen tekijä jää vajaaksi. Jos raaka-aine on kunnossa, ei sitä ole välttämättä jalostettu kunnon tuotteeksi. Jos on päästy tuotteeseen saakka, niin turhan monella markkinointi on unohdettu kokonaan, tai korkeintaan tukeudutaan niihin samoihin kliseisiin, joiden toimimattomuus olisi kait jo pitänyt huomata.
Ilmoita asiaton viesti
Viimeksi Italiassa käydessä jokaisessa pienessäkin ruokakaupassa oli delitiski missä myytiin paikallisesti tuotettuja herkkuja.
Ilmoita asiaton viesti
Ja kun menet delikauppaan sinua palvellaan innokkaasti ja annetaan maistiaisia, sekä kerrotaan mistä saakka tätä ja tätä on oikeasti tuotettu.
Ilmoita asiaton viesti
Sama juttu Ranskassa. Kymmentä eri lajia tuoretta kananpoikaa joista mikään ei ole oranssissa valmismarinadissa tai ylipäätään muoviin ja tyhjiöön pakkattuja. Äyriäisiä ja tuoretta kokonaista kalaa, juustoja ja ilmakuivattuja kinkkuja jne jne.
Koitapa myydä siellä Atrian marinoituja koipireisiä.
Ilmoita asiaton viesti
V almiiksi marinoitu liha on per*eestä.
Ilmoita asiaton viesti
Itse asiassa ei tarvitse mennä kuin Tallinnaan, niin hunajamarinoidut suikaleet katoavat. Venereissuilla Piritaan ollaan käytetty viereistä markettia. Jos sukupolvi sitten Suomenlahden eteläpuolella haikailtiinkin K-kaupan Väiskiä, niin kyllä nyt osat ovat vaihtuneet.
Ilmoita asiaton viesti
Muutettuani 2007 Indonesiaan vierailin monessa hyper marketissa etsimässä tuttuja eurooppalaisia ruokia kuten juustoja ja voita, jugurtteja ja leipää.
Ihmeekseni huomasin että tanskalaiset ja hollantilaiset juustot ja voit oli hyvin esillä, mutta jo näkkileipä teki tiukkaa.
Yhtään suomalaista tuotetta en löytänyt, vaikka juustoja tehdään myös Suomessa Indonesian suurkaupungeissa olisi kyllä markkinoita, mutta suomaliset vienti ihmiset ovat maan unohtaneet.
Suomen suurlähetystön asenne indonesiaan ja sen kansalaisiin on aika rasistinen. Ei heidän asenteellaan juuri kauppoja synny.
Olen kuullut että suomalaista kalaa saadaan kaupaksi Japaniin, mutta indonesiassa myytävä valtamerien kala on kauhean makuista. Ei sitä suomalainen syö. Ennemmin ottaa vaikka selkäänsä. Lämpimässä merivedessä kasvaneeseen kalaan ei kerry rasvaa ja maku aromit jäävät vähäiseksi. Ei auta vaikka voissa paistaisi.
Suomessa on maukkaita ruokia vaikka Indonesiaan myydä, mutta kun ei osata tehdä kauppaa niin kuin tanskalaiset ja hollantilaiset osaavat. EU:sta ei näy olevan tähänkään pulmaan mitään apua.
Ilmoita asiaton viesti
Meillä on pohjolan aromit, mutta emme ymmärrä hyvän päälle. Demokratia on meille niin tärkeä, että olemme unohtaneet ihmisen ja yrittäjyyden.
Ilmoita asiaton viesti
Etpä ole ensimmäinen tänä vuonna, joka puhuu aiheesta. Onhan meillä vikaa ja paljonkin. Sitä vikaa on yritetty korjata valtiovallankin toimesta useampaankin kertaan, mutta eipä tilanne ole miksikään muuttunut.
Elintarvikeketjun loppupäässä toimii kahden kirjaimen duopoli. Se pitää raaka-aineen hinnan tehokkaasti alhaalla tuomalla halpaa bulkkia ulkomailta. Oma merkityksensä on pohjoisella sijainnilla ja pitkillä matkoilla. Meillä on perustuotteiden tuottajahinnat alempia kuin Keski-Euroopassa, mutta kustannustaso selvästi korkeampi. Tuilla erotus ei tasotu. Laadulla on erittäin vaikea saada lisähintaa vähäisestä laadun kysynnästä johtuen.
Onhan meillä huippulaatuinen luonto tuottaa erilaista ja laadukasta. Tuottajat kyllä pystyisivät ja osaamista meiltä löytyy. Laadulla vain ei ole kotimaassa juurikaan kysyntää. Siitä syystä sitä ei ole tarjollakaan. Vientiin brändin rakentaminen kaukana markkinoista on riskialtista. Keskieurooppalainen kivijalkakauppa ja sen mukana tuottaja on aivan toisessa asemassa suomalaiseen verrattuna. Ruokakulttuuri on erilainen, ostajia on paljon, tuotano-olosuhteet ovat helpommat. Tuohon saumaan kun teet kannattavan brändin niin onnea yritykseen.
Aivan pieni murhe ei ole tuottajien vähäinen lukumäärä ja hajanainen sijainti. Närpiön kaltaiset tuotantokeskittymät olisivat edullisia kilpailukykyisen tuotannon synnylle. Sellaisia ei juuri muita ole. Eikä me juurikaan hyödytä EUn maatalouspolitiikasta ja sen orjallisesta noudattamisesta. Oma kansallinen olisi paljon joustavampi.
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaiset maatalous tuotteet olisivat Indonesialisissa plazoissa herkku tiskillä, joissa ei niinkään kilpailla hinnoilla, vaan laadulla hyvillä makuelämyksillä.
Hollantilaiset myyvät perus edamia erikois herkkuna ja aivan erikoiseen hintaan.
Ruisjauhoa ei ole myytävänä ollenkaan. Samoin lanttu, nauris ovat tuntemattomia. Viinimarjoilla saattaisi olla kysyntään, kun pahvin makuiset mansikatki käyvät hyvin kaupaksi. Uskoisin että näkkileivällä olisi myös mahdollisuuksia. Paikalliset leivät muistuttavat enempi vehnä pullaa kuin aromikasta leipää. Australia tuo lohta Indonesiaa Eteläiseltä Jäämereltä, joten pitkä on matka kylmän veden kaloilla. Sillin ja silakan tapaisia kaloja ei ole myynnissä ollenkaan edes säilykkeinä.
Ilmoita asiaton viesti
En nyt allekirjoita kaikkea tuota.
Liha ensinnäkään ei sellaisenaan maistu yhtään miltään. Olen aivan varma että olipa naudan suku mikä tahansa niin et erota niitä maun perusteella.
Vasta jos otat oikeata luomulihaa niin sen voit ehkä erottaa muusta.
Meillä saa kyllä kunnollista luomukinkkua mutta ongelma on se että se maksaa.
Tomaattien suhteen sama juttu. Espanjalainen, automatkailun aikana kypsynyt tomaatti tai kurkku ei maistu yhtään millekään. Kotimainen maistuu jo sentään tomaatille ja luomu on sitten erikseen. Taas tulee hinta vastaan.
Ei varmastikaan Suomen hinnoilla täältä viedä yhtään tomaattia ulos.
En tiedä paljonko yhteiskunta subventoi esim. tomaatinviljelijöitä mutta ostan silti niitä. Ja ostaisin vaikka ei subventoisikaan.
En nimittäin halua osallistua orjatyövoimalla kasvatettujen tomaattien tuontiin tänne. Sillä juuri siitä on kysymys Espanjassa.
Rypsi tosin olisi parasta käyttää dieselin valmistukseen. Sehän ei ole ihmisruokaa.
Loppuosa blogistasi on hyvin asiallista.
Meillä on korkea kustannustaso ja sen pääsyy on älytön verotus. Meillä maksetaan iso osa kotimaisten elintarvikkeiden hinnastakin verojen kautta.
Meidän pitäisi markkinoida tuotteitamme Euroopassa mutta siinä törmäämme taas ongelmiin. Ne ovat pienuuden ongelmia. Kun Eurooppaan saadaan pää auki niin tavaraa tarvitaan paljon. Ja siihen taas täällä ei oikein pystytä.
Ilmoita asiaton viesti
Ostan ja valmistan useamman tuhat kiloa nautaa vuodessa, erotan kyllä onko liha Herefordia vaiko Angusta
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitin tavista jolle tuodaan maustamaton pihvi eteen ja pyydetään mausta määrittelemään naudan rotu.
En tarkoittanut sinua henk. kohtaisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo ajattelutapa ettei asiakasta eli kuluttajaa tarvitsisi palvella on juuri se juurisyy surkeudelle.
Ilmoita asiaton viesti
En nyt ymmärrä asiayhteyttä?
Vielä tuosta käyttämästäni sanamuodosta. Syyllistyn valitettavasti liian usein svetisismiin. Sitä ei Suomessa yleensä käytetä jolloin se nähdään henkilökohtaisena.
Olisi siis pitänyt kirjoittaa että ”…. ei erota niitä maun perusteella”.
Ilmoita asiaton viesti