Plastisuus vähenee iän myötä
Nuorena ihmisen aivot ovat plastisia eli kykeneviä muokkautumaan uusille ideoille ja ideologeille.
Vanhemmiten plastisuus katoaa tai ainakin vähenee jolloin ihminen konservoituu eli poliittisesti hänestä tulee konservatiivi.
Se ei ole vitsi ettei vanha koira opi enään uusia temppuja.
Mitä vanhemmaksi tulee sen vaikeampi on sulattaa kaikenmaailman wokeilua tai veganismia. Siitä entisestä ei halua päästää irti.
Muistan kun nuorena huvitti kun vanhemmat tarvitsi apua television kaukosäätimen kanssa, nyt olen itse samassa tilanteessa tietokoneen kanssa.
Tämä kaikki on teillä idealistisillä nuorilla edeassä, välttää sitä ei voi.
Ihailtavan rehellistä.
Ilmoita asiaton viesti
Taitaa olla sitä, että haluaa päästä helpommalla, koska voi päästä helpommalla ihan niin kuin sanonnassa, teen koska voin tehdä.
Itse pian 64-vuotiaana kävin juuri digiosaaja kurssin, eli päivitin osaamistani. Syntyi editoitu video, editoitu äänitallenne, nettisivut ja toimisto-ohjelmat sujuvat nyt niin macin, microsoftin kuin googlen ohjelmistoilla. Ei kannata antaa periksi ja ryhtyä vanhaksi.
Oma mottoni on nykyään: On todennäköisempää elää 60-vuotiaaksi kuin 60-vuotiaan elää 120-vuotiaaksi. Mutta saahan sitä yrittää 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Joo, Birgitan tavoin kannatan kehitystä vastaan pyristelemistä. Itse ostin polkupyörän, rupesin käymään kuntosalilla ja jumpissa. Ehkä jopa tanssiharrastuksen voisi aloittaa…?
Lisäksi voisimme Jotu, tehdä jotain mullistavaa: mitä jos alkaisimme vegetaaneiksi ja ryhtyisimme wokettamaan nuorten kanssa yhdessä? Yrittäisimme ymmärtää nuorten tarpeita ja kiinnostuksen kohteita ja elää heidän maailmansa vietävänä ennen sitä väistämätöntä tulevaisuutta: et-lehden tilauksen jättämistä!
Emmekä me tietenkään siitä digiversiota tilaa. Mutta ehtisimme vielä hetken elää ennen kuin tuo hetki koittaa…
Ilmoita asiaton viesti
Eli alkaa polkupyöräilee, käymään kuntosalilla ja jumpissa jolloin palkinnoksi saisi ymmärryksen wokettamisesta ja vegaaniudesta.
Kiitämme Kai tarjouksesta mutta tällä kertaa jätämme väliin.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä kenellekin on mullistavaa. Itse olen pyöräillyt jokseenkin kaikki alle 15 kilometrin matkat nuoruudesta asti enkä aio taipua nykyajan kotkotuksiin kuten sähkövälineisiin, joita nuoret tuntuvat suosivan.
Ilmoita asiaton viesti
Sinä oletkin säälittävä. 😀 Minäpä hankin sellaisen läskipyöräisen sähköpyörän… sulaudun sakkiin!
Ilmoita asiaton viesti
Itse olen huomannut vain jäykkyyden katoavan vähitellen iän myötä – valitettavaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei se jäykkyys mihinkään katoa. Se vain vaihtaa paikkaa…
Ilmoita asiaton viesti
On helpompaa oppia uutta, kuin oppia pois vanhaa. Neuronien väliset yhteydet ja informaatio kun ovat jo olemassa. Esimerkiksi lapset oppivat uuden kielen helpommin, kuin vanhaa ”tauhkaa” ei ole haittaamassa uuden oppimista.
Aivoja voi opettaa monella tavalla. Siedätyshoito on yksi tapa, millä aivojen aistijärjestelmä opetetaan olemaan reagoimatta allergeeniin, joilloin oireita ei synny tai oireet ovat vähäisemmät. Saman vaikutus saadaan syntymään, jos toimii vastaavalla tavalla, kuin aivoille opetetaan uusi osaaminen, kuten vaikkapa se uusi kieli.
Vanhempana ymmärtää asioiden laajemmat vaikutukset paremmin kuin nuoret aikuiset. Otetaan nyt esimerkiksi nykyisin muodissa oleva vihreä ”shovhoosimaatalouskokeilu”. Vihreään ideologiaan hurahtaneilla logiikka on, että naudan elättämiseen tarvitaan 4x enemmän maapinta-alaa, kuin kasvisruoan tuotantoon. Kielletään siis naudan kasvatus ja samalla myös maidon tuotanto, niin maailma pelastuu. Kuulostaa järkevältä. Vanhempi ymmärtää ja tietää enemmän, kuten sen, että tarvittaisiin 8x nykyistä peltopinta-alaa enemmän peltoja, että maanviljelijä itse saisi tuotantopanokset katettua ja saisi itselleen leivän pöytään. Kerran alas ajetun maataloustuotannon tilalle ei tuosta noin vaan synny uutta uljasta maataloustuotantoa.
Ilmoita asiaton viesti
Tuolla jossain otsikoissa vilahti,että ihmisten aivot tarvitsee eläinperäistä rasvaa kehittyäkseen.
Mikä on vegetaristien tulevaisuus?.
Ilmoita asiaton viesti
Kielten opiskelu päinvastoin helpottuu, mitä enemmän niitä osaa. Ilmiössä on ainakin kaksi tärkeää tekijää. Kielissä on paljon lainoja toisistaan sekä sanaston että rakenteiden osalta. Toinen on oppimistekniikka, joka kylläkin on hieman monimutkaisempi kysymys, kun kouluissa opitaan ”luonnoton”, uusi tapa opiskella kieltä, mutta on sekin lisää ja sopii joillekin. Lisäksi nykyään tietotekniikka tekee kieltenkin opiskelusta lähes naurettavan helppoa.
Ilmoita asiaton viesti
Tekee helpoksi, kelle tekee. Pieni lapsi oppii kielen opiskelematta. Tottakai aiempi kielten opiskelu helpottaa uuden kielen oppimista. Samalla tavalla, jos aivot on oppinut kävelemään, juoksemaan oppiminen on helpompaa. Lihasten ja tasapainoaistin koordinaatio on oltava hallussa. Kun aivot osaa juosta, polkupyörällä ilman apupyöriä ajamista voi alkaa opettelemaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tuossa hiljan uusin uuden kännykän ja aktiivirannekkeen. Jopa liekkö tarkoituksella tietojen siirto vanhasta vielä saman merkkiseen uuteen kännykkään ei ole helppoa. Itse en alkuunkaan yrittänyt vaan kutsuin ammattilaisen kotiin. Tuli tyyriiksi mutta nyt pelaa kaikki.
Ilmoita asiaton viesti
Itse aloitin golfharrastuksen viikko sitten. Olin tähän asti jo päättänyt että sitä harrastusta en tässä elämässä enään aloita – toisin kävi. Tämän taustalla oli diili – jos suoritan greencardin niin kaveri hommaa metsästysluvan . No niin hän sitten sai tentittyä metsästysluvan joten en voinut muuta kuin lähteä kurssille. Peli osoittautui niin vaikeaksi kuten olin pelännyt mutta periksi en anna. Ei ole helppoa kuusikymppisen osua niin pieneen palloon, joka 10. lyönti osui kohteeseen joten ei kait tässä muuta auta kuin harjoitella enemmän, greencardin kuitenkin sain suoritettua.
Ilmoita asiaton viesti
Minun kohdallani se nuori minä oli paljon konservatiivisempi ja mustavalkoisempi, jos silloin olisi ollut wokea ja viherpiiperöitä olisin halveksinut syvästi. Meidän porukoissa ei myöskään sukupuoli- ja etniset vähemmistöt olleet isossa arvossa (noin nätisti sanoen). Toki tuo jyrkkä ”woketus” on saman asian ilmenemä vähän eri muodossa vain, paatunutta suvaitsemattomuutta.
Mitä enemmän tulee ikävuosia, sitä paremmin oppii hyväksymään sävyjä. Arvot pehmenevät lihasten myötä ja aineeton hyvä tulee yhä tärkeämmäksi.
Parasta vuosien karttumisessa on, että koko ajan vähemmän ajattelee ja toimii sen mukaan, mitä ne toiset mahtavat minusta ajatella.
Ilmoita asiaton viesti
”koko ajan vähemmän ajattelee ja toimii sen mukaan, mitä ne toiset mahtavat minusta ajatella.”
Pinkkipukumies tuntee tuon ajatuksen täysin omanaan. Miksi emme kerrankin eläisi, kuten haluamme ja annamme muille samanlaisen oikeuden olla omia itsejään. Tavallaan surullista, että meidän piti vanheta, että opimme olemaan. Toivottavasti osaisimme antaa jälkipolville saman jo varhaisimpina vuosina.
Ilmoita asiaton viesti
”Pinkkipukumies…”
No voishan sitä silti JOISSAIN TAPAUKSISSA ajatella…
Ilmoita asiaton viesti
Eilen illalla ja pitkälle yöhön läheisellä Urheilutalolla ja sen lähiympäristössä iso nuorisojoukko rentoutui äänekkään musiikin, huutamisen ja ryyppäämisen keinoin.
Kävin sitten varhain aamulla koirani kanssa kävelylenkillä ja samalla siivosin toistakymmentä rikottua pulloa vakituisen reittini varrelta. Parille sadalle tyhjälle tölkille en tehnyt mitään. Aikaa siivoamiseen asiallisin välinein meni toista tuntia.
En tehnyt tätä itseni tähden vaan koirani ja muiden ulkoiluttajien koirien tassujen tähden.
Ehkä plastisin aivoin varustetut nuoret eivät ajattele koirien tassuja joten on hyvä, että on olemassa meitä jo osin kalkkeutunein aivoin ajattelevia vanhempia ihmisiä jotka ajattelemme.
Maailma näköjään tarvitsee nuoria mutta myös meitä vanhoja ihan jo koirien tassujen vuoksi.
Ilmoita asiaton viesti
Noin se on. Uutta opitaan vanhan päälle. Vanha kouluttunut järki auttaa tekemään oikeampia ja vastuullisempia päätöksiä.
Ilmoita asiaton viesti
Plastista olisi tietysti vaihtaa lenkityksen reittiä ja ostaa koiralle lasinsirpaleilta suojaavat töppöset.
Koska tuolloin kyseessä olisi vain itsekäs yksilötason ratkaisu niin päätin toimia ei-plastisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Kun nyt jaksaisi pitää kiinni päivittäisestä liikunta-annoksestaan ja asettaa tekemiselle myös uusia tavoitteita. Samalla se pääkin pysyy kunnossa.
Kovin olen haaveillut, jos vielä lähtis paikalliselle salille jatkamaan Jutsun treenaamista. Olishan se tosi hienoa saada vaikka musta vyö -n. 70 vuotiaana. Joskin on todennäköistä, ettei kroppa enää kestä vääntämistä ja hajoaa, mutta so w ?. Loppusuoralla ollaan, joka tapauksessa.
Kävin just MP llä radalla hakemassaa tuntumaa ajamiseen talven jälkeen. Sopivaa äijäviihdettä on sekin. :). Vierivä kivi ei sammaloidu, ja pääasiahan on, että on kivaa ja muistaa koko ajan elää.
Ilmoita asiaton viesti
Ole 84v. vanha maalaispoika asunut kaupunkissa yli 60 vuotta. Kaupunkeissa asuu luonnosta erkaantunutta lihavaa laiskaa väkee noin 4 miljartia. Ei hyvältä näytä se on noin 50% maapallon väestä.Mutta waltari sanoi Sinuhessa että se pieni kapine jne.
Ilmoita asiaton viesti
Suhtautuminen ikääntymisen tähän väistämättömään puoleen… taitaa olla vähän turhan höpsö.
Mukana on tosiaan jo sitä, mitä muut päähän takovat, tai millä päätään tulevat täyttämään.
Jotain vaihtoehtoistako sen olisi tullut olla? Koko minuus jotain muuta, kuin mitä kertynyt?
Oleellinen puoli tällaista kulkua ja karttumista voi olla se, mihin elämässä törmätään muutekin, ja nimenomaisesti samassa, jumittavassa mielessä.
Kun läjätty paljon, on tämä tosiaan sillä tavoin toimivaa, että toimintaan on kytkeytyväksi otettua, ehkä jo vuosikymmenien toistovoimalla.
Mitäs muuta ne rakenteet olisi, ts niiden perusta, jos ei täällä ihmispäädyssä. Muuten kaikki menisi uusiksi, tai aika toiseen käyttöön se, mikä on saatettu ilmeneväksi.
Enemmän haasteeksi jos tulisi jokin kivempi, ja merkityksellisempi, ja tosiaan aidon kehityksellinen. Näin perin.
On tosiaan jotain rakennetta… ilman että kaikkea tarvitsisi keksiä uudestaan puhtaalta pöydältä. Tarkoittaisi aloittamista alusta, vaikka ikääkin olisi kertynyt.
Minkähän tyyppistä työtähän sitä mahtaa jäädä, tämän tason saavuttaneille? Mikä on se vahvuus. Meneekö kuten AI, ja tavalla, joka ei ilmennä kuin vanhaa, ja superkootusti. (vanhuus ~ patologinen populisti-poliitikko, kertyneen suhteen)
Voi toisaalta kysyä, mikä on mennyt pieleen, jos rakentava ote ei enää ota vetääkseen. Kyse ei ole pelkästään uudesta, vaikka uuden äärellä ei oikein voi olla rakentumatta… vai millä tavoin voi.
Ei kai näissä osaa edes sopivia kysymyksiä esittää.
***
Plastisuus vähenee iän myötä
Käytännössä kai monesti tuppaa vähenemään. Toisaalta muutokset, joita rakentuu, ovat aina suhteessa aiempaan, jolloin kokemuksellinen osuus muutoksesta voi tuntua pieneltä.
Entä sitten kokemus sen jälkeen, jos pienellä osaa laittaa kyseenalaisuutta siihen isoon nähden, … mitä on kokemusfibat tällaisen jälkeen, jos osuvuus tosiaan olisi myös mahdollista, positiivista veivausta jos ajattelee. (teoreetikon kommentti)
Mitä rakentuneempi, sen enemmän on horjuttaa jotain kertynyttä. Tässä tilanteessa on jonkin verran myös vastasyntynyt, useiden sukupolvien pitkämielistä panosta jos ajattelee.
Ilmoita asiaton viesti
Plastisuusvajeella on tosiaan jotain tekemistä myös yhteiskunnan kanssa, kun kootusti pukkaa sitä, ja painotetusti, ainakin ajoittain. Vaiheensa kullakin vuosituhannella, ellei jatkuvasti.
Mieleen tulee tämä ajankohtaisotsikko:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tapio-sakki-2/heikki-hiilamo-on-kerrankin-oikeassa-hyvinvointialueet-pitaa-laittaa-remonttiin/
Samassa hengessä osaa uumoilla hankaluuksia hallitusneuvotteluun. Jos ei ilmenisi… kulun mahdollinen helppous voisi herättää isompia epäluuloja.
Sote voisi olla jokin ilmenemä siitä, mihin voi ajankohtaisuutta tavoittaen viitata.
Normaalitila, joka tapauksessa, ja että hyväksytään, ilman neoveivauksia, joihin joillakin mahdollisuuksia… ei välttämättä viimein tosi paha.
Ilmoita asiaton viesti
On sulla blogikirjoitus…
Ilmoita asiaton viesti