Harsintajulkilausumalla metsien kasvuihmeeseen

Koillissanomien kolumnissaan 21.8. Veli Pohjonen käsittelee metsiemme kasvatushistoriaa oikeansuuntaisesti, joskin Edmund von Bergin suorittama metsien tarkastusmatka Suomeen vuonna 1858 ei ollut metsänkasvatuksemme kannalta aivan niin käänteentekevää kuin tässä annetaan ymmärtää – vaikkakin siihen sisältyi myös myönteisiä havaintoja.

Aukkoisuutta ja vajaatuottoisuutta

Von Bergin selvityksen keskeisin osa lähtee siitä, että rajoittamaton kaskiviljely, karjan metsälaidunnus ja tervanpoltto ovat johtaneet maassamme metsänhävitykseen. Arvioija kauhisteli metsiimme syntyneitä lehtipuuvaltaisia silmänkantamattomia jätemetsäaloja ja uudistamattomia aukkoja. ”Suomessa löytyvät hoitamattomat, hävitetyt tahi poltetut metsät ovat saattaneet minun ylen surulliselle ja tuiki alakuloiselle mielelle”, totesi von Berg.

Kyseisen tarkastusmatkan johtopäätöksillä on varmasti ollut vaikutusta maamme ensimmäisen metsälain syntyyn vuonna 1886, minkä keskeisimpänä ajatuksena oli edistää metsiemme luontaista uudistumista. Näistä huolimatta määrämittaharsinta oli vallitseva hakkuutapa Suomessa vuosina 1850-1950, minkä seurauksena hakkuualat jäivät aukkoisiksi ja vajaatuottoisiksi.

Uudistushakkuilla ja viljelymetsätaloudella

Ratkaisevaa metsiemme hyvinvoinnille, kasvuharppaukselle ja oikeanlaiselle uudistumiselle oli ennemminkin vuonna 1948 annettu harsintajulkilausuma, millä tuotiin esille harsintametsätalouden harjoittamisen metsiemme tilaa rappeuttava lopputulos. Metsäntutkimuksen ja metsäteollisuuden eturivin miehet tarjosivat tällöin tiskiin tasaikäiskasvatusta eri-ikäiskasvatuksen sijaan.

Metsiemme tuottokyky nostettiin nykytasolle luontaisten uudistushakkausten kautta viljelymetsätalouteen paljoudessaan päätyen. Näin eri maanmuokkaustapojen, soiden ojittamisen, keinollisen uudistamisen ja metsänjalostuksen hyödyntämisen ansiosta metsänkasvumme on saatu nousemaan huimasti aikaisemmasta.

Jatkuvaa kasvatusta vain erikoiskohteille

Jatkuva kasvatus soveltuu vain rajoitetuille aloille ja erityiskohteisiin, mutta metsätaloutemme valtamenetelmäksi siitä ei ole. Valopuilla se ei toimi, minkä männyntaimikoissa helposti havaitsee yksittäisten jättöpuidenkin alle jääneinä taimettomina aloina tai puolta lyhyempinä taimina ja selvästi harvempina laikkuina. Poimintahakkuut johtavat lopulta laadullisesti harhaan ja kehityskelvottomiin metsiköihin, joiden uudistamiskuluja ei lopulta epäonnistuneiden kokeilujen kautta kustanneta päätehakkuutuloilla.

Peitteisen metsänkasvatuksen idean moni metsänomistaja on omaksunut vain uudistamiskuluja kiertääkseen, mikä voi toimia yhden omistajasukupolven ajan, mutta lasku siitä lankeaa maksuun seuraavien omistajapolvien aikana. Täytyy muistaa sekin, että poimintahakkuissa puutavaralajien yksikköhinnat ovat selvästi avohakkuuta heikompia.

Eri-ikäisyydellä vajaatuottoisuuteen

Paksukunttaiset ja veden vaivaamat pohjoisrinteet ovat meidän oloissamme jo viljellenkin vaikeasti uudistettavia kohteita ja jatkuvan kasvatuksen metodeilla liki mahdottomia. Tietysti nekin vuosikymmenten kuluessa puupeitteensä saavat, mutta vuotuiskasvut jäävät silti olemattomiksi. Keskimääräinen metsänomistamisen kesto on noin 30 vuotta. Se on perin lyhyt ajanjakso, siirryttiinpä sitten metsälötasolla viljelymetsätaloudesta jatkuvaan kasvatukseen tai toisinpäin.

Tasaikäinen metsikkö muuttuu eri-ikäiseksi vain vuosikymmenten mittaisella ohjauksella. Eri-ikäisestä alasta taas pääsääntöisesti ei saa tasaikäistä kuin avohakkuun kautta. Metsätilakaupoissa jatkuvan kasvatuksen harjoittamisen kohteet ainakin minä sivuutan suosiolla, sillä vajaatuottoiseksi kaluttujen alueiden päätehakkuutulot hupenevat uudistuskustannuksiin, jolloin oma metsätalous polkisi paikallaan eliniän ajan.

Iloisin ja valoisin metsämielin.

 Joukamo Kortesalmi

MetsäKortesalmi                                                                                                                                                 Kuusamon Sitoutumattomat                                                                                                         kaupunginvaltuutettu