Kerskakulutus kärjessä kuriin!

Koillissanomien kolumnisteiksi on valikoitunut nykyisen maan mediatavan mukaisesti lähestulkoon vain yhden ajattelusuunnan edustajia, mikä edellyttäisi meiltä toisinajattelijoilta jatkuvaa vastakirjoittelua. Hulluinta tässä on se, että me muodostamme monessa tilanteessa itse asiassa kuitenkin suuren enemmistön.

Yksityismetsänomistajat suojelun tarpeessa

Ajanpuutteen vuoksi siis aivan kaikkeen ei voi tarttua, mutta johonkin on silti syytä asettaa raja. Viimeisin näistä oli Veli Pohjosen 17.7. julkaistu metsätalouteemme eettisen kestävyyden järjestystä peräänkuuluttava kannanotto. Se kuuluu siihen samaan loputtoman suojelun lisäämisen kategoriaan, mille ei loppua ole näköpiirissäkään.

On hirveän helppoa vaatia muilta jotakin. Onko metsänomistajistamme jo muodostunut maahamme jonkinlainen vapaa riistalaji, millä ei ole edes minkäänlaista rauhoitusaikaa? Minusta vaikuttaa paremminkin siltä, että me metsänomistajat tässä kaipaisimme työrauhan ja täyssuojelun omaisuutemme uhkaajilta ja kaiken maailman riistovihreiltä.

Suojelua muiden kukkaroilla

Yhtä lailla me metsänomistajat voisimme vastaavasti edellyttää kolmanneksen kaikista palkkatuloista käytön kieltämistä, millä olisi takuulla ilmastonmuutosta ratkaisevasti hillitsevä vaikutus. Tämä sama käyttörajoitus pitäisi tietysti ihan vaan tasapuolisuuden nimissä ulottaa kaikkeen muuhunkin sijoittamiseen siten, että kolmionvuokraaja voisi periä vain kaksion huoneenvuokran ja pörssisijoittamisenkin tuotoista jumitettaisiin samansuuruinen osa sulkutileille.

Ja kaiken kukkuraksi tämä sama metsiemme museoijien suuriääninen joukko lentää itse ilman omantunnon kolkutuksen häivääkään etelän aurinkorannoille tai pohjoisen rinnekeskuksiin aikaansaaden näin omatoimisesti mittavaa vahinkoa aidolle alkuperäisluonnollemme. Muistutan mieliin, että se maailmanparantaminen olisi aina helpointa aloittaa omasta itsestä ja vasta sen perään edellyttää jotakin toisilta.

Lajisuhteiden muuttuminen on jatkuvaa

Lajien häviäminen on jatkuvaa ja sitä on tapahtunut aivan alkuajoista lähtien. Mihin saakka – kivikaudelle vai alkuräjähdykseen – meidän pitäisi näiden maailmanloppua povaavien pasuunoiden mielestä taantua? Ennallistaminen ei hömötiaista paljon auta, sillä se on vanhojen metsien laji, minkä kannat eivät sanottavasti elvy suo-ojia totaalitukkimalla.

Pääosa maatalousmaastammekin on aikoinaan metsistä raivattua. Pitäisikö nekin palauttaa aikaisempaan luonnontilaan, vaikka nimenomaan myös maatalousympäristömme lintulajisto on taantunut samaan tahtiin hupenevien maatilojen ja maaseutuasumisen myötä? Kottaraiskato on ollut kouriintuntuva.

Suojeluriski ajaa aavistushakkuisiin

En tiedä, että kuinka täyttää mainitun etiikan vaatimustason se, että tilakaupoissa ja maata perittäessä kauppahinta, varainsiirto- tai perintövero maksetaan jokaisesta hehtaarista ja kalikasta, vaikka osan niistä hyödyntäminen on suojelusyistä joko mahdotonta tai ainakin rajoitettua? Siltä ottaminen, kellä on, on tietysti perin helppoa.

Näiden yli äyräidensä kohonneiden suojeluvaatimusten lopputuloksena on jo nyt ollut se, että ne ovat kääntyneet itseänsä vastaan. Aavistushakkuilla on käsitelty sileäksi laajoja sellaisia metsäalueita, jotka tähän saakka on jopa monen sukupolven ajan saatu säilymään metsänomistajien omin päätöksin. Näin on täytynyt tehdä ihan vaan omistamisen riskien pienentämisen vuoksi.

Jokamiehenoikeuksillakin on rajansa

Tosiasia on kuitenkin se, että tästä vallitsevasta talouden suosta me emme tule selviämään ylös ilman kokonaisvaltaista talousajattelua. Loputtomalla lisäsuojelulla me vain suistamme itsemme entistäkin syvemmälle kurjuuden hetteikköön.

Maapallon kokonaistilan kannalta taas elämisemme taso olisi pudotettava vähintäänkin kestävälle pohjalle, mikä edellyttää kaikenlaisesta tarpeettomasta kerskakulutuksesta luopumista. Ja kaikesta eniten me kaipaamme metsänomistuksen omaisuudensuojan vahvistamista. Jokamiehenoikeudet ovat ihan muuta kuin yleinen kaikkivaltius.

Joukamo Kortesalmi                                                                                                                                 Kuusamon Sitoutumattomat                                                                                                         kaupunginvaltuutettu