Oppositio ei ole enemmistö

Koen olevani paikallisessa mediadisponibiliteetissa. Olen siis mielipidehyllytetty. En ole edelleenkään sopiva häiritsemään mediamielivaltamme asiaa. Mielipiteeni eivät kestokelpaa Koillissanomille. Siksi ajatelmiani ei ole julkaistu, joskaan minulle ei ole keksitty muutakaan tehtävää! Journalistinen joutilaisuuteni jatkuu. Kristallikesänä 2023.

Olemme saaneet seurata koko kesän aina hallituksen muodostamisesta saakka maamme

poliittisen opposition valtamedian auliilla avustuksella pyörittämää pakkopelinomaista

kesäteatteria. Eduskuntavaalien tulos on ollut vihervasemmistollemme sellainen järkytys, että

siitä selviämiseen ei ainakaan yksi kvartaali tunnu riittävän.

Peräkamarin poliitikot Persu-jahdissa

Mediavallankäyttäjämme puolestaan ovat suhtautumisessa hallitusvaltaan käyttäytyneet perin

keikauskakunomaisesti. Se, mikä ennen vaaleja oli vielä hallitushyperhyvää, onkin nyt yhtäkkiä

kaikkinensa kauhukamalaa. Lisäksi parlamentarismia peräänkuulutetaan poliittisista

peräkamareista käsin varsin ulkoparlamentaarisin keinoin.

Maamme mediakenttä vaikuttaa toimivan lammaslauman tavoin vihervasemmistolaisten

puolueiden puoluetoimistojen kiinteässä kauko-ohjauksessa. Kaiken agendajournalismin

kruunaa tiukka toista mieltä olevien puheenvuorojen ennakkomoderointi ja sensurointi. Kekkos-

kauden aikojen ainoastaan yhden totuuden malli on otettu jälleen käyttöön.

Kirkkokin valjastettu pelin politiikalle

Palstatilaa vyörytetään auliisti niille vanhan valtaklikkimme kestosuitsuttajille, jotka esiintyvät

muka-suvaitsevina, mutta tosiasiallisesti ovat myyneet itsensä tekopyhyyden ja

kaksinaismoralismin alttarille jo aikapäiviä sitten. Rasisti-, fasisti- ja natsisyyttelyn ruoskan

annetaan roimia kylmästi kaikkia niitä kohtaan, jotka rohkenevat olla eri mieltä näiden

loputtoman itseriittoisten pääbeelzebubiemme kanssa.

On merkillistä, että suvaitsevaisuus loppuu tasan siihen, mihin näiden itsensä ylentäjien omat

mielipiteet rajoittuvat. Erilaisuutta ei hyväksytä alkuunkaan, muita näkökulmia ei kyetä

sulattamaan, avarakatseisuudesta ei ole hajuakaan ja edes empatian alkuasteesta ei ole

vähäisintäkään viitettä. Jopa anteeksipyynnöstä jaksetaan saivarrella, että tehtiinkö se

todellisella ajatuksella ja oliko kohderyhmä varmasti tasan oikea.

Kielletyt sanat

Valitettavasti yhteisten asioidemme hoitaminen kansanvaltaisin keinoin on suistunut poliittisen

koulukiusaamisen tasolle. Vihapuhevastustamisesta on tullut jo vähintäänkin vihapuheen

vertaista – jopa ylikin! Onko muuten vihapuhe terminä jotenkin kauniimpi ja ylevämpi sekä

hyväksyttävämpi kuin vaikkapa väestönvaihto?

Poliittista kesän keskustelua seuranneena olen tullut siihen lopputulemaan, että elämme nyt

hivenen myöhästyneenä George Orwellin klassikkoteoksessa “Vuonna 1984” kuvailtuja

dystopian aikoja. Nyt vain Isoveljen sijaan valvovat punaviherveljet somen syövereissä.

Ajatuspoliisin päivitetty versio on vihapuhepoliisi. Uuskieltä on muodostettu jo vuosia sana

sanalta, niin uudissanoina kuin kiellettyinä ilmaisuinakin. Totuuden tämän päivän ministeriö

toimii oppositiosta ja toimituksista käsin.

Cogito, ergo sum

Tätäkään kirjoittamaani en tule pyytämään anteeksi mitenkään enkä keneltäkään jälkikäteen.

Mielipiteeni eivät ole tässä suhteessa muuttuneet ja tuskinpa – ainakaan tässä elämässä –

tulevat muuttumaankaan. Quod scripsi, scripsi.

Joukamo Kortesalmi (ps.)

kaupunginvaltuutettu