Rahvaanomaista raakkuriekkumista

Maamme mediaan mahtuu kerrallaan aina vain yksi kestopuheenaihe. Nyt sellaiseksi on nostettu mediamielihaluja mässäilynomaisesti totaalityydyttävä Suomussalmen Hukkajoen ylityksissä tapahtunut raakkuvahinko. Asian tutkinnan ollessa vasta alkutekijöissään voimme vain arvailla syitä tähän valitettavaan tapahtumaketjuun.

Tekevälle sattuu

Asetettaessa mainittua töhlöppiä matemaattisiin mittasuhteisiin, voidaan todeta, että isossa kuvassa yhtenä osatekijänä on ollut kotimaisten hakkuiden määrän kasvu itätuonnin tyrehdyttyä. Kiire on kaikessa huono konsultti. Savotassa sattuu, tiesi jo vanha kansakin sanoa.

Toinen lähtökohtainen tekijä poikkeamille on maahamme rantautunut ideologinen ja ylenpalttinen yltiösuojeleminen. Mitä enemmän metsätaloudessamme on kierrettäviä ja varottavia kohteita, sitä todennäköisempää on, että ennemmin tai myöhemmin joku virhe ilmaantuu. Niin tapahtuu Mannerheimintiellä makoilijoillekin, vaikka siellä ei kansantalouteemme mitään näkyvää synny.

Metsänomistajat maksumiehinä

Maamme punavihreälle valtamedialle tämä tietysti oli pelkkää mannaa, kun on saatu päivätolkulla työntää klikkiotsikoita liukuhihnalta ilkkuen vientikauppamme veturitoimintaa. Metsäkone- ja maanrakennusalan sekä maantiekuljetusten kuljettajapulasta kärsiville yrityksille tällainen maalittaminen on kestämätöntä. Ei nyt koettu ja nähty repivä ja syyllistävä käsittelytapa ainakaan houkuttele nuorisoamme hakeutumaan näihin tehtäviin.

Puun ostajatahon reagointi syntyneeseen julkisuushässäkkään pysäyttämällä puunkorjuut kaikissa kohteissa, joihin liittyy vesi-, metsä- tai luonnonsuojelulakeihin liittyviä rajoituksia, on sinänsä ymmärrettävä. Se johtaa kuitenkin siihen, että sijaiskärsijöiksi saatetaan puukauppoja tehneet yksityismetsänomistajat heidän joutuessa odottelemaan viivästyviä puukaupparahoja.

Jo riittää suojelusosialisointi

Nyt esitetyt vaatimukset rantametsävyöhykkeiden leventämisestä istuvat perin vaikeasti vallitsevaan yleiseen talousahdinkoon. Suojelusosialisointia ei saa enää ulottaa tuumaakaan lisää yksityismetsiimme. On selvää, että suojelukorvauksiin mitkään rahat eivät tule riittämään, se on jo nähty, vaan lisäsuojelu on vain väylä sälyttää paisuvia suojelukustannuksia yksityisten kansalaistemme harteille.

Jälleen kerran on tikun nokkaan nostettu vain yksi yksittäistapaus, millä yritetään väen väkisin yleistämällä pilata koko metsäalamme mainetta. Tosiasia on kuitenkin se, että siihen nähden, kuinka paljon metsätaloudessamme toimitaan, vahinkoja ja virheitä sattuu verraten vähän. Löytyykö lehdistöltämme lainkaan intoa ja ajatusta esitellä kerrankin sitä, kuinka mallikkaasti metsissämme pääsääntöisesti toimitaan?

Puronylityksiä vain pakosta

Kerronpa omalta kohdaltani yhden tuoreen esimerkin. Tein juuri ennen tätä raakkuepisodia metsänhakkuusopimuksen erään toisen suuren metsäteollisuuden integraatin kanssa. Jo puukaupan kilpailutusvaiheessa kyseisen yhtiön ostoasiamies – tosin tässä nimenomaisessa tapauksessa nainen – esitti ajatuksenaan, että varastopaikka yritettäisiin saada sijoitetuksi rajanaapurini maalle, jotta vältyttäisiin puronylitykseltä omilla maillani.

Tässä tapauksessa sekä puunmyyjä että ostajan edustaja olivat molemmat valmiit olemaan yhteydessä viereisen palstan edustajaan, mutta sovimme esityksestäni niin, että minä esittelen ehdotelman ensiksi ja ostaja sopii käytännön yksityiskohdat ja korvaukset läpikulkulupaan ja tienvarsivarastointiin. Näin sitten meneteltiinkin ja varastopaikan sijoittamisesta päästiin yhteisymmärrykseen. Mahdammekohan saada mediaa kiinnostumaan tulevasta puunkorjuusta palstalla?

Suhteellisuudentajua kehiin

Ja tämä kaikki tapahtui vieläpä sellaisella kohteella, missä puro ei ollut edes metsälakikohde, mutta eihän se porkkautumalla siitä parane. Eivätpähän nyt ainakaan sinne pesiytyneet majavat häiriinny.

Jokihelmisimpukka on aivan varmasti hyvin sympaattinen nilviäinen. Niiden esiintymisalueiden rippeitä on syytäkin pitää elinkelpoisina ja myös ennallistaa. Suuri enemmistö kansalaisistamme on epäilemättä tästä aivan samaa mieltä. Tässä yhteydessä on kaikesta huolimatta syytä muistaa se, että samaan aikaan meillä taiteillaan perusterveydenhoidonkin leikkausten kanssa resurssipulan vuoksi.

Metsätalouden maksimoinnilla menestykseen!

Joukamo Kortesalmi                                                                                                                                                    Kuusamon Sitoutumattomat                                                                                                        kaupunginvaltuutettu