Toiveajattelulla ei voi arvioida valtioiden tulevaisuutta ja sotien tulosta

Venäjän hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022. Hyökkäys oli karkea loukkaus Ukrainan valtiollista itsenäisyyttä kohtaan ja valtioiden välisten  suhteita oikeudenmukaisia periaatteita vastaan. Ymmärrettävä Ukrainan sympatia on synnyttänyt liiallisista toiveikkuutta Ukrainan voitosta ja Venäjän valtion romahtamisesta. Arkadi Moshesilla oli Helsingin Sanomissa 2.9.2023 ansiokas kirjoitus siitä, että Venäjän tulevaisuutta ei pidä arvioida toiveiden pohjalta. Venäjän tavoitteena oli talvella 2022 vaihtaa nopealla operaatiolla Ukrainaan itselleen myötämielinen hallitus. Ukraina puolustuksellaan saavutti torjuntavoiton ja maan pääkaupunkia ei  vallattu. Aivan kuin Suomi onnistui talvisodassa estämään Kuusisen hallituksen valtaan nousun Helsingissä. Talven 2022 jälkeen on Ukrainassa käyty kuluttavaa sotaa ja Venäjän hallussa on runsas viidennes Ukrainan alueesta. Tulevaisuuden ennustaminen on aina epävarmaa, mutta lienee aika todennäköistä, että sota jatkuu pitkään ja erityisesti Venäjä varautuu hyvin kauan kestävään sotaan.

Viime kesästä lähtien on puhuttu Ukrainan lännen asetoimituksilla tuetusta  vastahyökkäyksestä, jolla Venäjän valtaamat alueet saadaan takaisin. Vastahyökkäyksen tulokset ovat vähäisiä. Lisäksi on esillä toiveita Venäjän yhteiskunnan romahtamisesta ja lännelle myönteisen hallinnon valtaan tulolle. Mitään luotettavia merkkejä tällaisesta muutoksesta ei ole. Jos perehtyy vuosituhansien aikana esimerkiksi antiikin Thydykidesin, keskiajan Machiavellin, 1800-luvun Clausewitzin tai toisen maailmansodan jälkeen Morgenthaun ajatuksiin valtioiden välisistä suhteista ja sodankäynnistä niin ymmärtää, että  asioiden arviointia ei voi perustaa omiin toiveisiin tai kuvitelmiin oikeuden voitosta. On yritettävä perustaa arvioi mahdollisimman luotettavasti siihen mitä todella tiedetään tapahtuvan. Pitkään kestävässä sodankäynnissä se, jolla on enemmän voimavaroja saavuttaa tavoitteensa. Venäjä pystynee vuosien kuluessa mobilisoimaan enemmän sotilaallista voimaa kuin Ukraina. Voimavara analyysissa toinen tärkeä tekijä on sotilaiden taistelutahto. Se on tähän asti ollut Ukrainalla vahvempi, mutta sodan pitkittyessä voi tapahtua muutoksia. Kolmas keskeinen tekijä on sotilaiden koulutus ja osaaminen. Ukrainasilla alkuvaiheessa ollut osaaminen parempi, mutta taistelujen laajentuessa ja pitkittyessä on molemmilla ilmennyt ongelmia osaamisessa läntisten sodankäynnin asiantuntijoiden arvoissa. Pitkässä sodassa koulutus voi muuttaa joukkojen toiminkykyä.

Elämme tällä hetkellä molempien sodan kävijöiden propagandan ilmapiirissä. Omista tappiosta ei kerrota. Venäjällä ilmeisesti suurempia, mutta myös Ukrainan henkilötappiot ovat valtavia. Suomessa maaliskuussa 1940 Mannerheim, Paasikivi, Ryti ja Tanner päättyivät tappioiden päivä päivältä kasvaessa  ratkaisuun, että rauha on tehtävä kipeät alueluovutuksen hyväksyen, jotta maan itsenäisyys säilyisi ja laillinen hallitus olisi vallassa Helsingissä. Venäjän sisäiseen hajaannukseen sota ei lopu, vain vähemmistö vastustaa sotaa Venäjällä. Talouspakotteet eivät Venäjän taloutta kaada. Sodan aikana Venäjän talousarvioiden alijäämä on pienempi kuin useimmilla läntisillä mailla. On hyvä tiedostaa, että maailman 200 valtiosta vain noin 40 on asettanut pakotteita Venäjälle. Maailman suurimmat kansakunnat Kiina ja Intia jatkavat normaalia talousyhteistyötä Venäjän kanssa. Sota taitaa loppua aselepoon olemassa olevissa asemissa mitkä ne sitten ovatkin. Venäjän haltuun jäänee osa Ukrainasta Aselepo tulee kun molemmat arvioivat, että sodankäynnillä ei tuloksia tule. Näin on arvioinut mm. Yhdysvaltain asevoimien komentaja Milley. Ukrainan hallitus tietenkin päättää millaiseen aselepoon se on valmis  valtionsa olemassaolon ja kehityksen turvaamiseksi. Joskus tällainen päätös on tehtävä.  Rauhansopimuksia ei toisen maailmansodan jälkeen sodista ei juuri ole tehty. Koreassa aselepo, Intian ja Pakistanin välillä aselepo ja Lähi-idän sodissa aselepoja olemassa olevissa asemissa. Ainoa sopimus, jossa alueen vallannut vetäytynyt valtaamaltaan alueelta on Israelin ja Egyptin välillä 1979, jolloin Israel vetäytyi valtaamaltaan Siinailta.

Toivotaan, että suuria kärsimyksiä aiheuttava sota päättyisi. Sodan jälkeen vallassa Venäjällä on vallassa edelleen autoritäärinen hallitus. Sen kanssa on pärjättävä Euroopan ja Suomen. Maailmassa valitettavasti vähemmistö on demokraattisia maita. Joskus on aika sotia ja joskus aika sopia. Kai päälinja on yrittää ylläpitää jollain lailla toimivia rauhanomaisia yhteistyön suhteita myös demokraattisten ja eri asteisten autoritääristen maiden välillä.