Ukrainan sodan arvioinnissa tarvitaan välillä viileää arviontia

Suomen maanpuolustuskorkeakoulussa vierailevana tutkijana oleva Ilmari Käyhkö kirjoitti YLEn nettisivujen blogissaan viisaita sanoja tutkijoiden roolista sotien arvioinnissa. Hän totesi, että sodan oloissa on suuri houkutus nähdä todellisuus mustavalkoisena Edelleen hän jatkoi ” On tehtävä selvä ero kenen kuuluu valaa uskoa ja luoda toivoa- ja kenen työ analysoida todellisuutta. Ukrainan sodassa perustellusti tuomitaan Venäjän hyökkäys. Ukraina on saavuttanut kovilla uhrauksilla torjuntavoiton kuten Suomi talvisodassa. Venäjä ei koko maata vallannut ja vaihtanut hallitusta. Toiveajattelua sen sijaan saattaa olla, että Ukraina voittaa sodan ajamalla Venäjän joukot pois kaikilta valtaamiltaan alueilta. Sodan syitä arvioitaessa ei ainoana syynä pidä nähdä Venäjän johtajien pahuutta, vaikka pahat miehet kyllä Venäjän johdossa on. Naton ideologin oppi-isä yhdysvaltalainen diplomaatti ja turvallisuuspolitiikan merkittävä tutkija Georg Kennan kirjoitti 5.2.2007 New York Times lehdessä, että Naton laajentuminen liian pitkälle Itä-Eurooppaan johtaa äärikansallisen militarismin nousuun Venäjällä ja uuteen kylmään sotaan. Johti lopulta kuumaan sotaan. Venäjällä Naton uhkaa liioitellaan, eivät Nato maat Venäjälle ole hyökkäämässä. Mutta pelot myös vaikuttavat poliittisiin päätöksiin, ehkä viisailla länsivaltain ratkaisuilla olisi Venäjän johdon pelkoja vähentää.

Sotaa on pian vuosi käyty ja tilanne asemasodassa, jossa Venäjä hallitsee viidennestä Ukrainan alueesta. Sota käytännössä lännen ja Venäjä sota, jossa Ukraina joutuu kärsimään inhimilliset tappiot ja infrastruktuurinsa tuhot. Nato ja EU maat toimittavat aseita. Yhdysvaltain asevoimien komentaja Mark Milley on arvioinut Venäjä ja Ukrainan henkilötappioiden oleva suunnilleen yhtä suuria, Venäjän ehkä hieman enemmän. Molemmilla haavoittuneiden ja kaatuneiden määrä on ehkä 50000 ihmisen tasolla. Oikea sotien aiheuttama kuolleisuus selviää vasta sodan jälkeisissä tutkimuksissa. Sodan aikana molempien osapuolten julkistamat tiedot ovat propagandaa. Ukrainan ns. voittoa voi toivoa, mutta ehkä se on epätodennäköinen. Time lehden nro:n 1-2/2023 artikkelissa Elliot Ackerman piti Suomen johon toimintaa talvisodan päättämisessä tilanteeseen nähden onnistuneena. Myönnyttiin katkeriin alue luovutuksiin, mutta maan itsenäisyys säilyi ja Helsingissä pysyi vallassa suomalaisten valitsema hallitus. Suomalaisen tutkimuksen perusteella tiedämme, että rauhan teko 13.3.1940 oli välttämättömyys itsenäisyyden säilymiselle. Rauhan tekemisen ratkaisi neljä miestä Mannerheim, Ryti, Tanner ja Paasikivi todennäköisesti vastoin kansan enemmistön tahtoa. Mutta ratkaisu oli suomalaisten kannalta viisas.

Pääministeri Risto Rytin puheessa eduskunnalle 15.3.1940 oli harkittuja sanoja. Hän sanoi: ” Rauhan tekeminen vaatii usein  suurempaa rohkeutta ja aloitekykyä kuin sodan aloittaminen. ……. sodan kerran puhjettua kulkee se omien kovien lakiensa mukaan. Siihen sisältyy aina yllätyksiä. Läheskään kaikkia tekijöitä ei voida arvioida ja laskea samalla tarkkuudella kuin rauhan aikana. ….. Kun toinen puoli haluaa rauhaa, on toinen kenties kokonaan sitä vastaan. Satunnaisten tekijäin johdosta saattaa kumminkin sodan aikana esiintyä hetkiä, jolloin molemmilla on halu rauhaan. Tällöin on näihin lentäviin hetkiin tartuttava, sillä on mahdollista, etteivät ne toista kertaa uusiudu.” Suomen lähdettyä jatkosotaan valtaamaan takaisin kirjoitti Ryti päiväkirjaansa 31.12.1941: ”Vaikea, jännittävä, raskas vuosi. Säilytettävä kylmäverisyys ja ulkokohtaisuus. Ei tunneajattelua eikä myöskään toiveajattelua. Historia ei kuuntele propagandaa, vaan kulkee tekojen ja tosiasioiden pohjalta kylmän loogillisesti. ” Ehkä Ryti jo tuolloin ennusteli jatkosodan päätyvän uudeksi Suomen selviytymistaisteluksi kuultuaan Saksan merkittävistä tappioista joulukuussa Moskovan edustalla.

Komentaja Mark Milley arvioi Ukrainan sodan päättyvän kun kumpikin osapuoli toteaa, että sotatoimilla ei saavuteta enää tuloksia. Tilanne voi johtaa aselepoon ilman rauhansopimusta. Rauhansopimuksia ei viime vuosikymmenien sodissa juuri ole tehty. Valitettavasti jännitteinen tilanne voi jatkua pitkään, ratkaisuja valtioiden välisen yhteistyön synnylle on yritettävä. On oikein tukea Ukrainaa, mutta länsimailla ei ole oikeutta yllyttää Ukrainaa jatkamaan sotaa pidempään kuin he katsovat mahdolliseksi. Tällä sodalla ei ole voittajia. Toivottavasti Ukrainassa löytyy tarvittaessa samaa viileää harkintakykyä kuin oli talvelal 1940 ylipäällikkö Mannerheimilla, pääministeri Rydillä, ulkoministeri Tannerilla ja ministeri Paasikivellä