Valtioiden välillä uusia puolustussopimuksia – Naton rooli hämärtynee

Kylmän sodan jälkeinen auvoinen tunnelma demokratian ja ihmisoikeuksien voitosta on hiipunut. Valtioiden ajateltiin keskittyvän  yhteistä hyvää rakentavaan rauhanomaiseen yhteistyöhön. Myönteistä on ollut globaalin talouskasvun myötä toteutunut köyhyyden vähentyminen maailmassa. Demokraattisten valtioiden määrä ei ole lisääntynyt. Maailman suurinta kansakuntaa Kiinaa hallitaan julmalla diktatuurilla, Venäjää johdetaan autoritäärisesti ja Yhdysvalloissa jyrkkä sisäinen poliittinen kriisi on johtanut demokraattisten instituutioiden aseman heikentymiseen.

Turvallisuuspolitiikan suurvaltain pelissä on sotilaallinen varustelu kiihtymässä ja sodanuhka on keskeisesti esillä suurvaltain johdon esiintymisissä. Usein ehkä vielä liioitellen, sodanuhka on hyvä peruste vahvistaa autoritääristä hallintoa mm. Kiinassa ja Venäjällä. Tulevaisuuden suurin oikea uhka on Kiinan ja Yhdysvaltain maailman herruudesta käytävän kamppailun kiihtyminen. Kiina tehostaa varusteluaan, uhkaa Taiwanin haltuunotolla ja tavoittelee merialueiden hallintaa naapureidensa kustannuksella kansainvälisen oikeuden vastaisesti. Yhdysvallat on käynnistänyt sotilaallisen voimansa lisäämisen Tyynenmeren alueella  ja luo Kiinan vastaisia sopimusjärjestelyjä alueella. Luonnollista asemansa uhattuna kokevan suurvallan toimintaa. Yhdysvaltain, Iso-Britannian ja Australian tehtyä ilman julkista ennakkotietoa puolustussopimuksen joutuivat Euroopan Naton jäsenmaat ja Euroopan Unioni huomamaan, että Yhdysvallat tekee suuret turvallisuuspoliittiset ratkaisut omien etujensa näkökulmasta informoimatta Euroopan kumppaneitaan. Ranskassa suututtiin Australian kanssa pitkälle neuvoteltujen sukellusvenekauppojen peruuntumisesta Yhdysvaltain rakentaman sopimuksen vuoksi. Ranskassa ymmärrettävästi koettiin sopimus myös Ranskan turvallisuusetujen unohtamisena. Ranska on myös Tyynenmeren valtio. Tahiti ja mm. Reuion ovat Ranskan hallintoalueita, osa Ranskaa. Ranska katsoo, että sen kanssa myös olisi alueen turvallisuusjärjestelyistä pitänyt sopia.

Euroopassa Ranska ja Kreikka  ovat 28.9. tehneet kahdenkeskisen puolustussopimuksen. Kreikan pääministeri totesi maiden sopimuksen ylittävän Naton 5. artiklan yhteisen puolustusvelvoitteen ja EU:n Lissabonin sopimuksen 42.7 artiklan puolustusvelvoitteen. Sopimuksella Ranska ja Kreikka varautuvat toisen Nato maan Turkin sotilaalliseen uhkaan ja tarvittaessa yhteisiin sotilaallisiin toimiin Turkkia vastaan. Kreikka ei luota EU:n tai Naton tukeen kiistoissa Turkin kanssa. Ranska tukee Kreikkaa ja halua estää Turkin vaikutusvallan kasvun Välimeren alueella. Vähälle huomioille on jäänyt, että jo vuonna 2016 Ranska ja Saksa tekivät kahden keskisen sopimuksen yhteisestä puolustuksesta. The Economist lehden 2.10. numerossa todettiin, että kahden keskiset Nato maiden kahdenkeskiset puolustussopimukset ovat huonoja uutisia Natolle. Puolustusliiton uskottavuus heikentyy.

Vanha turvallisuuspoliittinen viisaus on, että valtio lähettää sotilaita toista valtiota puolustamaan jos se on sen oman edun mukaista. Arvioisin, että Naton todellinen toimintakyky riippuu sen suurimman jäsenvaltion Yhdysvaltain toiminnasta. Yhdysvalloissa valtamielipide lienee USA :n etu on ensin ja sen mukaan kriiseissä toimitaan. Naton suojaan uskominen on uskoa yhteisiin etuihin Yhdysvaltain kanssa. Tällaisen uskona varaan turvallisuuden rakentaminen voi olla suuri riski. Oma uskottava puolustus pelotteena, harkitseva ulkopolitiikka ja hyvät suhteet naapureihin voi olla varmempi linja turvallisuuspolitiikassa.

+2
JoukoSillanpaa
Sosialidemokraatit Helsinki

Valtiotieteen maisteri, väitöskirjan valmistelua Suomen kokonaismaanpuolustuksen historiasta Helsingin yliopistossa, Itäkeskuksen sosialidemokraattien varapuheenjohtaja

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu