Tiede, ”tietokirja”, mielipide, uskomus, media, totuus

Mielenkiintoa on nyt herättänyt prof. Juhani Knuutin”tiede”-kirja; Kauppatavarana terveys. Knuuti on saanut runsasta palautetta kirjassa olleista virheistä ja lukuisat korjauspyynnöt kertovat, että tiede ei olekaan niin yksiselitteistä, kun valikoivilla hauilla yksilö toivoisi. Turpaduunari-blogissa kirjasta koottu virhelista onkin jo hämmentävän pitkä. [1]

Vanhastaan on sanottu, että valhekin muuttuu totuudeksi, jos sitä riittävän monta kertaa toistetaan. Lause on tullut esiin usein sodankäynnin yhteydessä, kuka hyökkäsi ja kuka puolusti tai Mainilan laukaukset. [2]

Voiko auktoriteetti sitten olla väärässä? Voiko moderni ajattelija olla oikeassa?
Ari Haasio
(tietokirjailija, Seinäjoen ammattikorkeakoulun kirjastoalan yliopettaja), käsitteli valemediaa ja disinformaatiota erinomaisen kiinnostavalla tavalla; ”Tieto on tosi hyvin perusteltu uskomus” – Platon –

Disinformaatio = tietoisesti harhaanjohtavaa informaatiota
-Harhaanjohtaminen tietoisesti
-Propaganda

Misinformaatio = puutteellista tai väärää informaatiota, jota annetaan epähuomiossa, omista puutteellisista tiedoista johtuen tms. mutta EI tietoisesti toista harhaanjohtaen
– Voi johtua luulosta joka väärä
– Ei tietoista harhaanjohtamista

Olennainen ero on tarkoitushakoisuus.
Jos menemme syvemmälle valemediaan, määrittelee Haasio sen seuraavan laisesti;
Valemedia on uudissana, jolla tarkoitetaan niitä medioita, jotka jakavat tietoisesti väärää tai vaillinaista informaatiota väittäen sitä todeksi. Useimmiten valemedian motiivina vääristellä totuutta on oman maailmankatsomuksen tai aatteen levittäminen.

Kyse on yksinkertaisesti propagandasta.
Valemedia näyttää luotettavalle ja väittää itse kertovansa totuuden, vaikka se vääristelee asioita joskus hyvinkin uskottavasti.

Valemedian strategia on ovela.
faktoihin yhdistellään luuloja, olettamuksia ja huhuja, jotka tukevat valemedian ajamia tavoitteita.
Valemedian tyypilliseksi piirteeksi on kuitenkin nähty tietoinen manipulointi, jossa mediasisältöä tai siihen liittyvää asiayhteyttä muutetaan tarkoituksellisesti, jotta kansalaisten mielipiteeseen voitaisiin vaikuttaa toivotulla tavalla.

Valemedia pyrkii antamaan ulospäin itsestään kuvan luotettavana tiedonvälittäjänä.
Käytetään muutamia saman mielisiä asiantuntijoita. Käytetään esimerkiksi tilastotietoa, mutta valikoiden ja eri lähteitä, joita yhdistellään sopivan kokonaiskuvan luomiseksi. [3]

Jos katsotaan tämän ikkunan läpi prof. Knuutin kirjasta tähän asti kertynyttä kritiikkiä, on sitä kertynyt yksipuolisesta lähdemateriaalista, joka tukee eniten kirjoittajan mielipiteitä. Usein Knuuti perustelee hoidon tieteen vastaiseksi tai mahdottomaksi toimia, kun hän ei itse tai joku muu ei sen toimintamekanismia ymmärrä. Osa lähteistä taas viittaa ulkomaisiin tuotteisiin, sivustoihin, viranomaisiin, antaen yhä kuvan, että tarkoitetaan kotimaisia tahoja, kirjailijan ollessa täysin tietoinen antamastaan virheellisestä käsityksestä. Tätä voi pitää tieteessä vilpillisenä tekona tai vähintään harhaan johtamisensa.

– Kirjan vertaisarvioijana ovat toimineet kirjoittajan maailmankuvaa tukevat tahot, jotka kaikki ovat antaneet vakaan kuvan, että kyseessä on tietokirja, faktoihin perustuva opus. Vaikka kirjan tarkoitus on selvästi ollut tukea kirjoittajan maailmankuvaa, koska materiaalista ei löydy lainkaan aineistoa, josta kirjoittaja ilmoittaisi olevansa erimieltä.

– Kirjassa olevia lähdeaineistona toimivia tutkimuksia on tulkittu kirjoittajan mieleiseen suuntaan, käyttäen joko vähätteleviä ilmaisuja tai virheellistä käännöstä. Vaikka kirjoittajan toimiminen ulkomaisen yliopiston professorina, olettaisi takaavan riittävän kielitaidon ja ymmärryksen tutkimuksista.

– Osa kirjoittajan kertomista riskeistä on muotoa: voi tehdä, saattaa olla, ovat varoittaneet. Tietokirjan kirjoitustyyliin oletukset sopivat kuitenkin huonosti, niitä käytettäessä kirjoittaja helposti johdattelee lukijan pitämään oletusta tietona. Ilman tarvetta edes kantaa vastuuta ilmaisuistaan jälkikäteen, kun ovat oletusmuotoisia.

Yllättävän moni valemediaan sopiva toimintamalli nousee kirjassa esiin. Tämä vie uskottavuutta tietokirja tyyppisestä julkaisumuodosta.

Entä sitten se iso kysymys, mikä on tieteellisesti totta? (mitä tiede on?)
Verkkosivusto: Aina median, Karoliina Knuutia lainaten:
”Tiede on mahdollisimman paikkansapitävän tiedon hankkimista ja tiedon varmistamista uudestaan ja uudestaan. Tieteeseen kuuluu itseään korjaavuus, eli ajatus siitä, että kaikki totuudet ovat väliaikaisia.”

– ”Normeista toinen on universalismi. Se tarkoittaa, että tieteellistä tutkimusta tai väitettä pitää kohdella samanveroisesti riippumatta siitä, kuka sen on esittänyt. Kaikkein ansioituneimman professorin työ käsitellään yhtä kriittisesti kuin aloittelevan tutkijan.”

– ”Neljäs Mertonin normi on järjestelmällinen skeptisyys tai epäilys. Sen mukaan mitä hyvänsä tieteessä väitetäänkin, muiden tehtävänä on yrittää kumota väite kaikilla kuviteltavissa olevilla keinoilla ja konsteilla. Jos tässä ei onnistuta, on hyväksyttävä, että tieto on totta ainakin väliaikaisesti, kunnes parempaa tietoa löytyy.”

Jos palaamme kirjaan: voiko siis Professori Knuuti päättää mikä on totta kirjassa?
Voiko painotalo ja kustantaja päättää, mikä on totta kirjassa?
Voiko edes paikallinen yliopisto päättää, mikä on totta kirjassa?

– Koska lopulta fakta on tulkinnan varainen, ajasta ja näyttöjen tulkinnasta pohjaava muuttuja.
Faktan tulisi pohjata absoluuttiseen näyttöön, huomioiden filos. Karl Popperin kuvaileman falsifioinnin: ”yhden mustan joutsenen löytäminen osoittaa virheelliseksi sen teorian, että kaikki joutsenet ovat valkoisia.” Näin ollen kirjan monet väittämät, kuten esim. homeopatian kohdalla, ovat parhaimmillaankin kirjoittajan tai jonkin muun mielipiteitä.

Jos lainaamme vielä Aina mediassa ollutta skeptikko, Pauli Ohukaisen haastattelua:
”Ihminen luonnostaan hakee sellaista tietoa, joka kivasti sujahtaa sinne olemassa olevien uskomusten sekaan, ja mikä jollain tavalla tukee olemassa olevia uskomuksia tai jotain semmoista tietoa, jonka haluaisi olevan totta. [4]

Nämä viisaat sanat kiteyttävät kaikille ymmärtävään muotoon vallitsevan skepsismin, kuten Knuutin kirjan kootut ”tiedot”. Ihan kaikkea voimme yhteisöllisesti vastustaa, ihan kaikesta voimme tehdä kirjan, mutta mitä hyötyä siitä on? – on keskustelua herättävä aihe – kuten miksi valtamedia on sitoutunut niin voimakkaasti patenttilääketieteeseen?

”Totta on sanoa sen olevan, mikä on, ja sen olevan olematta, mikä ei ole.” – Aristoteles –

[1] http://turpaduunari.fi/kauppatavarana-asennevamma/
[2] https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/9228828c-c16e-4d83-81e2-486e352c4c3a
[3] https://www.avi.fi/documents/10191/9800462/Varkaus121017valemedia%26vihapuhe.pdf/
[4] https://ainamedia.fi/2019/04/26/mita-tiede-on/
[5] https://ainamedia.fi/2019/04/26/mita-on-huuhaa-pauli-ohukainen/

 

jouni jämsä

Kansainvälisen CAM-yhdistyksen ja Suomen Yrittäjien jäsen. Epäoikeudenmukaisuutta on Suomessakin yllättävän monessa ja ihmiset manipuloidaan ajattelemaan asioista määrätysti. Eriarvoisuus on valikoidun moralisoinnin johdosta suurempaan kuin koskaan ennen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu