Rikosvastuun alaikärajaan liittyy porsaanreikä

Tiedotusvälineissä on nykyisin lähes päivittäin uutisia nuorten harjoittamasta katuväkivallasta, koulukiusaamisesta ja muusta rikollisuudesta. Monet kokevat henkilökohtaisen turvallisuuden tunteensa heikentyneen huomattavasti. Omaisuudensuojasta puhumattakaan.

Tilanne on herättänyt laajan pohdinnan myös siitä, pitäisikö rikosvastuun alkamisikää, 15 vuotta, alentaa.

Tein vuonna 2000 ollessani kansanedustaja toimenpidealoitteen (TPA 124/2000) siitä, että rikoslakia muutettaisiin siten, että “rangaistus voidaan tuomita ikään katsomatta ottaen huomioon mm. tekijän kehitystaso, rikoksen luonne ja aiheutettu vahinko”. Toimenpidealoitteen allekirjoitti tuolloin 125 kansanedustajaa, ja aloite ylitti uutiskynnyksen monessa tiedotusvälineessä. Valitettavasti toimenpidealoite ymmärrettiin monella taholla myös täysin väärin. Minun kritisoitiin mm. vaativan lapsia vankilaan. Toimenpidealoite ei tarkoittanut tätä!

Rangaistuksilla katsotaan olevan sekä yleis- että erityisestävä vaikutus. Yleisestäväliä vaikutuksella tarkoitetaan sitä, että jo tieto rangaistuksesta estää rikoksia. Uutiset vahvistavat, että tänä päivänä yhä nuoremmat syyllistyvät rikoksiin. Monet heistä tietävät, että heitä ei voida tuomita rangaistukseen, koska he eivät ole täyttäneet 15 vuotta. Lastensuojelulain mukaisilla toimenpiteillä ei ole riittävää yleisestävää vaikutusta.  Erityisestävällä vaikutuksella tarkoitetaan sitä, että saatu rangaistus estäisi uudet rikokset.

Olen edelleen sitä mieltä, että rikosvastuun alkamisen pitäisi perustua vain yksilön kehitystasoon, vaikka olisi olemassa joku tietty määritelty ikäkin. Rikoslaki mahdollistaa, että asiantuntijat arvioivat syytetyn syyntakeisuuden (rikoslaki 3:4.2 §): “Tekijä on syyntakeeton, jos hän ei tekohetkellä kykene mielisairauden, syvän vajaamielisyyden taikka vakavan mielenterveyden tai tajunnan häiriön vuoksi ymmärtämään tekonsa tosiasiallista luonnetta tai oikeudenvastaisuutta taikka hänen kykynsä säädellä käyttäytymistään on sellaisesta syystä ratkaisevasti heikentynyt (syyntakeettomuus)”. Miksi asiantuntijat eivät pystyisi arvioimaan, oliko nuori rikoksen tehdessään kykenevä arvioimaan tekonsa oikeudenvastaisuuden tai säätelemään käyttäytymistään ja siten rikosoikeudellisessa vastuussa teostaan?

Siviili- eli vahingonkorvausvastuu alkaa syntymähetkestä. Korkein oikeus on esimerkiksi tuominnut kaksi 7-vuotiasta poikaa korvaamaan tulitikkuleikeillä aiheuttamansa vahingon (KKO:1993:55). Samoin kuin 15‑vuotiaan pojan, vaikka poika ei ollut osallistunut aktiivisesti itse tulipalon sytyttämiseen, mutta ei kuitenkaan ollut ryhtynyt mihinkään toimiin vahinkojen estämiseksi (KKO:1991:73). Vanhempien erotessa 12-vuotiaan mielipidettä kuullaan, ja sillä on vaikutusta siihen, kumpi vanhemmista määrätään lähivanhemmaksi.

Rikollisuuden ja rangaistusten välistä suhdetta on tutkittu paljon, ja yhdeksi, laajasti hyväksytyksi tutkimustulokseksi on muodostunut, että kovat rangaistukset eivät vähennä rikollisuutta. Moni kriminaalipolitiikan asiantuntija on kuitenkin eri mieltä eikä tämä tulos myöskään poista rikosvastuussa olemisen ennaltaehkäisevää, yleisestävää vaikutusta.

Rikollisuuden syyt vaihtuvat myös hyvin hitaasti. Ihmiset tekevät rikoksia edelleen paljolti samoista syistä vuosikymmeniä sitten. Taloudelliset syyt ja kasvuympäristö altistavat rikollisuudelle. Sosioekonomista huono-osaisuutta ehkäistään tasaamalla tuloeroja ja hyvinvointia, ei kovemmilla rangaistuksilla. Toisin kuin esimerkiksi raiskauksia.

Rikosvastuun alkamisen uusi määrittely vaatisi tietysti uusia ratkaisukeinoja, seuraamuksia ja rangaistuksia. Lapsia ja nuoria ei voi laittaa vankilaan. Kyseeseen voisi tulla vaikka elektronisesti, käytännössä sähköpannalla, valvottu kotiaresti. Tai esimerkiksi myymälävarkauden kohdalla porttikielto kauppaan.

Yhteiskunnan turvallisuuden ja asenteiden kannalta on välttämätöntä, että yksilölle osoitetaan iästä huolimatta, välittömästi ja riittävän tiukasti, että hän on toiminut väärin ja lainvastaisesti.

Kirjoitus on julkaistu myös Satakunnan Kansassa 11.12.2022.