Perustuslakivaliokunta kaalimaan vartijana

Eduskunnan perustuslakivaliokunnasta on riittänyt keskustelua viime aikoina.

Perustuslakivaliokunnan tehtävänä on sen omien nettisivujen ja perustuslain 74 §:n mukaan ”antaa lausuntonsa sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin”. ​​Perustuslakivaliokunta valvoo siis että kaikki säädettävät lait ovat perustuslain mukaisia.

Keitä kansanedustajia perustuslakivaliokunnassa on ja mitkä ovat pätevyysvaatimukset? Perustuslakivaliokunnan puoluekoostumus vastaa eduskunnan puoluejakaumaa karkeasti ottaen, mutta ei jako voi olla matemaattisen tarkka koska paikkoja on vain rajallinen määrä, ja eduskunnassa on muitakin valiokuntia täytettäväksi.

Puheenjohtaja on Antti Rinne, SDP, OTM ja varapuheenjohtaja Antti Häkkänen, Kok., OTM. Jäseniä ovat seuraavan taustan omaavat henkilöt, joiden osalta nimet eivät ole tässä oleellisia, eikä puolueiden saamat paikat eikä kansanedustajien ammattinimikkeiden järjestyskään ole tässä oleellista:

-filosofian tohtori, Vihr.
-opiskelija, Vihr.
-yhteiskuntatieteiden maisteri, rehtori, SDP
-toimittaja, entinen malli, SDP
-erikoissairaanhoitaja, perheterapeutti, SDP
-filosofian maisteri, aineenopettaja, Kesk.
-kansanopiston rehtori, erityisopettaja, Kesk.
-rakennusinsinööri, laskentapäällikkö, Kesk.
-turvallisuusvalvoja, PS
-rakennusmies, PS
-filosofian tohtori, PS
-yhteiskuntatieteiden tohtori, tutkija, Vas.
-valtiotieteen kandidaatti, RKP
-valtiotieteiden maisteri, Kok.
-oikeustieteen maisteri, lakimies, Kok.

Perustuslakivaliokuntaan nimetään myös varajäsenet, jotka tulevat kokoukseen mikäli varsinainen jäsen ei pääse paikalle. Lista jäsenistä ja varajäsenistä on sivulla https://www.eduskunta.fi/FI/valiokunnat/perustuslakivaliokunta/Sivut/default.aspx

Pätevyysvaatimuksia jäsenyydelle ei ole, perustuslakivaliokuntaan käy sekä kandidaatti, aineenopettaja, filosofian tohtori kuin opiskelijakin. Puheenjohtajalla ja varapuheenjohtajalla on oltava oikeustieteen maisterin pätevyys, samoin yhdellä jäsenellä. Muilla jäsenillä ei tarvitse olla mitään muuta lakitieteen pätevyyttä kuin kansanedustajan valtakirja. Valtiosääntöoikeuden tutkijapätevyyttä tai professoritason asiantuntemusta ei ole tietenkään yhdelläkään jäsenellä.

Se että lainsäädäntövalmistelussa maallikot ovat päättämässä, on tietenkin edustukselliseen demokratiaan kuuluva asia. Kansa valitsee edustajansa, ja ken saa vaaleissa eniten kannatusta pääsee eduskuntaan ja perustuslakivaliokuntaan saakka päättämään kansan asioista. Sama koskee eduskunnan muitakin valiokuntia. Näin oikea demokratia toimii koko maailmassa.

Valiokunta toimii tietenkin esittelystä. Perustuslakivaliokunnassa on kolme valiokuntaneuvosta, jotka tuovat esiteltävät lainsäädäntöasiat peruslakivaliokuntaan ja tekevät päätösehdotuksensa virkamiesvastuulla. Perustuslakivaliokunta kuulee tarvittaessa lakien perustuslainmukaisuutta arvioidessaan ulkopuolisia perustuslaki- ja muita asiantuntijoita.

Kansanedustajan tehtävä on kysellä, esittää mielipiteensä ja lakiesityksiin voidaan valiokunnassa tehdä muutosesityksiä, jolloin lakiesitys palaa takaisin eduskuntaan lisävalmisteluun. Lakiesitys voidaan myös suoraan hyväksyä sellaisenaan tai ihan kokonaan hylätä se.

Mikä tässä on herättänyt huomiota, on se että lakien valmistelussa samat kansanedustajat ovat samaan aikaan kahdessa roolissa. Perustuslakivaliokunta on kansanedustajista koostuva lakiesityksiä lopullisesti perustuslainmukaisuudella torppaava tai eteenpäin tyrkkäävä elin, samaan aikaan samat kansanedustajat itse ovat ihan samoja lakeja aloitteina esittäneet ja niitä olleet myös koko ajan valmistelemassa. Kansanedustajalla on aina oma puolue, puolueen ryhmäpäätös ja oma vakaumus sekä omien äänestäjiensä miellyttämisen tarve tietenkin mielessään, kun lakeja säädetään. Se, onko lakiesitys oikeasti perustuslain mukainen tai vastainen, lienee tietenkin useimmille perustuslakivaliokunnan maallikkokansanedustajille ainakin joskus ollut hämärää. Mutta omat mielipiteet ovat ne, jotka ratkaisevat miellyttääkö lakiesitys vai ei, ja kansanedustajaltahan ei muuta vaaditakaan. Kansanedustaja voi vastustaa lakiesitystä mielipiteittensä perusteella, ilman kultavaa’alla punnittuja juridisia asiaperusteita, olipa jokin perustuslain ihmisoikeuspykälä siinä syynä tai ei tai siitä huolimatta. Jos isossa salissa samat kansanedistajat väittelevät millä tahansa retorisella mielipiteellä asianomaisesta laista, niin samat kansanedustajat väittelevät samasta laista samoin mielipideperustein myös perustuslakivaliokunnassa. Turha odottaa esimerkiksi perheterapeutilta perustuslakivaliokunnassa valtiosääntöoikeuden syvällistä rintaäänipuheenvuoroa, kyllä se puheenvuoro perustuslakivaliokunnassa muotoillaan niin että vieressä istuva rakennusmies voi sen ymmärtää. Kyllä siinä on moni pukki ollut perustuslaillisen kaalimaan vartijana usein nykykäytännössä ollut.

Perustuslakivaliokunta on torpannut huomiota herättävästi Sipilän hallituksen sote-uudistuksen ja nyt viimeksi koronakriisissä liikkumisrajoituslakiehdotuksen. Perustuslakivaliokunnan lopulliset päätökset tekee perustuslakivaliokunta eli kansanedustajamaallikkojäsenet. Maallikkoina he päättävät onko lakiesitys perustuslain mukainen vai ei, piittaamatta siitä oliko se ”oikeasti” tieteellisesti puntarilla mitattuna sitä. Perustuslain mukaisuutta ei siis mitata oikeustieteilijöiden koulutuksen saaneiden asiantuntijoiden kultaisella puntarilla vaan maallikoiden päivänpoliittisella puntarilla, tai mutulla.

Pitäisikö lakiesityksen käydä läpi ammattituomareista koostuvan perustuslakituomioistuimen? Perustuslakituomioistuinta on esitetty korvaamaan perustuslakivaliokunnan maallikkoväki. Perustuslakituomioistuimen ongelma on se, että se on jälkikäteistä ex post -valvontaa. Jos lakien perustuslakivalvonta jää eduskunnan ulkopuolelle ja tapahtuu vasta mahdollisessa toimeenpanovaiheen umpisolmutilanteessa, niin kuin perustuslakituomistuinmaissa tapahtuu, niin perustuslain mukaisuuden valvonta on kovin kovin jälkijättöistä. Perustuslakituomioistuin voi niissä maissa, joissa sellainen on, kumota lain, jolloin jälkijättöinen umpisolmu onkin sitten melkomoinen lakisotku: koko lainsäädäntöruletti pitää aloittaa alusta ihan uudestaan, nyt vain pidemmän matkan päästä.

Tässä suhteessa jopa perustuslakivaliokunnan ex ante -valvonta eli lainsäädäntöprosessin aikainen ennakoiva suhmurointi on jopa parempi ratkaisu kuin pitkässä piimässä oleva perustuslakituomioistuinmalli. Mutta ei se hyvä ole nykyisellään.

Presidentti Niinistö on vuonna 2020 (linkki https://www.hs.fi/politiikka/art-2000007672255.html ) sanonut kannattavansa korkeimman hallinto-oikeuden sekä korkeimman oikeuden entisten presidenttien ajatusta korkeimpien oikeuksien yhteisestä erityisjaostosta, jolta perustuslakivaliokunta voisi halutessaan saada arvion eduskunnassa säädettävinä olevien lakien perustuslainmukaisuudesta.

Tämä saataisi olla ratkaisu perustuslakienmukaisuuden ”todelliseen” valvontaan. Osaltaan nimetty ”jaos-elin” vahvistaisi epäselvää nykykäytäntöä jossa perustuslakivaliokunta juoksuttaa milloin ketäkin professoria tai asiantuntijaa lausumaan mielipiteensä perustuslakivaliokunnan edessä, mutta kuitenkin lopullisesti institutionalisoisi ja tarkemmin määrittelisi sen menettelyn. Institutionalisointi pitäisi tässä perustuslakivaliokunnan jaoksessa paaluttaa tiukasti niin, että peruslain todellisista asiantuntijoista koostuva ja antaisi kaikista lakiesityksistä perustuslainmukaisuuden juridisen lausunnon (ei siis vain niistä joista perustuslakivaliokunta pyytää), joka lausunto on tasa-arvoinen perustuslakivaliokunnan poliitikkojen päivänpoliittisen mutu-kannan kanssa. Perustuslakivaliokunnan perustuslakiasiantuntijoista koostuva ”jaos-elin” määrittelisi absoluuttisen kannan onko lakiesitys perustuslain mukainen vai ei ja miltä osin ei, ja peruslakivaliokunta antaa pelkän päiväpoliittisen kannanoton lain jatkokäsittelystä eduskunnassa eikä edes yritä maallikoineen esittää juridisia perusteluja asiassa. Sen sijaan maallikoista koostuva perustuslakivaliokunta voisi päättää viedäänkö lakia eteenpäin uudelleen eduskunnassa muokattavaksi vai keskeytetäänkö lain valmistelu kokonaan.

Tällä tavoin saadaan sekä asiantuntemusta lisää perustuslakivaliokuntaan eikä laskentapäälliköiden tai entisten mallien tarvitse edes tarvitse yrittää esiintyä perustuslakiasiantuntijoina. Lisäksi lainsäädännön valmisteluun ei tule viiveitä nykykäytäntöön verrattuna.

+2
Jouni Niskanen
Keskusta Vaasa
Ehdolla kuntavaaleissa

Korkeakouluissa opetus- ja tutkimus- sekä esimiestehtävävissä pitkään, pankissa kiinteistövälitystehtävissä aikansa, nyt oma yritys ja muuta kiinteistö- ja metsäharrastetta. Sote kiinnostaa, samoin koulutus, kuntien kehittäminen, kaikki elinkeinoihin liittyvä, sekä ulkopolitiikka ja EU.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu