Miksi yksityinen on parempi kuin julkinen palveluntarjoaja?

Yksityinen yritys pyrkii tekemään voittoa, yleensä vieläpä mahdollisimman paljon. Kuinka se voisi tarjota edes yhtä hyvää palvelua mitä julkinen palveluntarjoaja, saati parempaa? Vastoin yleistä käsitystä, kysymys ei ole ideologinen tai poliittinen.

 

Yksityinen yritys pyrkii tekemään voittoa ja juuri tästä syystä sen johdolla ja työntekijöillä on kaikkien muiden syiden lisäksi myös taloudellinen motiivi tehdä työnsä hyvin. En väitä, että ihminen tekee työnsä hyvin vain ajatellen rahaa tai omaa taloudellista etuaan. Mutta yksityisen yrityksen johdolla on kaikki samat syyt tehdä työnsä hyvin mitä julkisen palveluntarjoajan johdolla mutta tämän lisäksi, yrityksen johtajilla on myös taloudellinen motiivi. Yrityksen johdon motiivi tehdä työnsä hyvin on tärkeää mutta se ei aina riitä. Mutta yksityisen yrityksen tapauksessa huonosti toimiva yritys kaatuu kilpailussa ja sen paikan ottaa paremmin toimiva yritys. Huonosti palveleva julkinen organisaatio ei välttämättä kaadu vaikka se toimisi kuinka huonosti, koska sillä on aina mahdollisuus pakottaa ihmiset maksamaan palveluistaan verotuksen kautta, sekä mahdollisuus pakottaa ihmisiä asiakkaikseen lakeja muuttamalla.

 

Ajatellaan esimerkiksi siivousalaa. Yksityisen yrityksen kannattaa aina etsiä uusia, työtehoa parantavia ratkaisuja kuten uusia työvälineitä ja parhaiten eri tilanteisiin sopivia puhdistusaineita. Jos yritys ei tekisi tätä, joku sen kilpailija tekisi, koska se pystyisi näin parantamaan tehokkuuttaan ja täten tekemään enemmän voittoa. Esimerkiksi valitessaan uutta lattianpesukoneen mallia yrityksen johdon pitää tehdä tärkeä sijoituspäätös. Yksi laite voi olla tehokkaampi mutta se on myös kalliimpi, toinen laite on halvempi mutta se ei välttämättä ole yhtä hyvä. Ongelma on vaikea ja tämän vuoksi he harkitsevat asiaa tarkoin, koska kyseinen päätös vaikuttaa suoraan heidän tuleviin palkkoihinsa. Jos yksityinen yritys valitsee väärän laitteen, vain yritys ja sen vapaaehtoisesti valinneet asiakkaat kantavat väärien päätösten hinnan. Mikäli julkinen toimija tekee väärän investoinnin esimerkiksi korruption vuoksi, me kaikki maksamme näiden väärien päätösten hinnan. 

 

Kilpailluilla markkinoilla yksityisen yrityksen kannattaa myös panostaa työntekijöihinsä. Esimerkiksi siivousfirman kannattaa hankkia ergonomisempia siivousvälineitä, koska se parantaa työtehoa, vähentää sairaspoissaoloja ja varmistaa, että yrityksen työntekijät eivät siirry parempia työvälineita tai parempaa palkkaa tarjoavaan kilpailevaan yritykseen. Julkinen siivousalan yritys sen sijaan saa aina budjetissa säädetyn rahasummansa riippumatta siitä, kuinka tehokkaasti se hoitaa työnsä tai kuinka hyvin sen työntekijät voivat. Julkisen palveluntarjoajan toiminnan kehittäminen on täysin sitä johtavien, mahdollisesti poliittisesti valittujen virkamiesten mielenkiinnon ja osaaminen varassa. Julkisen organisaation johto saa palkkansa joka kuukausi riippumatta kuinka hyvin he tekevät työnsä tai kuinka hyvin heidän johtamansa organisaatio palvelee asiakkaitaan.

 

Julkisen palveluntarjoajan on myös aina kannattavaa käyttää koko vuosibudjettinsa – vaikka tuhlata se, koska käyttämätön osa budjettia voisi leikkaantua seuraavan vuoden budjetista. Yksityisen yrityksen ei sen sijaan kannata koskaan tuhlata mitään, koska kaikki tuhlaaminen on poissa sen voitosta.

 

Kysymystä tehokkuudesta voidaan lähestyä myös niin, että käytätkö itse tarkemmin omaa rahaasi vai jonkun toisen rahaa? Jos esimerkiksi tiedät joutuvasi maksamaan itse ravintolalaskun, saatat kiinnittää huomiota eri ruokien hintoihin mutta jos saisit käydä ravintolassa työnantajasi laskuun, et luultavasti olisi yhtä tarkka rahan käytöstä. Stefan Wallin lienee kanssani samaa mieltä. Täsmälleen sama periaate pätee kysymykseen julkisen palveluntarjoajan tehokkuudesta: ihmiset eivät koskaan käytä toisten rahoja yhtä huolellisesti ja tarkasti mitä omiaan. Mitä vähemmän julkista organisaatiota valvotaan, sitä suurempaa tuhlaus on. Ja toisaalta, mitä enemmän julkista organisaatiota valvotaan, sitä suurempaa byrokratia ja itse valvontaan käytetty rahamäärä on. Julkiseen palvelutuotantoon on sisäänrakennettu tehottomuuden periaate, eikä sitä ole mahdollista poistaa valvontaa lisäämällä.

 

Monet ovat samaa mieltä, että yksityinen yritys palvelee usein julkista paremmin. Mutta emmekö me tarvitse julkisia palveluntarjoajia, koska yksityiset haluavat aina tehdä voittoa ja ovat täten aina niin kalliita? Jos valtio ei tarjoaisi esimerkiksi julkista vaihtoehtoa lasten päivähoidolle, miten pienituloisilla perheillä olisi varaa lasten päivähoitoon? Pienituloisilla ei tosiaan ole tällä hetkellä mahdollisuutta usein paremmaksi koettuun yksityiseen päivähoitoon mutta tähän liittyy oleellisesti se, että he ovat jo maksaneet verotuksessaan julkisen vaihtoehdon. Toisin sanoen, vain rikkailla on mahdollisuus ensin maksaa julkinen palvelu verotuksen kautta ja tämän jälkeen maksaa vielä yksityiselle – yksityisiä palveluita käyttävät joutuvat tällä hetkellä maksamaan palvelunsa kahteen kertaan! Mikäli ihmiset voisivat valita vapaasti julkisen ja yksityisen välillä, myös pienituloisilla olisi varaa yksityiseen vaihtoehtoon, koska kuten aiemmin huomaismme, yksityinen pystyy riittävän kilpailluilla markkinoilla aina tarjoamaan palvelua tehokkaammin ja edullisemmin mitä julkinen. Tällä hetkellä tilanne ei ole näin, koska markkinoiden toimivuutta ja kilpailua rajoitetaan.

Jos yksityinen vaihtoehto on tehokkaampi ja parempi, miksi niin moni yksityistämisprojekti on epäonnistunut pahasti? Syy on yksinkertainen, vika on yksityistämisessä. Haluan korostaa, että minä en ole yksityistämisen puolestapuhuja, olen vapauden puolestapuhuja. Yksityistäminen tarkoittaa usein sitä, että virkamiehet järjestävät tarjouskilpailun halutusta palvelusta ja tarjouskilvan voittajalle annetaan monopoli tuottaa kyseistä palvelua yhdeksi tai useammaksi vuodeksi eteenpäin. Tarjouskilpailun ohjeet, ehdot ja sopimukset venyvät pitkiksi byrokraattisiksi eepoksiksi, joissa tulee määritellä kaikki palvelun kriteerit pienimpiäkin yksityiskohtia myöten. Mikäli sopimukseen jää yksikin porsaanreikä, monopoliaseman saanut yritys haluaa varmasti käyttää sitä – yrityshän haluaa maksimoida voittonsa, eikä yrityksellä ole pelkoa kilpailusta, koska sehän on saanut yksityistämisen myötä monopolin!

 

Toinen tärkeä seikka on, että yksityistettäessä virkamiehillä on vapaus valita tarjouskilpailun voittaja – ei asiakkailla. Toisin sanoen, virkamiehet laativat tarjouskilpailun säännöt, virkamiehet valitsevat tarjouskilpailun voittajan ja virkamiehet antavat tälle yritykselle monopolin. Yleensä niin, että voittajana on yritys, mikä lupaa tuottaa pyydetyn palvelun mahdollisimman halvalla. Ja kun tämä järjestely tuottaa huonoja tuloksia, jotkut syyttävät yksityistä sektoria ja markkinataloutta epäonnistumisesta vaikka on täysin selvää, että epäonnistuminen on julkisen sektorin ja suunnitelmatalouden syytä.

 

Monopoliasemassa oleva organisaatio tarjoaa aina huonoa palvelua, oli kyse julkisesta tai yksityisestä monopolista. Kun julkinen monopoli vaihdetaan yksityiseen monopoliin, yrityksen motiivi maksimoida voittonsa kääntyy asiakkaita vastaan ja monopolin saanut yritys voi tuottaa julkista organisaatiota huonompaa palvelua ja vieläpä kalliimpaan hintaan. Kilpailuilla markkinoilla taloudellinen motiivi hyödyttää asiakkaita, monopolin tapauksessa asia on päinvastoin. 

 

Parhaaseen tulokseen päästään kun ihmisillä on vapaus valita niin asiakkaina kuin työntekijöinä eri yritysten välillä. Voiton teon motiivi luo tehokkuutta organisaatioiden sisällä ja eri toimijoiden välinen kilpailu luo palveluhalukkuutta, sekä antaa vaihtoehtoja.

 

Kysymys on hyvin yksinkertainen: julkinen palveluntarjoaja on kuin keskiaikainen kuningas, joka voi tarjota palvelua miten hän itse haluaa, milloin hän haluaa ja tarvittaessa lisärahoitus voidaan aina hankkia kansalaisia verottamalla. Mikäli joku yrittää haastaa kuninkaan valtaa, hän voi muuttaa lakia vahingoittaakseen kilpailijoita tai poistaakseen ne markkinoilta. 

 

Jos kuningas pakottaa sinut ostamaan palveluita häneltä, oletko sinä todellisuudessa asiakas vai alainen? 

 

Olen Liberaalit ry:n puheenjohtaja ja ehdokkaana eduskuntavaaleissa  Piraattipuolueen listalta Varsinais-Suomesta. Esitetyt mielipiteet eivät ole Piraattipuolueen virallisia kantoja vaan omiani. Viralliset vaalisivuni löytyvät osoitteesta:

http://liberaalit.fi/jouni-flemming/

 

Voit tukea minua klikkaamalla facebook-ryhmäni Tykkää-nappia osoitteessa:

http://www.facebook.com/pages/Jouni-Flemming-eduskuntaan/152955218093242

 

Kirjoitushetkellä Facebook-ryhmälläni on 766 fania ja se on nopeimmin kasvava eduskuntavaaliehdokkaan facebook-ryhmä.

 

Minulta on myös tiedusteltu mahdollisuutta lahjoittaa rahaa vaalityötäni varten. En tiedä onko vaalirahoituksen pyytäminen ilman byrokraattien lupaa jonkin lain vastaista joten en voine pyytä ketään lähettämään minulle rahaa. Tilinumeroni kuitenkin on FI2012693500170830 (vanhassa muodossa: 126935-170830).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu