Kaikille yhteinen koulu tarkoittaa joustavia ratkaisuja
Kannatan inkluusion ajatusta. Olemme sitoutuneet siihen Salamancan sopimuksessa vuonna 1994. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö kaikkien poliitikkojen tulisi kannattaa lasten yhtäläisiä oikeuksia, tasa-arvoa, syrjimättömyyttä, osallisuutta sekä muita inklusiivisia periaatteita. Meidän tulee arvostaa moninaisuutta ja nähdä jokainen lapsi ja nuori arvokkaana omana itsenään.
Inkluusion ajatus kaikille yhteisestä koulusta ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö koulussa voisi olla erilaisia ryhmittelyjä ja pienryhmiä. Inklusiivisen kasvatuksen asiantuntijat nimenomaan korostavat joustavia järjestelyjä. Valitettavasti tähän ei ole suunnattu tarpeeksi resursseja, ja nyt voimme lukea uutisista sekä opettajien että vanhempien kokemuksia siitä, kuinka kaikkien oppilaiden opettaminen yleisopetuksessa ei ole ollut kaikilta osin hyvä ratkaisu.
Esimerkiksi autismin kirjon oppilaalle yleisopetuksen ryhmä voi olla liian vaativa ympäristö. Sosiaalisen median palstoilla voi lukea karuja kertomuksia erityislapsista, jotka kokevat koulussa jatkuvasti liian suurta kuormitusta. Lopulta kuormitus voi kanavoitua psyykkisenä oireiluna, masennuksena ja itsetuhoisuutena.
Kaikille yhteinen koulu tulisi olla myös turvallinen ja viihtyisä koulu. Opettajien ja vanhempien viesteissä toistuu nyt sama viesti: erityisen tuen oppilaat eivät saa yleisopetuksen ryhmässä tarvitsemaansa tukea. On myös ristiriita siinä, jos tavallisen luokanopettajan koulutuksen käyneeltä opettajalta odotetaan täydellistä erityispedagogista osaamista.
Monet erityisen tuen oppilaat kaipaisivat samana toistuvia päivittäisiä askareita, tuttua luokkatilaa ja tuttuja aikuisia. On lapsia, joille vuorovaikutuskontaktien määrä yleisopetuksen ryhmässä voi olla yksinkertaisesti liian suuri. Emme voi vaatia kaikilta lapsilta samaa – eiväthän kaikki aikuisetkaan sopeudu kymmenien ihmisten avokonttoreihin. Teemme väkivaltaa myös siinä, jos pakotamme kaikki lapset etenemään opinnoissaan samaan tahtiin, vaikka heillä olisi keskenään hyvin erilaisia lähtökohtia.
On lapsen oikeuksien vähättelyä, jos vaadimme kaikilta samaa. Meidän on nähtävä erilaiset taidot ja tarpeet rikkautena – ja vastattava niihin tarpeisiin. Siksi korostan, että tarvitsemme joustavia erityisopetusjärjestelyjä, lisää pienryhmiä, koulutettuja erityisopettajia ja koulunkäynninohjaajia.
Kun puhun pienryhmistä, en tarkoita paluuta entisaikaiseen erityiskoulujärjestelmään. Erityistä tukea tarvitsevien lasten eristäminen omiin kouluihinsa ei ole ratkaisu. Sen sijaan tavallisissa kouluissa voi olla pienryhmiä, jolloin pienryhmien oppilaat voivat olla osa muuta kouluyhteisöä. Joustavilla ratkaisuilla voimme vastata useiden oppilaiden tarpeisiin. Jollekin pienryhmän oppilaalle voisi sopia osallistuminen yleisopetukseen tietyillä tunneilla. Toiselle taas pieni ryhmä ja omantahtinen aikataulutus saattaa olla koulunkäynnin ehtona.
Tarvitaan sekä taloudellista resurssia että osaamisresurssia tehdä sellaisia opetusjärjestelyjä siten, että myös erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden oikeudet toteutuvat.
Olikos se Juha Sipilä, joka koulutussäästöistä puhuttaessa totesi, että ”meidän pitää nyt vain tulla toimeen vähemmällä”?
Olitte muuten silloin hallituksessa, ja olette olleet siellä koko ajan ko. toteamuksen jälkeen.
Uskottavuutesi (-nne) tässä asiassa on 0.
Ilmoita asiaton viesti
Tyhmä kysymys, onko se aina määrärahoista kiinni, vai olisiko ennen kaikkea painopisteen muutoksista? Voisiko esimerkiksi ajatella, että erityisoppilailta vaadittaisiin ennemmin tiettyjen avainaineiden omaksumista ja soveltamista? Toisin sanoen tarjota ”riittävä” osaamistaito?
Ilmoita asiaton viesti
Sitähän sitä erityistä osaamista edellytetään tavalliseltakin opettajalta, kun ei eriytetä vaan pidetään rahapussinnyörit tiukalla ja inkluusion avulla lisätään työn vaativuutta. Kuten säästöjen hengessä on tehty lähes kaikkialla.
Ilmoita asiaton viesti
Olisiko ne rahat, jotka kiinnitettiin nyt ja tulevaisuudessa oppivelvollisuuden pidentämiseen, käyttää erityisluokkien ym. asioden parantamiseen esim. varhaiskasvatukseen?
Ilmoita asiaton viesti
Hyvin järjestetty luokkamuotoinen erityisopetus, vaikka sitten erityiskoulussakin, saattoi olla joillekin aikaisemmille erityisoppilaille olemisen ja oppimisen kannalta hyvä oma kouluympäristö. Huono puoli erityiskouluissa oli tietysti se, että koulumatka saattoi muodostua pitkäksi peruskoululaiselle, joka ei sitten ollut samassa koulussa kuin naapurin lapset.
Luokkamuotoinen erityisopetus, jossa luokassa oli kahdeksan, max. 12 oppilasta, alalla mahdollisimman kallispalkkainen laaja-alainen erityisluokanopettaja sekä usein avustaja, oli oppilasta kohden kallista. Aikanaan valtio maksoi kustakin erityisoppilaasta, nykyään erityisen tuen oppilas, korotettua valtionosuutta. Tällöin kunnat hakivat erityisopetuspäätöksiä ja kehittivät luokkamuotoista erityisopetusta, vaikka olihan se Salamancan sopimus (1994) tuolloinkin voimassa. Sitten valtio lakkasi maksamasta, jolloin kunnanisät kiinnostuivat ihmisoikeuksista: Teillä on oikeus päästä omaan lähikouluun ja segregaatio on rasismia.
Ei ole yleensä hyvä hakea säästöjä ihmisoikeuksilla. Kun jokin reformi kehystetään ihmisoikeusasiaksi, siitä ei voi enää käydä kriittistä keskustelua. Seurauksena on vaan kauhea huuto ja natsisyytökset, joita luokkamuotoisen erityisopetuksen alasajoa koskeneissa keskusteluissa esitettiin molemmin puolin.
Ei tarvitse välttämättä vastustaa ihmisoikeuksia todetakseen, että inkluusion ja erityispedagogiikan asiantuntijoiden esittämät perusteet ovat olleet osin naurettavia tai tieteellisesti epäajankohtaisia. On esitetty, että neuroerityiset tai autismin kirjon lapset oppisivat mallioppimisen kautta käyttäytymään normaalisti olleessaan neurotyypillisten tai allististen lasten seurassa. Lääketieteellisessä katsannossa autismin kirjon meltdown aiheutuu siitä, että autonominen hermosto aisti-informaation ja sosiaalisen ylikuormituksen takia ottaa vallan. Tätä voidaan ehkäistä tekemällä omakohtaisesti hyviä, energiavaroja lisääviä asioita, jotka asianomainen itse määrittelee. Erittäin tunnettu alan asiantuntija, kliininen psykologi Dr. Tony Attwood suosittelee lapsille mallia nimeltään ”The Energy Accounting Activity for Autism – How to prevent a meltdown”:
“For example, socialising is often energising and enjoyable for typical people, but it can be draining and stressful in autism. And these stressors and de-stressors can be wildly different in individuals.” (Tony Attwood 2020, Internet, haettu 20.2023.)
Ilmoita asiaton viesti