Tutkimusyhteistyö sujumaan

Marinin hallitusohjelman tavoitteena on nostaa tutkimus-, tuotekehitys- ja innovaatiomäärärahat neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tavoite on erittäin tärkeä suhteessa moniin muihin hallitusohjelman tavoitteisiin, esimerkiksi hiilineutraalisuustavoitteeseen tai keskeisimpiin kansantalouden ongelmiin, kuten kestävyysvajeen paikkaamiseen pitkällä aikavälillä. Panostukset tki-toimintaan ja sitä kautta syntyvät uudet innovaatiot ovat välttämättömiä edellytyksiä hiilineutraalisuuden saavuttamiselle, tuottavuuskehitykselle ja siihen pohjautuvalle talouskasvulle.

Tämän tavoitteen näkökulmasta kuluneella viikolla saatiin huonoja uutisia. Vaikuttavuussäätiön 2.2. julkaistu selvitys kertoo yliopistojen ja yritysten välisen yhteistyön heikentyneen viimeisen vuosikymmenen aikana.

Selvityksen yhteydessä julkaistussa tiedotteessa selvitystyöryhmän jäsen Arho Suominen kertoo, että perinteisesti Suomi on eurooppalaisiin kilpailijamaihin verrattuna ollut yhteistyössä huipputasolla, mutta viime aikoina yhteistyö on vähentynyt ja toimijat ovat poteroituneet.

Selvityksen viestiä vakavoittaa entisestään vallalla olevan tilanteen tiedostaminen. Suomalaiset työmarkkinat ovat jäykät. Sektorien välillä ei tapahdu dynaamista liikettä, jossa yliopistojen tutkimustoiminnasta siirryttäisiin yritysten tutkimus- ja tuotekehitystoimintaan tai toisinpäin. Vahva yhteistyö on osaltaan paikannut tätä ongelmaa, mutta viimeistään nyt on puututtava yhteistyön vahvistamiseen sekä sektorien välisen liikkeen tehostamiseen.

Dynaamisuuden osalta ydinongelma on siinä, että pätevyysvaatimuksia ei tarkastella yhdenmukaisesti, eikä sektorit pätevöitä tutkijoita toisen sektorin vaatimuksiin. Osaajat urautuvat ja valitusta polusta tulee monessa tapauksessa pysyvä. Kun yhtälöön lisätään raportin osoittama kehitys, jonka mukaan myös instituutiot poteroituvat vahvemmin, on vaarana, että suomalainen tki-toiminta hiipuu entisestään.

Raportin mukaan yhteistyöongelmaa ei ratkaista pelkästään rahoituksella, sillä syyt ovat pääosin rakenteellisia ja kulttuurisia. Tarvitaan avointa keskustelua ja ratkaisuhakuisuutta. Tämän ohella kirjoittajien mukaan nykymuotoista rahoitusta on uudistettava kokonaisvaltaisemmaksi, jotta se synnyttäisi pysyvämpää yhteistyötä ja vuorovaikutusta, yksittäisen hanketoiminnan sijaan.

Tämän ohella tarvitaan kulttuurimuutosta. Valitettavan usein huomaan törmäävääni ajatukseen, jonka mukaan tieteelliset pyrkimykset ja yritystoiminta lainalaisuuksineen olisivat jollakin tapaa automaattisesti toisiaan vastaan. Eivät ole. Liiketoiminnan ja sivistyksen välillä vallitsee keskinäisriippuvuuden kehä, jossa kumpikin osapuoli hyötyy toisen onnistumisesta.

Ilman menestyvää liike-elämää tutkimukseen ei löydy rahoitusta. Ja toisaalta ilman onnistunutta tutkimusta ei synny menestyvää liiketoimintaa rakentavia innovaatioita. Sektorit ovat toistensa kanssa samassa veneessä ja hedelmällisestä yhteistyöstä hyötyy kaikki.

Parhaillaan valmisteltavassa koulutuspoliittisessa selonteossa on linjattava konkretian tasolla niistä toimenpiteistä, joilla tähän kehitykseen puututaan. Suomalaisen yhteiskunnan kehitystä ohjaavia trendejä tarkastelemalla (mm. matala syntyvyys, väestön ikääntyminen, velkaantuminen) käy selväksi, että tulevaisuudessa sujuvan yhteistyön varmistaminen ei ole yhteiskunnassa vaihtoehto – se on välttämättömyys.

Meillä ei ole varaa hukata niitä resursseja ja mahdollisuuksia, joita yhteistyöhön liittyy. Tarvitsemme sujuvaa tki-toimintaa sekä yhteistyötä ja dynaamista liikettä sektorien välillä. Osaamisvaatimuksia on aika alkaa tarkastella nykyistä yhdenmukaisemmin ja samaa maalia on tavoiteltava sektorista riippumatta.

JouniOvaska
Keskusta Tampere

Keskustan kansanedustaja, joka on toiminut niin luokanopettajana, varapuhemiehen erityisavustajana kuin puoluesihteerinä. Innostuu erityisesti talous-, EU- ja koulutuspolitiikasta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu