Haavisto on Venäjän johdolle epämieluinen poliitikko – mutta muista syistä kuin mölykuoro väittää

Ympäristöaktivistit olivat tärkeässä roolissa Neuvostoliiton hajoamisessa. Esimerkiksi Virossa neuvostovallan kaatanut kansanrintama (Rahvarinne) rakentui fosforiittikaivoksia vastustaneiden ympäristöaktivistien ympärille. Vladimir Putinin hallinto ja sen ympärille kerääntyneet liikemiehet ovat aina pitäneet ympäristöaktivisteja pahimpina vihollisinaan. Kysymys on valtavista taloudellisista intresseistä esimerkiksi arktisen öljynporauksen osalta.

Haavisto piti jo 1990-luvulla yhteyttä moniin tällaisiin aktivisteihin ja piti heidän puoltaan myös julkisuudessa. Venäjällä tämä varmasti muistetaan.

Siksi ei ole mikään yllätys, että Suomen lehtien ja Ylen kommenttipalstat ovat tulvahtaneet viikonlopun aikana täyteen Haaviston vastaista kuraa ennen huomista ulkoministeri Haaviston ja Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin tapaamista. Ala-arvoisiin heittoihin on tullut hetkessä satoja tai tuhansia tykkäyksiä, kuten Pertti Lindeman blogissaan kertoo. Lokaa esimerkiksi Haaviston seksuaaliseen suuntautumiseen liittyen on heitetty täällä Puheenvuorossakin, mutta ei mennä nyt siihen tarkemmin.

Olen sotkeutunut tähän sen verran, että olen ollut eduskunnassa Haaviston kanssa selvittämässä erästä asiaan liittyvää sotkua vuonna 1996 tai 1997, kun hän oli ympäristöministeri. Mutta älkää antako sen häiritä.