Kasari väärinpäin – odottaako meitä Russkij mir?

Heikki Herlin twiittasi muutama päivä sitten näin: ”Länsimaiden fokus siirtyy markkinatalouden yhteisistä säännöistä keskusjohtoisuuteen. Globalisaatio korvautuu poliittisella ja kulttuurisella protektionismilla. Usko tulevaan korvataan itä-länsi- suhteiden kiristymisellä. Ja nyt energiakriisi. Elämmekö me kasaria väärinpäin?”

Tuossa on ajatusta, jota koitan tässä kehitellä eteenpäin Suomen osalta. Meillä 1980-luvun nuorilla oli todella ”uskoa tulevaan,” mikä tänä päivänä on muuttunut ”itä-länsi-suhteiden kiristymiseksi” – niin, Venäjän ja Kiinan peloksi. Vedän Herlinin mutkat suoriksi ja väitän, että 1980-luku oli eritoten Suomessa kaikenlaisen vapautumisen aikaa. Siirryttiin valtiojohtoisesta holhouksesta markkinatalouteen ja ilmapiiri vapautui muutenkin, myös kulttuurissa. Nyt sitten mennään takapakkia. Mikä meni pieleen?

Väitän, että kysymys on Venäjästä. Aina, kun Venäjällä olot vapautuvat, säteilee se myös Suomeen. Näin kävi Venäjän häviämän Krimin sodan jälkeen 1860-luvulla, jolloin Suomeen saatiin valtiopäivät pitkän ”valtiollisen yön” jälkeen. Tsaari Nikolai II:n häviämän Japanin sodan jälkeen vapautuneissa oloissa hän joutui sallimaan Suomeen eduskunnan vuonna 1906. Stalinin kuoltua 1950-luvulla Suomesta päästiin ottamaan uusia yhteyksiä Pohjoismaihin ja länteen. Mihail Gorbatshovin perestroika vapautti oloja Venäjällä 1980-luvun puolivälistä lähtien, mikä puolestaan mahdollisti reuna-alueiden irtautumisen sen etupiiristä ja johti kurin höltymiseen Suomessakin. Taloudellinen vapaus lisääntyi.

Tänä päivänä Venäjästä on tullut taas diktatuuri, mikä heijastuu Suomeen henkisen liikkumatilan pienenemisenä. Yritämme torjua putinismia ja venäläistä kuria Nato-jäsenyydellä, mutta huonolla menestyksellä. Nato-jäsenyys tarkoittaa aseelliseen hyökkäykseen valmistautumista, mikä jo sinällään merkitsee ilmapiirin kiristymistä ja vapauksien kaventumista. Samalla tavoin kuin Venäjällä, päätään on nostanut Herlinin ”poliittinen ja kulttuurinen protektionismi.”

Tiukkeneva yhteiskunnallinen kuri näkyi hyvin Sanna Marin-kohussa. Päästiin jonkun kuvitellun ”kansan” nimissä tuomitsemaan hauskanpito ja seksuaalivähemmistöt ja pakotettiin pääministeri huumetestiin. Kansan tunteiden tulkkeina esiintyvät iltapäivälehdet ja populistipoliitikot kilpailevat siitä, kuka saa huudettua kovimpaan ääneen vapauksien ja poikkeavuuksien kieltämistä. Tämä on kaava myös venäläisten viisumikieltoa koskevassa ”keskustelussa.”

Putinismi on tarttuvaa – putinism is contagious – kirjoittavat Dimitri Kotshenov ja Suryapratim Roy mainiossa artikkelissaan viisumikieltojen taustoista. Kun avaat minkä tahansa suomalaisen lehden tänä päivänä, tajuat kuinka oikeassa nämä professorit ovat – Uusi Suomi ja Helsingin Sanomat tästä virkistävinä poikkeuksina.

Pitää olla ”historian” eikä ”pykälien” puolella, kirjoittaa Talouselämän päätoimittaja Jussi Kärki. ”Itäraja kiinni heti,” vaatii Iltalehden päätoimittaja Perttu Kauppinen. Kun vaatimukset ymmärretään länsimaiden oikeusjärjestyksen vastaisiksi, vaaditaan lain noudattamisen sijaan ”moraalia” – putinistista sellaista, jossa yksilön valinnoilla tai oikeuksilla ei ole mitään arvoa kuvitellun valtavirran raivoa vastaan.

Länsimaisessa perustuslaillisessa järjestelmässä lait on tehty suojaamaan yksilöä ”poliittiselta tahdon” ylilyönneiltä ja vallanpitäjien mielivallalta, kirjoittavat Kotshenov ja Roy. Putinistinen populismi kääntää tämän asetelman päälaelleen. Lakeja käytetään vähemmistöjen kollektiiviseen rankaisemiseen tekopyhän moralismin nimissä.

Populistit vaativat vapauksien poistamista tietenkin vain naapureiltaan eikä itseltään. He eivät tajua, että kun kaikki vaativat kuria toisille, kutistuu vapaus ylipäätään. Kaikki meistä kuuluvat vähintään ajattelussaan johonkin vähemmistöön, kun vähän pintaa raaputtaa.

Kun mennään Herlinin mukaan ”kasaria väärinpäin.” minne päädytään? Edessä voi olla Russkij mir, venäläinen maailma, jossa ei esimerkiksi Aleksandr Duginin mukaan tarvitse osata venäjää. Siellä tekopyhät juhahämäläiset huutavat kuvitellun passiivisen enemmistön nimissä itselleen lait, ja länsimaisten vapauksien kannattajat ”suljetaan lähimpään liiteriin.” Onpa sitten ”porjadok,” järjestys, jota venäläiset palvovat yli kaiken – tai niin heidän sanotaan tekevän. Vapautta tarkoittavalla sanalla ”svaboda” on Venäjällä hieman negatiivinen kaiku, se viittaa myös vallankumoukselliseen epäjärjestykseen. Se on vähän kuin ”rappio,” joka on juhahämäläisten natseilta perimä mielisana.

Pääsin Herlinin twiitistä aika pitkälle, joten jäädäänpä tähän ja päästetään mahdolliset kommentoijat ääneen.

https://verfassungsblog.de/putinism-is-contagious/

https://twitter.com/HeikkiHerlin/status/1570710584748036097

+8
jounisnellman
Sosialidemokraatit Espoo

Kokenut ja monessa liemessä keitetty maailmanmatkaaja jo 17-vuotiaana. Loistava tulevaisuus takanapäin. (No joo todella entinen) urheilija, bändin jätkä ja juristinakin uraa tehnyt. Liian monta rautaa tulessa, tänä päivänä osaan jo huilata lukutoukkana. En gång kamrat, alltid kamrat.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu