Tulta sukupuolikiintiöiden munille!

Minulle väitettiin viime viikonloppuna, että kun joutuu olemaan tilanteessa, jossa toisena osapuolena on liian naisellinen mies niin se on tavalliselle heteromiehelle tosi vaikeaa. Samalla viikolla olin kokouksessa, jossa minulle kerrottiin, että siinä oli liian vähän naisia. Helpostihan sen nyt ymmärtää että hetero homoa säikähtää ja että miesporukka kaipaa seurakseen lisää naisia. Kiintiö-naisistako ja riittävän samanlaisesta erilaisuudestako – siitäkö tässä kaikessa nyt on kysymys?

Tein itselleni heti sukupuolitestin. Siis mitä! Kyllä tein sukupuolitestin Transtukipisteen sivuilla sellaisen tekeminen on toistaiseksi maksutonta ja se ei vie paria minuuttia kauempaa. Minun testin tulos kertoi koko laajuudessaan seuraavaa.

”Olet sukupuolineutraali eli sukupuolisesti sitoutumaton. Et pidä meteliä sukupuolesta, etkä tuo omaa sukupuoltasi mitenkään erityisesti esille. Persoonaasi ei hallitse eikä määritä vahvasti sen enempää mieheys kuin naiseuskaan Sukupuoleen liittyvässä itseilmaisussa olet melko pidättyväinen – jopa sukupuolipihtailija. Tiedostat sukupuolijärjestelmän olemassaolon ja otat siihen mielellään etäisyyttä ja toimit yksilöllisesti, etkä sukupuolimäärittyneesti. Et aina ymmärrä, miksi monet muut ihmiset pitävät sukupuolesta niin kovasti meteliä ja antavat sukupuolensa ohjailla toimintaansa. Olet sukupuolen suhteen hyvin tasapainoinen ja melko vahvasti kumpaankaan sukupuoleen sitoutumaton – jopa sukupuolipakoilija.”

Nyt kun tiedämme, että olen sukupuolineutraali ja sukupuolipakoilija voimme jatkaa. Jatketaan vaikka siitä, että kun viime viikolla nais-seurassa ammuin lisää tulta munille. Sain kriittiset, suomalaiset naiset heti vaatimaan perusteita feminismin vaatimukseeni. Miksi haluat nostaa feminististä keskustelua ja painottaa naisnäkökulmaa ”Suomessahan on tasa-arvo”? Sukupuolipakoilija on sitä mieltä, että on lukenut usean tutkimuksen, jonka mukaan Suomessa naisten ja miesten palkat samasta työstä eivät ole samat. Oliko se niin, että naisen euro on 80 senttiä. Miten miellä silloin voin olla tasa-arvo? Niin me kyllä kaikki haluamme, että meillä on tasa-arvo ja se on kyllä ihan eri asia kuin se, että meillä olisi jo tasa-arvo. Ja se, että tasa-arvo – esimerkiksi taloudellinen sellainen joskus saavutettaisiin niin se vaatisi kyllä tulta senteille – tulta ja tasa-arvoa ainakin kahdenkymmenen sentin verran.

Työväenliikkeen naiset eivät halua puhua naisnäkökulmasta mitään koska tasa-arvon asiat hoidetaan puhumalla työläisten oikeudesta ja luokkataistelusta. Pitkään ollaan jo huomattu miten naisvaltaisten alojen palkkakehitys on jäänyt miesvoittoisten alojen jalkoihin. Työväenliikkeen miehen eivät ole muistaneet palkkataisteluissa naisia. Hoitoalalla, Sivistys- ja kulttuurialalla, huolto- ja siivousalalla voisi alkaa ampua suuremmilla kuin kakskytsenttisillä. Mutta ei – feminismin pelko on ihan yhtä kamala kun homonpelko. Sitä heti leimautuu miesten tai naisten vihaajaksi.

Suuri joukko suomalaisia ajattelee, että tämä melkein tasa-arvo on oikein hyvä. Heteromies jolla oli vaikeaa kohdatessa oikein naismaisen homon ei missään muotoa omasta mielestään syrjinyt seksuaalivähemmistöjä. Mitä nyt vaan vaatii homoja käyttäytymään haluamallaan tavalla ihan vaan sen takia, että heterolla ei silloin olisi vaikeaa. Minkälainen se tämä melkein ja jotain sinnepäin maailma oikein on? Mitkä arvot siellä sanattoman ja määrittelemättömän hyväksymisen sisällä ovat voimissaan? Minua kiinnostaa todellakin ymmärtää miksi ihmiset ovat valmiita väittämään 80 senttiä yhtä reiluksi kuin euroa tai miksi ihmiset haluavat hyväksyä heteron oloiset homot mutta naismaiset homot ne ovatkin sitten jo eri asia ja aiheuttavat konfliktin.

Olisiko tähän ristiriitaan ratkaisu Itä-Euroopan romaneissa? Kävin hiljattain mielenkiintoisen keskustelun erään kauneusalan yksityisyrittäjän kanssa. Yrittäjä kysyi mielipidettäni Helsingin keskustassa maassa istuvista romaneista. Kerroin yrittäjälle, että olin kuullut että Helsingin kaupunki olisi tehnyt salaisen sopimuksen jonkun vartiointiyrityksen kanssa tarkoituksena poistaa kyseenalaisin menetelmin nämä kauniin kaupunkimme rumentajat. Aikaisemminhan laitoimme taloyhtiöiden käytäviin kyltit joilla kielsimme köyhiä kaupustelemasta ja kerjäämästä. Nykyjäänhän kylttejä ei tarvita koska ovista on tehty sähköisiä. Köyhyys ei kuitenkaan ole poistunut ovikoodien myötä.

En voi varmaksi sanoa tietoni perällisyyttä siitä ostaako Helsinki kerjääjien häätöpalvelut joltain vartiointi liikkeeltä, mutta olen valmis uskomaan salaisen sopimuksen olemassa olosta. Kerroin että Ateenassa poliisi ajaa ihan reilusti moottoripyörällä laittomien pakolaisten päältä. Yrittäjä oli kauhuissaan ja totesi, että miksi eivät mene vapaaehtoisesti pois ja hakeudu töihin. Yritin kertoa, että köyhät ovat varmaan luku- ja kirjoitustaidottomia. Elämä lukutaidottomana olisi varmaan ihan erilaista kuin ihmisellä joka seuraa jatkuvasti eri medioita, tietää ihmisoikeuksista ja mistä hakea apua kun sitä tarvitsee. Työtä ei voi tehdä ilman työlupaa. Eu:n rakennerahaston apukaan ei auta koska sitä varten köyhän ihmisen pitää olla paremmassa kunnossa.

”Pitääkö meidän sitten auttaa koko Itä-Euroopan luku-ja kirjoitustaidottomia?” kysyy tämä kauneuden alan yksityisyrittäjä. Kyllä pitää! Ja Helsingissä meidän pitää auttaa maasta ylös jokainen. ”Millä rahalla ja miksi” kysytään napakasti. Vastaan, että vaikka viimeisellä rahalla ja siksi, että talvipakkasella maassa kerjäävät likaisen näköiset niin romanit kuin meille tutummat alkoholistit ovat kaikki kuitenkin ihmisiä. Tämä ei kuulemma riitä vastaukseksi – eivät ilmeisesti ole tarpeeksi ihmisiä?

Se että kerjäävät ihmiset eivät ole tarpeeksi ihmisiä johtaa siihen ettei heitä tarvitse hyväksyä osaksi meidän yhteiskuntaa. Se että naismaiset miehet eivät ole tarpeeksi kulttuurimme normikäsityksen kaltaisia eli käyttäydy niin kuin valtaväestö käyttäytyy riittää erilaisuuden syrjimiseen. Se että naiset synnyttävät lapsia ja ovat siksi poissa markkinatalouden rattaista riittää siihen että naiset saavat olla b-luokan rattaiden pyörittäjiä ihan sama vaikka eivät koskaan edes unelmoisi äitiyslomasta.

Sukupuolinen tasa-arvo ei ole vain mies- ja naiskysymys. Kymmenisen prosenttia meistä ihmisistä on epäselvästi miehiä tai naisia. Mitä? No aloitetaan helpolla. Katsokaa ympärillenne. On viiksekkäitä naisia ja isorintaisia miehiä. Kun kätilö auttaa synnytyksessä lapsen maailmaan määritellään sen sukupuoli. Aina tämä ei ole yksiselitteistä. Mutta me elämme sellaisessa joko tai yhteiskunnassa jossa pelkäämme kaikkea sitä, jota emme osaa määritellä. Niinhän me suomalaiset ajamme liikenteessäkin. Omilla kaistoillamme ja omalla vuorollamme. Auta armias jos joku maalainen ajaa väärällä kaistalla ja yrittää liian myöhään siirtyä oikeaan suuntaa. Tästä ei synny mitään muuta kuin käsimerkkejä, torven soittoa ja vaikeuksia ihan samalla tavalla kuin liian naismaisen homo vaihtaisi liian myöhään kaistaa.

Puhe kiintiöstä saakin ihan uuden ulottuvuuden jos alammekin nais- ja mieskiintiöiden lisäksi vaatia sukupuolineutraalien tai vaikka intersukupuolisten osallistumisoikeutta päätöksentekoon. Annetaan tulta munille tasapuolisesti niin miehille kuin naisillekin!

Minut syrjäytettiin vuoden alussa Helsingin Teknillisen museon valtuuskunnasta. Ketä se nyt kiinnostaa ja mitä asialla on tämän jutun kanssa tekemistä? Paikka on poliittinen ja se oli sovittu SKP:lle. Kokoomus Helsingissä päätti toteuttaa oikeudenmukaista tasa-arvon politiikkaa ja vaati minun poistamista valtuuskunnasta sen takia, että olin mies. Vihreät ja Vasemmistoliitto tukivat Kokoomusta. Eivät tienneet, että olin homoseksuaali ja Transtukipisteen määritelmän mukaan sukupuolineutraali ellen kokonaan sukupuolipakoilija. No nyt paikallani istuu nainen, joka tasapainottaa sukupuolellaan teknillisen museon linjaukset. Minulle väitetään ihan mitä vaan mutta kaikkea en suostu uskomaan. Teknillisen museon jupakka osoitti sen, että silloin kuin kiintiöillä halutaan tehdä politiikka niin sitä voidaan tehdä. Harmillista, että itse sukupuolten tasa-arvolla ei juuri tunnuta tekevän politiikkaa. Ei ehkä sittenkään – kyllä sitä tehdään koko ajan pieninä taisteluina pienissä piireissä jokaisen arjessa. Transtukipisteen sukupuolianalyysi kertoi että olin sukupuoleen liittyvässä itseilmaisussa melko pidättyväinen – jopa sukupuolipihtailija – sellainen ei nyt vaan yksinkertaisesti sovi taistelevalle ihmisoikeusaktivistille joten ihan oikeutetusti tulta myös omille munille!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu