Kuntien kulttuurin säästötoimet vääriä

Olen Asukkaiden Helsinki yhteislistojan ehdokkaana kuntavaaleissa Helsingissä numerolla 1131

Korona ja kulttuurialaa kurittanut kulttuurivihamielinen politiikka on pakkosäästänyt kuntien käyttämää rahaa kulttuuriin. Tämä käy ilmi YLE:n juuri julkaisemasta kulttuurin säästö-selvityksestä (20.5.).

Kulttuurin säästöpolitiikka on myös johtanut esimerkiksi esityksistä saatavien lipputulojen romahduksiin. Taiteilijoille tämä on tarkoittanut työttömyyttä, maksamattomia vuokria ja jokapäiväisen arjen kurjistumista ja konkreettista köyhyyttä.

Juuri julkaistussa (10.5.) Pohjoismaisen ministerineuvoston tilaamasta raportista käy ilmi, että Suomi on tukenut pandemiasta kärsinyttä kulttuurialaa selvästi vähemmän kuin Tanska, Norja ja Ruotsi. YLE:n kulttuurin säästö-selvitys vahvistaa asiaa.

Ratkaiseva ero Suomen ja muiden pohjoismaiden kulttuuripolitiikassa on se, että Pohjoismaat ovat oivaltaneet jo vuosia sitten, että myös talouden tulevaisuus on luovien alojen toiminnassa.

Siinä missä suomalaiset kunnat, kuten kulttuurin säästö-selvitys todistaa, säästävät ja leikkaavat ovat Pohjoismaiden kunnat tehneet toisin.

YLEN selvitykseen kuntien kulttuuripolitiikasta ja kulttuurin rahoituksesta vastasi 255 kuntaa 293 kunnasta.

Kulttuurin säästö-selvityksessä puhutaan juurikin säästöistä, mikä taiteilijan ja kulttuurityöntekijän näkökulmasta on sietämättömän väärä ilmaisu. Asia raivostuttaa, koska tekijöille säästäminen on tarkoittanut leikkaamista, työttömyyttä ja perusturvan katoamista.

Sanna Marinin hallitus on päättänyt käyttää leikkaamisesta termiä sopeuttaminen.

Aiemman kulttuurin säästö-selvityksen mukaan kunnilta olisi säästynyt kulttuuriin budjetoitua rahaa noin 20 miljoonaa euroa. Nyt puhutaan yli 36 miljoonan euron säästöistä.

Poliittisen eliitin kulttuuripolitiikkaa

Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa on tehty toisin. Pohjoismaissa on alettu määrätietoisesti tukea eri taiteenaloja ja kulttuuritoimintaa, jotka ovat sittemmin osoittautuneet jopa kannattavaksi vientitoiminnaksi.

Suomessa poliittinen eliitti on harjoittanut toisenlaista kulttuuripolitiikkaa. 1990-luvun alusta Kokoomuksen ja kapitalismiin sopeutuneiden vasemmistolaisten toimijoiden johdolla taiteet ja kulttuuri on otettu säästöjen ja leikkausten kohteiksi. Tämä on väärää kulttuuripolitiikkaa. Järkyttävää ja sietämätöntä tässä kaikessa on se, että leikkaukset osuvat aina tekijöihin, kulttuurityöntekijöihin ja taitelijoihin.

Rahaa on mutta sitä ei käytetä

Pienissä, muutaman tuhannen asukkaan kunnissa kulttuurille budjetoiduista määrärahoista on jäänyt osa rahoista kokonaan käyttämättä.

YLE:n selvityksen mukaan maakuntakeskuksissa ja suurissa kaupungeissa budjetoitu raha on saatu kulttuurin käyttöön paremmin. Tämä on varmaan totta ja valtion tasollakin koronakriisiin on reagoitu ja taiteilijan näkökulmasta tässä on ollut kysymys alalle tarvittavasta ensiavusta keskellä kriisiä.

Valtion tasolla Sanna Marinin hallitus päätti kevään 2021 kehysriihessään jatkaa kulttuurivihamielistä politiikkaa ja päätti tänä vuonna leikata taiteelta ja kulttuurilta 17,5 miljoonaa euroa ja seuraavana vuonna 23 miljoonaa euroa. En laskisi tätä vasemmistolaisen hallituksen sulaksi hattuun.

Erilaisia kuntia

Kuntien tiedot eivät ole kuitenkaan keskenään vertailukelpoisia. Kuntien kulttuuribudjetteihin mukaan laskettavat erilaiset toiminnot vaihtelevat kunnittain.

Kulttuuripoliittista tutkimusta toteuttava tutkimuskeskus Cupore ja Taiteen edistämiskeskus Taike julkistivat (15.4.) barometrin taiteen ja kulttuurin tilasta Suomessa.

Tutkimuksen perusteella ja YLE.n selvityksen vahvistamana väitän, että valtaosa kunnista on epäonnistunut kulttuuripolitiikassa. Helsingissä pitää olla erityisen huolissaan uudesta barometristä.

40 % helsinkiläisistä taiteilijoista olisi valmis muuttamaan pois Helsingistä parempien toimeentuloedellytysten perässä. Kulttuurin hätätila ei kuulu pormestarivaaleissa eikä se kiinnosta nykyistä valtaa pitäviä.

Lopetetaan kulttuurin hätätila

Helsingin kaupungin jatkuva ylijäämäinen talous mahdollistaa kaupungin ja sen asukkaiden peruspalvelujen kehittämisen. Vapaa-ajan ja kulttuurin palvelut ovat asukkaiden peruspalveluita.

Markkinat ja lippuluukut vastaavat nyt liikaan palvelujen tarjonnasta. Viihteestä ei ole vastaamaan koko kulttuurin kuvasta. Kaupunki toimiin yrittämisen alustana vaikka sen minun mielestäni pitäisi alkaa toimia taide ja kulttuurityönantajana.

Kulttuurin hätätilalle on vaihtoehtoja.

Ehdotan, että sen sijaan että säästetään ja leikataan kulttuurista aletaan työllistää kulttuurityöntekijöitä ja taiteilijoita taiteen ja kulttuurin töihin kaupungille. Tanssijoita tanssimaan, kirjailijoita kirjoittamaan ja kuvataiteilijoita kuvia tekemään.

Helsingin kaupunki voisi palkata jokaiseen sen 56 kaupunginosaan ns. kaupunginosataiteilijan taiteilijan työhön. Koronakriisiä torjumaan Helsingin kaupunki voisi nyt, heti – aluksi tilata taidetta ja tapahtumia verkkoon ja virtuaaliin sekä “kulttuurivarastoon” odottamaan vapautta.

Ehdotan, että samalla tavalla kuin viime vuosisadan alussa radikaalit taiteilijat availivat ikkunoita Eurooppaan avata nyt ovia taiteilijoiden työhuoneisiin, ajatteluun ja tulevaisuuden visioihin. Helsingin kaupungin pitää tilata eri taiteen alojen taiteilijoilta työtä ja osaamista koko kaupungin asukkaiden voimavaraksi heti nyt eikä koronakriisin jälkeen.

Ehdotan, että Helsingin 500 miljoonan ylijäämää käytetään asukaslähtöisen kulttuurin ja taiteilijoiden työllistymisen kehittämiseksi.

Nyt ei ole kulttuurista ja taiteesta säästämisen eikä leikkaamisen aika. Nyt on aika ottaa taide ja kulttuuri kaikkien voimavaraksi ja tulevaisuuden pääomaksi.

Me kaikki helsinkiläiset hyödymme siitä miten luovat ihmiset ymmärtävät nykyhetkeä, miten kriisissä jaksetaan ja miten rakennamme tietä ulos henkisestä kulttuurin sulkutilasta.

Laki kuntien kulttuuritoimista (2019) velvoittaa kuntia luomaan edellytykset taiteen ammattimaiselle harjoittamiselle. Lakia on hyvä noudattaa, mutta muutetaan kuitenkin nykyistä kulttuuripolitiikan suuntaa. Pakkoyrittämisen edellytysten luomisen sijaan kunnat voisivat alkaa työllistää taiteilijoita taiteilijan työhön kunnissa. Helsingissä tämä voisi tarkoittaa uusia työpaikkoja eri alojen taiteilijoille esimerkiksi jokaiseen kaupunginosaan perustettaviin kaupunginosataiteilijan töihin.

Avustuksia jäi jakamatta

Kulttuurin säästöjen-selvitys paljastaa, että monelta kunnalta on koronakriisin aikana puuttunut sekä ymmärrys kulttuurin ihmisen elinvoimaa ja elämisen motivaatiota kasvattavana tekijänä, että tekijöiden; taiteilijoiden ja kulttuurityöntekijöiden toimeentulona.

Monessa suomalaisessa kunnassa kulttuuritoimen avustukset ovat jopa jääneet käyttämättä, koska erilaiset toimijat eivät voineet hakea tai saada kohdeapurahaa.

Nyt on väärin syyttää yksin byrokratiaa. Syytän poliittisen eliitin kulttuuripolitiikkaa, joka käyttää koronaa säästämisen ja leikkaamisen työvälineenä. Kriisien keskellä on hyvä aika leikata koska ihmisten fokus on hengissä selviämisessä.

Syy kulttuurin ja taiteen hakemusten vähäisyyteen ei voi olla se, ettei tapahtumia ole voitu järjestää. Syy on poliittisen eliitin väärät kriteerit ja ohjeistukset kriisitilanteen kulttuurissa toimimiseksi. Kyllä taiteilijat ovat koko ajan tehneet taidetta, esiintyneet ja vaikuttaneet maskien takaa ja karanteeneissa.

Järkyttävää on vielä se, että selvitys paljastaa ettei “säästynyttä” eli kulttuurista leikattua rahaa voi siirtää tuleville vuosille, vaan käyttämätön summa siirtyy kunnan yleiseen pottiin.

Loppu kulttuurin leikkauspolitiikalle

Kulttuurin säästö-selvityksessä käy ilmi, että kunnissa kulttuuripolitiikkaa työkseen tekevät ajattelevat edelleen, että suuressa osassa kunnista uskotaan pandemian jättävän pitkäkestoisia jälkiä kulttuurin rahoitukseen. Suomeksi sanottuna tämä ennakoi kulttuurin ja vapaa-ajan sektorin alasajon ja leikkauspolitiikan jatkumista.

Tarvitaan täyskäännös kulttuurin alasajolle ja leikkauspolitiikalle on tehtävä loppu.

Muutos parempaa ei lähde kulttuuritoimista ja voimattomista byrokraateista. Se lähteen ennakkoluulottomasta yhteistyöstä, taiteilijoista ja kulttuurityöntekijöistä sekä edistyksellisistä uutta luovista ja asukkaiden osallistumiseen uskovista toimijoista – kokonaan uudenlaisesta kulttuuripolitiikasta.

0
jpvaisanen
Helsinki
Ehdolla kuntavaaleissa

Aktivisti, käsitetaiteilija, SKP:n puheenjohtaja

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu