Lyhyempi työaika on hyvä ratkaisu

Käsitetaiteilija JP Väisänen palkkaisia taiteilijoita taiteilijoiden töihin kuntiin ja kaupunkeihin.

Haluan hakea ratkaisua ihmisten peruskysymykseen miten pärjätä ja tulla toimeen.

Meillä SKP:ssä on muutama päivä sitten julkistettu kuntavaaliohjelma jossa on punainen aloite kuudesta tunnista. Väitän, että se liittyy suoraan tähän keskusteluun työstä ja toimeentulosta.

Aloitteessa vaaditaan, että kuntien on käynnistettävä kokeiluja palvelujen järjestämisestä kahdessa kuuden tunnin vuorossa.

Minä haluan rakentaa parempaa tulevaisuutta. Luotan useiden tutkimusten tuloksiin, joiden mukaan kuuden tunnin työpäivä auttaa ihmisiä jaksamaan paremmin ja sairauspoissaolot vähenevät.

Historia on osoittanut, että työpäivän pituuden lyhentäminen on johtanut työn tuottavuuden kasvuun. Suomalaiset kunnat tarvitsevat tuottavuuden kasvua, ihmiset työtä, palkkaa ja perusturvaa.

Työn jakaminen edistää myös työllisyyttä ja näin ollen lisää tuloveroja. Kaikista näistä syistä johtuen kokeilu voidaan toteuttaa ansiotasoa alentamatta.

Nyt on sanottava niin että kuuluu! Hävittäjämiljardit edistämään työllisyyttä, työnjakamista ja 6 tunnintyöpäivää!

Keskustelun tärkein kysymys

Osallistuin viikonloppuna SKP ja Euroopan vasemmiston järjestämään seminaariin “Lyhyempi työaika – Helsinki seminaari”. Puhuin taiteilijoiden, kulttuurityöntekijöiden ja luovienalojen paneelissa.

Keskustelun tärkein kysymys oli miten työllistää taiteilijoita, kulttuurityöntekijöitä ja luovien alojen työläisiä? Miten mahdollistaa kulttuuri- ja vapaa-ajansektorilla työtä tekevien omaa perusturvan rakentamista?

Tutkittua tietoa taiteilijan tilanteesta

Taiteen ja kulttuurin työläisten tilanteesta puhuttaessa ei tarvitse perustaa ajatteluaan mututietoon. Mm. TAIKE ja kulttuuripoliittista tutkimusta toteuttava tutkimuskeskus Cupore julkaisevat kymmen vuoden välein laajaan tutkimusaineistoon pohjatuvat selvitykset Taiteilijan asemasta.

Nuorten taitelijoiden asemaa tutkittu viimeksi vuonna 2018. (Maria Hirvi-Ijäs, Sakarias Sokka, Eero Koski, Kaisa Rensujeff, Pauli Rautiainen, Taija Roiha. Taiteen ja kulttuurin barometri 2017. Nuoret taiteentekijät. Cupore, 2018.)

Tutkimuksessa käy ilmi, että kaksi kolmesta nuoresta taiteilijasta tekee muuta palkkatyötä taiteellisen työn rinnalla, ja että toimeentulo-ongelmat koskevat kaikkia taiteilijoita. Pahinta on niillä aloilla, joilla ei ole työpaikkoja tarjoavia rakenteita: tilanne on heikoin visuaalisten taiteiden alalla.

Hyvä, että taiteilijoiden uusia ansaintamalleja ja roolia sekä edellytyksiä tehdä taidetta Suomessa tutkitaan edelleen. Loistavaa, että Suomeen pakolaisena ja turvapaikanhakijoina saapuneiden taiteilijoiden asemaa on myös tutkittu. Muutostarpeita työttömyysturvajärjestelmään perinteisen palkkatyön ja yrittäjyyden välimaaston töistä on tehty. Taiteilijan sukupuolta ja asemaa on tutkittu. Myös osuuskuntien merkitystä taiteilijan työssä on tutkittu.

Taiteilijat kärsivät puutteellisesta toimeentulosta

Taiteilijan toimeentulossa on kysymys ihan siitä samasta kysymyksestä kuin minkä tahansa työläisen työssä – luoko työ perusturvaa vai ei.

Nykyisessä kapitalistisessa systeemissä taiteilijoista on tehty pakkoyrittäjiä. Kaikki työ ei tänään luo hyvinvointia. Yksi työ ei ole tae sille, että työläinen saisi sillä maksettua vuokrat ja leivän pöytään.

Markkinat ovat näyttäneet toteen sen minkä jo lapsikin tietää. Markkinoilla aina joku rikastuu. Toimiakseen maksimaalisesti kilpailuun perustuva systeemi tarvitsee maksutonta reserviä, työttömiä ja puutteessa eläviä.

Kulttuurin ja taiteen alan virkamiehet toimivat systeemin sallimissa rajoissa eivätkä ajattele boxin ulkopuolelle. Valtavirtaisena suuntana on kehittää taiteen ja kulttuurin alaa kuin kokoomuksen ohjelmasta suoraan niin, että julkisen sektorin tärkeimpänä tehtävä olisi kulttuuri- ja taide yrittämisen edellytysten ja olosuhteiden kehittäminen.

Ajatus julkisen sektorin kehittämisisestä taiteen ja kulttuurin entistä merkityksellisempänä työnantajana ja tuottajana ei ole ministeriön tai virkamiesten esityslistoilla ja siksi se on meidän toisenlaista kulttuuripolitiikkaa rakentavien poliitikkojen, radikaalien taitelijoiden ja kulttuurityöntekijöiden tehtävä.

Ehdotan, että kehitetään julkista sektoria niin, että voidaan alkaa työllistää taiteilijoita, kulttuurityöläisiä. Yritystuissa on huomioitava luovat alat elinkeinona ja niille on suunnattava nykyistä enemmän tukia.

Taiteilijan työtä ei nähdä työnä

Vuonna 2016 kulttuurialojen osuus oli 3% Suomen bruttoarvonlisästä, Suomessa oli yli 17 000 kulttuurialan yritystä, joiden liikevaihto oli yhteensä yli 12,5 miljardia euroa, kulttuurialojen osuus kokonaiskulutuksesta oli lähes 5%, kulttuurialoilla työskenteli 3,3 % työllisestä työvoimasta, kulttuuriammateissa työskenteli yli 126 000 henkilöä, työllistävin ala oli taiteilija-, näyttämö- ja konserttitoiminta, peliteollisuuden osuus oli noin 0,6% bruttoarvonlisästä, Suomessa oli noin 250 pelialan yritystä, joiden liikevaihto oli yhteensä 2,5 miljardia euroa, ja peliteollisuuden yritykset työllistivät 2 750 henkilöä.

Me emme siis vain puhuta rahan puutteesta vaan luovat alat myös työllistävät ja kasvattavat hyvinvointia ja bruttokansantuotetta!

Taiteilijoiden asemaa työtä ja tulonmuodostusta selvitetty viimeksi perusteellisesti tutkija Kaija Rensujeffin tutkimuksessa kuusi vuotta sitten (2014). Olisi aika päivittää selvitys.

Vuonna 2018 Hansasaaressa järjestetyssä alan asiantuntijoiden tilaisuudessa keskusteltiin taiteen palkasta ja apurahoista. Hanasaaren tilaisuuden johtopäätöksinä voidaan pitää sitä, että taiteen ja kulttuurin rahoitus tarvitsee 100 miljoonaa lisää rahaa nykyiseen. Tämä käynnisti laajan vaatimuksen nostaa taiteen ja kulttuurin tuki 1 % valtion budjetista.

Sanna Marinin hallitus ei ole pystynyt vastaamaan tähän haasteeseen eikä taiteilijoiden, kulttuurityöläisten tai luovilla aloilla työtä tekevien perusturvan puuttumiseen vaikka kaikki parlamentin puolueet ovat olleet edistämässä taiteen ja kulttuurin määrärahojen korottamista.

Taide ja kulttuuri on jälleen kohdannut poliittisen eliitin asennevamman, joka siirtää taiteen ja kulttuurin syrjään vähän niin kuin nyt koronakaranteeniin, pois näkyvistä, kuuluvista – oman onnensa nojaan ja syrjään.

Luovat alat nähdään itsevirtaavana sattumana

Luovien alojen yrittäjiä ei nähdä elinkeinon harjoittajina eikä alaa elinkeinona.

Suomessa luoviin aloihin lasketaan; animaatiotuotanto, arkkitehtipalvelut, elokuva- ja tv-tuotanto, kuvataide ja taidegalleriat, käsityö, liikunta- ja elämyspalvelut, mainonta ja markkinointiviestintä, muotoilupalvelut, musiikki ja ohjelmapalvelut, peliala, radio- ja äänituotanto, taide- ja antiikkikauppa, tanssi ja teatteri sekä viestintäala. Laajimman näkemyksen mukaan luovat alat sisältävät kaikki alat, jotka synnyttävät tekijänoikeuksia, patentteja tai tuotemerkkejä.

60% taiteilijoista on korkeakoulutettuja toisin kuin muilla työn sektoreilla vain 40 % työntekijöistä mutta taiteilijan työtä ei usein mielletä työksi eikä siitä usein makseta palkkaakaan. Luovan alan parissa työskentelee yli 100 000 suomalaista.

Luovilla aloilla on Suomessa suuri kasvupotentiaali. Esimerkiksi Ruotsissa niiden BKT-osuus on 5,8 prosenttia ja Iso-Britanniassa 5,2 prosenttia. Suomessa on siis varaa kasvuun.

Luovan talouden ytimessä ovat luovat yksilöt, joiden työ synnyttää innovaatioita, uusia tapoja toimia, palvelukonsepteja, uusia tuotteita ja palveluja sekä tuotemerkkejä. Luovuus ei ole taitelijoiden yksinoikeus eikä luovuus kuulu ainoastaan luoville aloille. Innovaatioita edistävää luovuutta on kaikenlaisten organisaatioiden sisällä.

Maailmanlaajuisesti kulttuuri- ja luovat alat kattavat kolme prosenttia maailman BKT:stä 2 250 miljardin dollarin liikevaihdollaan (2015). Alojen liikevaihto on määrältään suurempi kuin tietoliikennepalveluiden liikevaihto, ja luovat alat työllistävät 29,5 miljoonaa ihmistä eli enemmän kuin esimerkiksi Euroopan, Japanin ja Yhdysvaltain autoteollisuus yhteensä (25 miljoonaa).

Koronakarenteeni vei leivän pöydästä

Koronaviruksen torjunta ja poikkeustila aiheutti kevään 2020 kaikkien kulttuuri- ja taidetilaisuuksien perumisen. Mikään taiteenala ei ole täysin säästynyt vaikutuksilta. Nyt pian neljä kuukautta kaikki kulttuuri ja taide on karanteenissa.

Koronapandemian vaikutukset taide- ja kulttuurikentälle ovat Taiteen ja kulttuurin barometrin ennakkotietojen mukaan merkittäviä, paikoin jopa tuhoisia. Taiteilijat, kulttuurityöntekijät ja moni luovan alan työläinen on tänään sossun luukulla, työtön ja arkiköyhä.

Vain kolmannes kunnista on tehnyt toimenpiteitä ammattitaiteilijoiden tilanteen helpottamiseksi koronaepidemian aikana.

Tämä tarkoitti monelle systeemiin luottaneelle kriittisellekin taiteilijalle tulojen loppumista. Lähes kaikki ne taiteilijat, jotka olivat aiemmin pystyneet sinnittelemään taiteen ja kulttuurin ominaisilla pätkätyön ja pakkoyrittämisen markkinoilla ovat nyt puilla paljailla ilman minkäänlaista perusturvaa.

Ammatinvaihtoa on harkinnut taiteilijoista moni. Erityisen paljon koronatilanteesta kärsineillä sirkus-, näyttämö- ja tanssialoilla toimivista taiteilijoista 22-32 prosenttia on ainakin harkinnut ammatin vaihtamista.

Apurahat tuovat apua ja rahaa mutta eivät vastaa perusturvan tarpeeseen. Palkka, Työ ja toimeentulo vastaisi.

Sillä kuka omistaa kulttuurin ja taiteen työpaikat ja miten taiteilija ja kulttuurityöntekijä voi omaa ja perheensä perusturvaa rakentaa on merkitystä.

Johtopäätöksenä edellisestä voi sanoa, että on selvää, että yhteiskuntaa on kehitettävä siihen suuntaan, että tärkeät tuotantovälineet ovat valtion ja kuntien yhteisomistuksessa.

Taiteilijan työpaikat sopivat yhteisomistukseen siinä missä opettajan työkin kunnan tai valtion omistamaksi työpaikaksi.

Tarvitaan siis systeemin, ajattelun ja politiikan suunnan muutosta.

Huom! Kannattaa osallistua keskustelutilaisuuteen Taike & Cupore talks: Taiteilijat ja taiteen tekeminen kunnissa torstaina 15.4.2021 verkkolähetyksenä.

Yhteenvetoa nykyisestä tilanteesta

Tässä “Lyhyemopi työaika – Helsinki seminaarissa piti vastata kysymykseen Onko lyhyempi työaika ratkaisu kaikille aloille ja Onko mahdollista määritellä toimivin työaikamalli luoville aloille.

Vastaisin, että kyllä on. Ensin pitää vaan tehdä paljon työtä poliittisen eliitin työhön, osallistuvaan kulttuuriin ja taiteeseen liittyvän asennevamman kanssa, ymmärrettävä, että taide on työtä, että työstä pitää saada palkkaa ja että työn pitää luoda toimeentuloa ja perusturvaa. Hyvässä yhteiskunnassa työtä – myös taide ja kulttuurityötä jaetaan. Kaikilla on perusoikeus työhön.

Kyllä, lyhyempi työaika ja työn jakaminen on hyväksi kaikille.

Itse haluan omalla työlläni muuttaa maailmaa ja olla luokkani – työväenluokan ääni. Näen mielelläni merkittävästi enemmän taiteilijoita, kulttuurityöläisiä ja luovien alojen työntekijöitä töissä, joista maksetaan palkkaa, jolla voi rakentaa omaa perusturvaa ja että me vielä vapaa-ajalla jaksaisimme ja pystyisimme osallistua oman itsemme kehittämiseen, perheen ja ystävien kanssa yhteiseen tekemiseen ja mikä tärkeää nykyisen ihmistä, eläimiä ja luontoa riistävän maailman muuttamiseen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu