Erdoğan pelasti maailman nälänhädältä
Ihmiskunnalla on uusi Isä Aurinkoinen.
Venäjä ja Ukraina ovat allekirjoittaneet, kumpikin erikseen, Turkin ja YK:n kanssa sopimuksen viljanviennin turvallisesta aloittamisesta.
”Tänään Mustallamerellä loistaa toivon säde”, YK:n pääsihteeri Guterres sanoi allekirjoitustilaisuudessa. Isä Aurinkoinen ei ole hän vaan Turkin dik… öh, valtionpäämies Erdoğan, jota Guterres erityisesti kiitti sopimuksen järjestämisestä.
Turkin puolustusministeri Akar on korostanut, että Turkki varmistaa tästä lähtien Mustanmeren viljanvientireittien turvallisuuden.
Eiköhän parin rikkaan maan Nato-jäsenyyden torppaaminen ole maailmalle pieni hinta kohtuullisesta leivänsaannista… No, saa nähdä.
+3
Mitkä ne kaksi rikasta maata mahtavat olla ja miten niiden NATO-jäsenyyden torppaaminen liittyy kyseiseen asiaan?
Ilmoita asiaton viesti
Maat ovat Suomi ja Ruotsi. Nähtäväksi jää, liittääkö joku niiden Nato-jäsenyyden torppaamisen tähän asiaan.
Ilmoita asiaton viesti
Rikkaita näistä ei ole kuin toinen. Ja se ei sijaitse Sweedenistä itään.
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsi sijalla 20 ja Suomi sijalla 23.
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_GDP_(PPP)_per_capita
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsin sijoitus perustuu todelliseen tuottavuuteen. Suomen taas sen sijaan keinotekoiseen kikkailuun ja velkavetoisuuteen.
Ilmoita asiaton viesti
Vertailu Staliniin on valitettavan asiallinen. Se oikea Isä Aurinkoinen jätti kuin jättikin tuhoamatta Suomen ja suomalaiset, ja sai kuoltuaan pääministeri Kekkoselta arvostavat muistosanat.
Ilmoita asiaton viesti
Nikita Hruštšov ainakin oli hyvä kaveri Kekkosen kanssa. Siksi hänet syrjäytettiinkin turhan nopeasti.
Ilmoita asiaton viesti
Hrushtshevin järkälemäisessä omaelämäkerrassa ei ole sanaakaan Kekkosesta. Merkityksetön presidentti harmittomassa luoteisnaapurissa?
Ilmoita asiaton viesti
Olin kommentoinut Alan Salehzadehin blogiin hieman aiemmin suunnilleen näin: vaikka emme voi hyväksyä Turkin ihmisoikeuksien vastaisia vaatimuksia, voimme antaa sille tunnustusta hyvistä saavutuksista kuten tämän erittäin tärkeän viljareittisopimuksen edistämisestä.
Suomelle olisi nyt supertärkeää saada Turkilta Nato-jäsenyydellemme ratifiointi. Vaikka Turkkia on silti pakko kritisoida aiheesta, yhtään turhaa ei kannata räksyttää, ja sen hyvistä saavutuksista sopii mielestäni antaa tunnustusta.
Kyllä meidän kannattaa yrittää pysytellä Turkin kanssa väleissä.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjän ulkoministeriön tiedotuspäällikkö Marija Zaharova sanoi Nato -hakemuksen jälkeen että kosto odottaa!
– mahtaako toimittaja Vuorela ajatella että tästä sen lauseen logiikka käy ilmi?
Ilmoita asiaton viesti
On muistettava, että eipä ole kauaa kun tasavallan presidenttimme aivan pokkana kertoi jakavansa huolta yhdessä mustanmeren adonis Erdoğanin kanssa turvallisuushuolista. Kun turvallisuushuolet oli saatu yhteiseksi paperiksi tuntui naureskelut suomessa irvokkaalta. Sopimus ei kuulemma merkitse mitään. Ehkä ei. Mutta niin on myös jäsenyys ratifiointi kesken.
Ilmoita asiaton viesti
”… ratifiointi kesken.”
– On on. Nollasta lähdettiin, ja nyt parin kuukauden jälkeen ollaan 16 puoltoäänessä. USA:ssakin kongressi nosti jo peukun ylös, vaikka se ei kuulemma asiasta päätäkään.
Turkki/Tyrkije istuu vähintään kahdella tuolilla! Ajatteleeko Erdogan lipposlaisittain, että ”meidän on kuuluttava kaikkiin ytimiin”? Recep Tayyip on valtapoliitikko viimeisen päälle.
https://static.dw.com/image/59710007_303.jpg
Ilmoita asiaton viesti
Aikanaan kun N-liiton viljavarantoa maan sisällä jaettiin, erään alueen edustaja yrittäessään lieventää alueensa tuotantoon kohdistuvia vaatimuksia totesi puoluejohtaja Stalinille: ”Ranskalaisillakin on sellainen sanonta, ettei kauniskaan nainen voi antaa enempää kuin mihin kykenee”.
”Mutta hän voi antaa kahdesti”, kuului Stalinin vastaus.
Moneenkohan otteeseen Ukrainan vilja myydään ja keille?
Ilmoita asiaton viesti
Eikös tässä varsin moni Turkin toimi viittaa siihen, että se haluaa hiljentää tulevan arvostelun jo etukäteen ennen kuin se käy kurdien kimppuun?
Ilmoita asiaton viesti
Joo taitaa olla, että Erdoganin painoarvo asiassa vastaa yhtä vehnän jyvää. Jossain takahuoneessa on tarkkaan laskettu kantsiiko viljaa käyttää aseena ja jos kantsii niin kuinka kauan ja missä määrin. Guterrez tekee sen minkä toimenkuva vaatii ja jakaa irtopisteitä.
Tasavarmaa on se, että ”häiriöitä” tulee, kunhan ensiksi mietitään minkälaisia tehdään.
Ilmoita asiaton viesti
Kyseessä on syvästi filosofinen kysymys.
Onko maailman pelastaminen nälänhädältä arvokas teko sinänsä?
Vaikuttaako teon moraaliseen arviointiin, kuka oli asialla?
Onko pahiksen itsekkäistä intresseistä tekemä hyvä teko tuomittava teko koska pahat teot, vai mahdollisesti arvostettava teko sinänsä?
Onko se arvostettavana tekona kuitenkin vähemmän arvokas kuin hyviksen tekemänä samankaltainen teko? Vaikuttavatko taustalla olevat tunnetut tai arvaillut motivaatiot asiaan?
Eli siis, ehdotammeko Nobelin rauhanpalkintoa 2022 ”Turkin isälle”, türklerin babası Erdoganille?
Vai odotammeko, että vilja ensin saadaan perille, missä se peri sitten onkaan?
Päätän kysymyspatterini lataamisen tällä erää tähän.
Ilmoita asiaton viesti
Viljasta ja nälänhädästä puheenollen mieleeni palautuu pastori Koiviston kertomus kokemuksistaan lähetyssaarnaajana Kiinassa joskus 1920-luvulla. Hän kertoi tämän rippikoulussa kevättalvella 1967:
Alueella, jossa suomalainen lähetysasema toimi vallitsi ankara kuivuus ja nälänhätä. Pieni kiinalainen yhteisö rukoili jumalalta apua. Jossain melko kaukana tuli pyörremyrsky joka aiheutti paljon tuhoa. Muun muassa eräs iso viljavarasto tuhoutui: sen sisältämä vilja, – kaiketi riisi -, lensi ”taivaan tuuliin”. Ihme oli se, tai Jumalan käsi, että tuuli kuljetti pyörteenomaisesti viljan läheysaseman lähettyville josta nälkiintynyt väki sai sen poimia, jyvä kerrallaan, mutta kuitenkin elämänliekin säilymisen kannalta ratkaisevassa määrin.
Kansantaloudellisia murheita jokus kantavana mietin toisinaan, miksei Jumala useammin suorita radikaaleja suorantoiminnan actioita?
Ilmoita asiaton viesti