Luotaisiinko elämää?
Rna:n, dna:n ja atp:n suhdetta tämän ainoan Maapallon elämän alkuvaiheissa pohditaan jatkuvasti. Silloisia oloja ei tietenkään voi palauttaa, joten jonkinlaisen rinnakkaiselämän luominen samoista aineksista olisi mahdotonta ja mitä suurimmassa määrin tarpeetonta.
Sen sijaan voi olla esimerkiksi lääketieteellisesti hyödyllistä leikata ja liimata nykyisen elämän aineksia nyt, kun se osataan.
Elämän ”liekki” on enemmänkin nesteeseen piirretty kuin tuleen. Kosmisesti elämän ”synnyn” voisi ehkä ajoittaa vähän mihin tahansa hetkeen, jolloin jokin hiiltä, happea, vetyä ja typpeä sisältävä järjestelmä on ensi kerran jäljentänyt itseään.
Tässä yksi tapa rakentaa teoriaa siitä, miten kemiasta syntyy elämä:
https://www.quantamagazine.org/a-new-theory-for-the-assembly-of-life-in-the-universe-20230504/
Monesti on tarvetta useammalle kädelle. Lääkärit eivät vaan tunnu olevan kiinnostuneita tuotekehitysestä tutkimuskohteen osalta.
Ilmoita asiaton viesti
Onneksi monesta ongelmasta selviää ihan kulttuurisella keksinnöllä puuttumatta biologisiin perusteisiin. Meilläkin näyttää molemmilla olevan silmälasit.
Ilmoita asiaton viesti
Eikös Pylkkäs-Konsta ideoinut välikäsiä?
Ilmoita asiaton viesti
Olen kuunnellut viisaiden professorien ja tutkijoiden podcasteja ja käsittänyt asian niin, että elämä on kemiallinen reaktio joka noudattaa luonnonlakeja, ja tietoisuus yksi luonnon laki. Se onkin mielenkiintoinen kysymys, että voiko tekoäly tulla tietoiseksi, tai ehkä se jo on.
Ilmoita asiaton viesti
Olin jo kommentoimassa, että tuo on ”pohjattoman” mielenkiintoinen kysymys, mutta en halua tehdä negatiivista ennustetta: ehkä pohja löytyy.
Ilmoita asiaton viesti
voiko tekoäly tulla tietoiseksi
————————–
Ei ainakaan wikipedian määritelmän mukaan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tietoisuus
Ilmoita asiaton viesti
”Se onkin mielenkiintoinen kysymys, että voiko tekoäly tulla tietoiseksi”
Osallistuin keväällä tekoälytapahtumaan (https://worldsummit.ai/) jossa alan nimekkäät vaikuttajat käyttivät puheenvuoroissaan paljon aikaa tämän kysymyksen pohtimiseen. Tiivistelmä: hekään eivät osaa vastata siihen.
Ilmoita asiaton viesti
Tieteen pitäisi olla huippukehittynyt jo nykyään, kuulema. Jos näin on, niin miksi se elämän liekin keinotekoisesti ihmisen tuottamana on mahdotonta?
”Tiedämme” synnyn olosuhteet, mutta miksi emme tuota elämää?
Omalta osaltani tein tämän kysymyksen blogisti Vuorelan blogissa. Olen ilahtunut siitä, että blogisti Vuorela otti sanat ”elämän liekki” uuden bloginsa aiheeksi. Nyt se kysymys näkyy todella hyvin teidän avullanne. Kiitoksia siitä.
Tuo kysymys minua askarruttaa. En pysty sitä onnettoman biologis-kemiallisen tietämykseni perusteella millään tavalla arvioimaan. Enkä enää voimien uupuessa jaksa käydä sitä miettimään, haastamaan aihetta.
– vaan toivon keskustelua ja pohdintaa laajamittaisesti aiheesta.
Miksi sitä toivon? Ehkä se selvittäisi minulle subjektiivisesti ihmisen olemassaolon arvoituksia, ainutkertaisuutta ja katoavuutta.
Ps. Olen aiemmin nimennyt itseni tieteen ja totuudellisuuden palvelijaksi (tms). Mitä nimityksiä milloinkin, täsmennetään sitten.
– Vanhemmiten todellsuuden käsitykseni on muuttunut. Nuorena ihmistieteilijänä uskoin lainalaisuuksiin (parsonsilaiseen rakennefunktionalismiin sekä sen ”vastapariin” eli marxilaiseen filosofiaan). Objektivismi on vaihtunut väkevään subjektivismiin ihmisen tasolla katsottuna.
– Nykyään pidän niitä tavallaan ennenaikaisina yhteiskunnallisen suunnittelun apuvälineinä. Tavaton ihmisyhteisön kuhina käy koko ajan höpinöistämme välittämättä. Luultavasti perusoppimisen lait pitävät, mutta kaikki muu tuntuu olevan subjektiivista.
– Esittäydyn palstalla tieteentekijäksi, joka toki pätee. Voi sen ilmaista niinkin, että aikuiskasvatustieteen professuuriin nimitetty professori menetti uskonsa yliopistolaitokseen noin 20 vuotta sitten. Ja erosi virastaan mutta ei kyselijän identiteetistään.
YDINKYSYMYS on: miksi emme viisaina ihmisinä ole onnistuneet puhaltamaan ”elåmää aineeseen”. Kyllä kait se vasta olisi ihme. Vai olemmeko me onnistuneet? – insinöörit ovat niin taitavia että ehkä se voisi olla mahdollista, mutta popperilaisittain arvioiden.. onko niin käynyt?
Ilmoita asiaton viesti
Taaskaan en huomaa tämän kommentin kysymyksissä mitään, mihin avaukseni ei olisi jo vastannut.
Pohdinta sukupolvellemme tyypillisestä tavasta yhdistää Mertonin pohjalta Marxin ja Parsonsin funktionalismeja on sinänsä kiintoisaa ainakin nostalgiana, mutta ei suuremmin liity elämän evoluutioon.
Ilmoita asiaton viesti
Kysymyksenne ”luotaisiinko elämää” liittyy ihmisenä olemisen perusteisiin. Kyllä vastaukseni tällä kertaa on Uuden Suomen yhteiskunnallisesti suuntautuneen palstalle sopiva jatko blogiinne.
– mikä on ihmisen paikka ja siitä syntyvä rooli tässä maailmankaikkeudessamme?
Mielihyvin poistakaa vastaukseni jos te sen harhaanvedoksi katsotte. Itse ajattelen tässä että ” henkilökohtainen on poliittista”. Vähän woketus -maaimaa peliin. Joten toimikaa kuten hyväksi näette.
Ilmoita asiaton viesti
Valitettava tosiasia, että nykyään tutkijat ja insinöörit ovat niin nörttejä, että perinteisiä menetelmiä enemmän kiinnostaa elämän luominen laboratoriossa.
Ilmoita asiaton viesti
Hahaa… päivän paras! Meinasi tulla kahveet näppäimistölle.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, onhan meillä tämä tuttu algoritmi, jolla luodaan lisää elämää.
Insinööri tietysti pyrkisi parhaaseen mahdolliseen tulokseen, minkä aika ja raha antaa myöten. Onneksi luonnossa säilyy kaikki, mikä joten kuten juuri ja juuri pärjää.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jpvuorela/253306-evoluutiosta-taas-makro-mikro-ja-epigenetiikka/
Ilmoita asiaton viesti
Vuorelalle tuottaa vaikeuksia myöntää että tieteellä ei ole hajuakaan miten elämä muodostui.
Ja yritykset jäljitellä elämän syntymistä ovat surkeasti epäonnistuneet.
Yhdessä elävässä solussa on enemmän ominaisuuksia kuin osataan mitata edes osapuilleen. Tämä on katkeraa materialistisen uskon omaaville.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä olisi tärkeä ymmärtää. Ihminen ei pysty rakentamaan ”tyhjästä tai tyhjältä pöydältä” uutta elämää, mutta väittää olevansa syntymisasioista täysin perillä.
Tieteeseen uskovat eivät sitä näe, kuinka paljon ovat uskossa ja tuputetuissa teorioissa, joilla ei lopulta ole esittää mitään todistusarvoa, vain teorioita ja ne sitten poistaisivat muut vaihtoehdot.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä jätetään lukutaidottomien kokoontumisajot tähän. Heti ensimmäinen virke kuuluu: ”Rna:n, dna:n ja atp:n suhdetta tämän ainoan Maapallon elämän alkuvaiheissa pohditaan jatkuvasti.”
Tiedetään täsmälleen, mistä alkuaineista kaikki elämä koostuu ja mitkä molekyylit ovat kaikelle elämälle yhteisiä. Yhdellekään tutkijalle ei ”tuota vaikeuksia” myöntää, että samaa prosessia ei voida aloittaa alusta, koska samat olot eivät koskaan palaa.
Karisessa on toivoa. Jämsän seuraavat kommentointiyritykset poistetaan, koska hänen hallusinaatioissaan joku ”väittää olevansa syntymisasioista täysin perillä”.
Ilmoita asiaton viesti
Paljon puhuttu tietoisuus on todennäköisesti ihan (”pelkkää”) seurauksellisuutta, vaikka olisi ajallisesti täyskytkettyä.
Sama tunteissa, tuntemuksissa, kokemuksissa, tuntoisuudessa ja koko eliöistymisissä.
Jos edes tuo sillä painolla kuin voi ilmetä (ottaa selkeytyäkseen)… paljoa enemmästä tarvitse, tai ole järkeä alkaa haikailla.
Tällaisen kuvauksen jälkeen… eliöitä voi pitää (mm) jonkin sortin puskureina. Ovat monessa mielessä ottavia, (pakko-)kerääviä ja kasvavia… ja jotain erittäviä.
Sovellus voisi olla, että kasvit on helpompi ajatella selkeämmin osana muuta eliöstöä, esim nisäkkäitä.
Todellisuutta on kaiken aikaa… eri asia, miten olemme valmiita näkemään sitä. Mikä luo valmiutta. Onko tällaisen paikkaa miten?
Sanoisin, että todellisuus on eniten jotain, mikä ilmenee kerrottuna. Eikös me olla vastaanottajia, ja odottelijoita saapuvien suhteen, tai mitä nyt milloinkin annetaan.
Tulee tosiaan mieleen peruskollektiivit, joissa jokainen tekee mitä vain, muttei vahingossakaan tarpeellista.
Sama toimintavalmius kautta tason… niin johan pelaa, eikä toisaalta myöskään pelkää.
Ilmoita asiaton viesti
Sikäli kuin ei ole varjomaailmankaikkeutta vaan todellisuus on yksi ja sama, ihan kaikki on ”seurauksellisuutta”.
Popperin ”ensimmäinen, toinen ja kolmas” maailma helpottavat ajattelua, mutta eivät ne eri todellisuuksia ole.
Ranskassa ”conscience” on sekä tajunta että omatunto, englannissa vain omatunto. Toki englannin tajunta eli ”consciousness” on samaa kantaa. ”Tuntoiset” lienevät molemmilla kielillä ”sentient”. Yhteydet ovat kiintoisia.
Ilmoita asiaton viesti
Sikäli kuin ei ole varjomaailmankaikkeutta vaan todellisuus on yksi ja sama, ihan kaikki on ”seurauksellisuutta”.
En ole eri mieltä.
Jos kuitenkin katsoo käytäntöä käsityksineen, ja kerrontoineen, aivan kuin elettäisiin jotain aivan muuta, mihin sanomasi viittaa.
Ilmoita asiaton viesti