Mistä elämässä on kyse?

Luonnonvalinta koskee kaikkea kemiaa. Se ei pääty, vaikka kaikki nykyisin tunnistamamme eliölajit kuolisivat sukupuuttoon.

Evoluutiossa ei ole mitään ihmeellistä. Ihmeitä ei ole, eikä elämää ole kukaan luonut.

Evoluutioteoria ei muutu miksikään sen pohtimisesta, onko ensimmäinen eliö tullut Maapallolle muualta vai syntynyt täällä. Maapallolla kyse on joka tapauksessa itseään jäljentävästä hiiliyhdisteiden kemiasta.

Ehkä jossain muualla elämän kuudesta perusalkuaineesta – hiili, typpi, happi, vety, rikki, fosfori – jonkin vaihtoehtona on tai voisi olla vaikka pii tai arseeni.

Me kaikki – bakteerit, tomaatit, linnut ja sinä – olemme nelisen miljardia vuotta sitten eläneiden ensimmäisten eliöiden jälkeläisiä.

Mutaatiot ja muut sattumat ovat osa evoluutiota. Mikään kopioituminen ei ole täydellistä. Kaikki kuitenkin juontuu luonnonvalinnasta ja geneettisestä ajautumisesta: välttämättömyydesta ja sattumasta, jos nyt filosofisiksi heittäydytään.

Moni adaptaatiointoilija on tietenkin vuosikymmenten varrella jättänyt kiinnittämättä huomiota aineenvaihduntaan. Kaikkeen säilymiseen tarvitaan energiaa. Jos molekyylien nimillä puhutaan, atp on evoluutiossa yhtä olennainen kuin dna ja rna.

Parhaiten aineenvaihdunnan merkitystä elämän kehityksessä on selvittänyt Nick Lane, jonka uusin mestariteos on nimeltään Transformer. Julkaistu 2022, pokkarina 2023.

Jos pitäisi mainita yksi kirja, joka parhaiten kuvaa koko nykybiologian käsityksen siitä, mitä elämä on, mainitsisin tämän:

Carl Zimmer: Life’s Edge. The search for what it means to be alive.
Julkaistu 2021, pokkarina 2022.

jpvuorela
Tampere

Vuonna 1955 syntynyt toimittaja, yhteiskuntatieteilijä ja isoisä. Jazz forever.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu