Kuolemantapauksen tutkintapyynnöstä viranomaisen vainoamaksi.

Kuolemantapauksen jälkeen Arto kaatoi poikansa kastekuusen, ja veisti siitä kuvassa keskellä näkyvän ristin haudalle.

Kuolemantapauksen tutkintapyynnöstä viranomaisen vainoamaksi.

Tämä on jatkoa kertomukselle ”Iskä, tämä on meidän viimeinen puhelu”, ja tiivistelmä Arton käsin kirjoittamasta selostuksesta viranomaisen vainon kohteeksi joutumisesta vaadittuaan tutkimusta ja selvitystä poliisin toiminnasta poikansa menehtymiseen johtaneessa tilanteessa. 

 

Yksikään viranomainen ei välittänyt.

Kyseenalaiset tapahtumat alkoivat sen jälkeen, kun Arto oli saanut Eduskunnan oikeusasiamieheltä pyytämänsä poikansa kuolemantapaukseen päättynyttä tilannetta johtaneen vastaavan komisarion lausunnon, jota hän ei pitänyt totuudenmukaisena. Hän otti komisarioon yhteyttä, ja pyysi tapaamista käydäkseen tilanteen tapahtumat läpi.

Komisario kieltäytyi asian käsittelystä ja tapaamisesta perustellen, että oikeusasiamies oli jo tehnyt siitä päätöksen. Oikeusyksikkö puolestaan vastasi Artolle, ettei hänen yhteydenottoihinsa asiasta tulla vastaamaan.

Arto kertoo lukuisia kertoja yrittäneensä ottaa yhteyttä useaan eri viranomaiseen poikansa menehtymistä koskevan tapauksen saamiseksi selvitettäväksi. Viranomaiset eivät ole olleet halukkaita vastaamaan eivätkä käsittelemään asiaa. Eivät puhelimitse, eivät sähköpostilla, eivätkä tapaamaan häntä henkilökohtaisesti.

 

Kuolemantapauksen tutkintapyynnöstä viranomaisen vainoamaksi.

Arto viestitti poikansa kuolemaa koskevassa tapauksessa operatiivisessa tilanteessa olleelle poliisivartijalle, että komisarion eduskunnan oikeusasiamiehelle antama lausunto on epärehellinen, ja että olette yhtä selkärangattomia. Arto vahvasti epäili vastaavan poliisivartijan tietävän asiasta. Kyseinen viranomainen lupasi tulla puhumaan asiasta, mutta ei tullut. Kollegat hiljensivät hänet.

Hän tunsi poliisivartijan yhteisistä metsästysharrastuksista, ja ehdotti tulevansa käymään keskustelemaan poikansa kuolemantapauksesta, josta Arto epäili vahvasti hänen vastaavana viranomaisena valehdelleen poikansa menehtymistä koskevasta lausunnossaan.

Tämän jälkeen Arto kokee viranomaisen alkaneen vainota häntä. Hänestä tehtiin rikosilmoitus. Samana päivänä kaksi poliisiyksikköä ajoi Arton pihaan, jonne hän oli juuri saapunut jänismetsältä. Poliisit takavarikoivat Arton metsästysaseet ja aseluvat.

 

Eivätkö avoimuus ja rehellisyys kuulu viranomaisen toimintaan?

Käytyään eräänä yönä veljensä haudalla ja ajellessaan kotiaan kohti, Arto huomasi peilistä auton kääntyvän jyrkästi peräänsä. Poliisiauto antoi takaa hänelle vilkuilla pysähtymiskäskyn. He tarkistivat Arton paperit. Poliisiautossa oli rekisterilaattojen lukulaite päällä. Arto epäilee rekisterinumeronsa olleen seurannassa, ja joutuneensa ajojahdin kohteeksi.

Myöhemmin rikostutkija ja syyttäjä kertoivat, että Artoon kohdistunut rikosilmoitus, tutkinta ja seuranta oli päätetty.

Arto kokee tulleensa rehellistä ja oikeudenmukaista tutkintaa vaatineena omaisena törkeästi ja aiheettomasti viranomaisten vainoamaksi. Hän ihmettelee, että onko viranomaisilla tosiaan sellainen asenne, etteivät avoimuus ja rehtiys kuulu julkisen vallan edustajien työkaluihin?

Arto katsoo olevansa syytön näihin tapahtumiin, ja kehottaa viranomaisia katsomaan peiliin. Hän vertaa viranomaisten vuosia kestänyttä häikäilemätöntä kohtelua rikolliseen koulukiusaamiseen. Erona on, että kun koulukiusaamiseen on meillä nollatoleranssi, niin viranomaisilla sallitaan maassamme mielivalta joutumatta vastuuseen.

 

Hallitsemattoman laittomuusviruksen torjunta.

Arton mielestä kukaan ei tällä hetkellä valvo kunnolla viranomaisten toiminnan asianmukaisuutta ja laillisuutta. Viranomaisten asenne on hänen mielestään urautunut väärään suuntaan.

Arton mielestä viranomaisia vaivaa ikäänkuin virus, joka tulee aiheuttamaan tulevaisuudessa uusia vakavia yhteiskunnallisia ongelmia, jollei sitä saada hallintaan. Arto toivoo vahvoja vastatoimia laittomuusviruksen torjumiseksi tulevaisuutta ajatellen.

Sen Arto on jo hyväksynyt, ettei saa omaa poikaansa takaisin. Nyt hän haluaa tehdä kaikkensa tuodakseen esille viranomaisten toiminnan laittomuuksia, vaikuttaakseen ja auttaakseen meitä saamaan tulevaisuudessa oikeudenmukaisemman yhteiskunnan.

 

Viranomaisten sisäisen toisiaan suojelevan järjestelmän korjaaminen avoimeksi ja kansalaisoikeuksia kunnioittavaksi.

Pitkäaikaisena palo- ja pelastusyksikön johtajana, pelastushenkilökunnan kouluttajana ja lukuisten pelastustehtävien veteraanina Artolla on vahva kokemuspohja arvioida ja arvostella poliisin toimintaa ja tilannehallintaa oman poikansa menehtymiseen johtaneessa tapauksessa.

Kirjeessään Arto toivoo, että epärehellisyyteen perustuva viranomaisten toimintapa olisi mahdollista korjata Suomen rajojen sisällä, tarvitsematta siihen kansainvälistä apua. Arto tietää, että ympäri maatamme ihmiset ovat kokeneet vastaavia ongelmia virkamielivallan kanssa ja näkee, että perusteellisia uudistuksia tarvitaan saadaksemme jatkossa elää demokraattisessa oikeusvaltiossa.

Arto ehdottaa mielivaltaisesti lakejamme viranomaisyhteisön yksipuoliseksi eduksi tulkitsevien, ja puolueellisesti viranomaislausuntoja suosivien virkailijoiden poistamista tehtävistään:

”Jos Tytti Yli-Viikarikin voitiin potkaista pihalle, niin olen sitä mieltä, että tässä olisi aihetta toimia samalla tavalla muutamaa viranomaista kohtaan, varoituksena muille. Saataisin tähän virkamielivaltajärjestelmään pikaisesti kunnon herätys.” 

 

Kunnioittavasti, Arto.

 


Kuva Arton pojan haudalta.

Kuolemantapauksen jälkeen Arto kaatoi poikansa kastekuusen, ja veisti siitä kuvassa keskellä näkyvän ristin haudalle. 


 

Artikkeli on jatkoa kertomukselle ”Iskä, tämä on meidän viimeinen puhelu”.

Artikkeleita virkakuntamme urakorruptiosta:

 

 

Juha Hartikka
Keskusta Liperi

Metsätilallinen, luontoharrastaja, luottamushenkilö, DI.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu