’Liperi-ilmiö’ on luottamuselinten päätöksenteon ohjailua

Esimerkki kunnan lainvastaisen katselmuksen peittelystä. Kuvassa on lainaus kunnan virkailijan ilmoituksesta käynnistä "rakennusvalvonnan katselmuksella", sekä viranhaltijan katselmuksessaan virheellisesti olettamansa ja todellinen sijaintinsa. Henkilönimet on poistettu lainauksesta. Kunnan viranhaltija ei ilmoittanut lainmukaisesti kiinteistönomistajalle katselmuksestaan, eikä kuullut häntä katselmuksensa jälkeen. Kun viranhaltija lisäksi sekoili sijainnistaan laittomassa katselmuksessaan, hän tuli lähettäneeksi väärän ruoppausilmoituksen P-K ELY-keskukselle, joka puolestaan jätti kiinteistönomistajan oikaisut huomiotta, ja teki ratkaisunsa kunnan viranhaltijan virheellisen lausunnon perusteella. Todellisuudessa viranhaltijan ilmoitus 'ruoppauksista' vesialueella tilan 'edustalla' olikin ojitus maalla tilan rajojen sisällä. Lainvastaisesti suoritetusta katselmuksesta alkaneesta viranhaltijan väärästä ilmoituksesta seurasi edelleen jatkuva, hallinto-oikeuteen saakka edennyt tutkintasotku. Kunnan viranhaltijajohto esti toistuvasti itselleen kiusalliseksi muodostuneen katselmuksen oikaisuvaatimusten käsittelyn kunnan luottamuselimissä.

’Liperi-ilmiö’ on luottamuselinten päätöksenteon ohjailua.

Käytännössä ’Liperi-ilmiö’ tarkoittaa, että viranhaltijat määräävät ennakkoon luottamuselinten päätökset. Kokousesittelyjen asian, aiheen tai kohteen muuttaminen oleellisesti erilaiseksi on kuntien viranhaltijajohdon toimivaksi kokeilema, vaikkakin lainvastainen tapa ohjailla ja johdatella haluamaansa ratkaisuun luottamuselinten päätöksentekoa.

Perustuslakimme vaatii julkisen vallan käytön perustuvan tarkoin lakiin, sekä määrää kokousesittelijän vastuuseen esittelystään. Väärästä luottamuselinten esittelystä vastuuseen joutumisen mahdollisuus on kuitenkin viranhaltijaesittelijöille niin vähäinen, että osalle kuntien johtavista viranhaltijoista näyttää suorastaan vakiintuneen tavaksi muokata kokousesittelyjensä tiedot ja päätösesitykset haluamansa ratkaisun mukaisiksi.

Esittelyjen muuttaminen on juonikas keino estää oikean asian käsittely, koska vääriä esittelyjä käyttävät viranhaltijat kieltäytyvät asian korrektista uusintakäsittelystä väittämällä asian jo ratkaistun vääräksi muokkaamansa kokousesittelyn yhteydessä.

Tapana on myös, ettei asianosaisia kuntalaisia päästetä kuultaviksi kokouksiin oikaisemaan esittelyjen vääriä sisältöjä. Näistä käytännöistä johtuen viranhaltijain väärien esittelyjen oikaisu vaatimalla oikean asian uusintakäsittelyä onkin kunnissa lähes mahdotonta.

Kokousesittelyjen valmistelijat määräävät päätökset ennalta.

Kunnan viranhaltijajohto sekä valmistelee, että esittelee päätösehdotukset, eikä heiltä vaadita alkuperäisen asian esittelyä luottamuselimille. Viranhaltijaesittelijöillä on yksinoikeus lautakuntien päätöksenteon tiedonsaantiin ja päätösesityksiin.

Yleensä kunnanhallitusten kokoukset ovat salaisia. Salaisten lautakuntakäsittelyjen tarkoitus on estää asianosaisten kuuleminen luottamuselimissä niin, että kokousten luottamushenkilöt voivat saada tiedot päätöksensä perusteiksi ainoastaan viranhaltijain esittelyistä.

Esittelyjä valmistelevat viranhaltijat saavat ja voivat muokata ja muuttaa kokousesittelyjensä asiasisällön ja perusteet, mikä antaa esittelijöille käytännössä vallan määrätä ennalta luottamuselinten päätökset.

Kansalaisen valitusoikeuden estäminen.

Nähtävästi ainoa mahdollisuus yrittää saada kuntien viranhaltijaesittelijöiden väärin esittelemät päätökset käsiteltäviksi laillisesti, oikein ja totuudenmukaisesti on hallintovalituksen kautta.

Käytännössä hallinto-oikeuden määräämät uusintakäsittelytkään eivät toimi, koska kuntien viranhaltijat vain esittelevät päätöksenteon perusteet lautakunnille uudelleen virheellisiksi muokattuina. Näin muodostuu vuosia kestävä hallintovalituskierre, joka ei johda oikeisiin kokousesittelyihin, eikä oikeudenmukaiseen ja tasapuoliseen lautakuntien tiedonsaantiin.

Jos esittelevä viranhaltija on estänyt asian päätöksenteon luottamuselimessä, siitä ei voi edes valittaa. Näin kansalainen jää käytännössä suojattomaksi viranhaltijoiden luottamuselimiä ohjailevan esittely-yksinoikeuden edessä.

Liperi-ilmiön’ kaltaista lautakuntien päätöksenteon johdattelua päätösesitysten yksipuolisen tiedonsaannin avulla onkin monesti verrattu muistuttavan taannoista keskusjohtoista neuvostovaltaa, jossa todellinen päätösvalta oli neuvostojen esittelijöillä. Neuvostojen tarkoitus oli ainoastaan vahvistaa keskusjohdon esittelemät päätökset.

Päätösten ohjailu ja vastuun välttely on vanhojen viranhaltijain yleinen tapa.

Esittelyn valmistelija voi olla eri viranhaltija kuin esittelijä. Luottamuselinten viranhaltijaesittelijäin ja päätösten valmistelijoiden ei tarvitse esittää asiaa sen alkuperäisessä muodossa.

Liperi-ilmiössä’ valmistelijain tapana kunnissa on kirjoittaa ja muokata asiat uudelleen haluamiensa päätösten mukaisiksi.

Esimerkkitapausten asiakirjojen mukaan kunnan viranhaltijajohto oli useaan kertaan esittelyjensä aihetta ilmeisen suunnitelmallisesti erilaiseksi muuttamalla estänyt kuntalaisen oikaisuvaatimuksen kunnan johdolle kiusalliseen virkavirhe-epäilyyn liittyvät käsittelyt lautakunnissa.

Kunnan johto yritti syntipukkia nuoremmasta viranhaltijasta.

Yhdessä asiakirjoista ilmenneissä tapauksista kunnan ylin viranhaltija oli kieltäytynyt vahvistamasta selkeästi lainvastaista hallintopäätöesitystä selittämällä itsensä ’esteelliseksi’, ja asettanut sijaisekseen nuoremman viranhaltijan allekirjoittamaan laittoman päätöksen.

Näin valmisteleva viranhaltija ja kunnan ylempi johto asettivat sijastaan nuoremman viranhaltijan vastuulliseksi laittomasta hallintopäätöksestä.

Nuorempi viranhaltija onnekseen vältti virkavirhetutkinnan perumalla ylemmän johdon hänelle vahvistettavaksi antaman laittoman hallintopäätöksen, josta oli muodostua hänelle ikävä hallintotöppäys.

Onko ’Liperi-ilmiö’ sittenkin ’Suomi-ilmiö’?

Pitkäaikainen kunnan luottamushenkilö huomautti, että on epäoikeudenmukaista kuvata päätöksenteon ohjailua ’Liperi-ilmiöksi’, koska tapa on yleinen muissakin kunnissa.

Yleisön keskuudessa ilmiön nimi on kuitenkin tullut jo vuosien ajalta tunnetuksi, joten sitä ainakin toistaiseksi käytetään tässä kuvaamaan viranhaltijajohdon päätösvaltaa kuntien luottamuselimiin.

Ehkä ilmiön nimen voisikin jatkossa korvata kansalaistemme perustuslaillisia oikeuksia syrjivää virkavallan toimintaa yleisemmin kuvaavalla nimellä ’Suomi-ilmiö’?

 


Artikkelikuva: Esimerkki kunnan lainvastaisen katselmuksen peittelystä.

Kuvassa on lainaus kunnan virkailijan ilmoituksesta käynnistä ”rakennusvalvonnan katselmuksella”, sekä viranhaltijan katselmuksessaan virheellisesti olettamansa ja todellinen sijaintinsa. Henkilönimet on poistettu lainauksesta.

Kunnan viranhaltija ei ilmoittanut lainmukaisesti kiinteistönomistajalle katselmuksestaan, eikä kuullut häntä katselmuksensa jälkeen. Kun viranhaltija lisäksi sekoili sijainnistaan laittomassa katselmuksessaan, hän tuli lähettäneeksi väärän ruoppausilmoituksen P-K ELY-keskukselle, joka puolestaan jätti kiinteistönomistajan oikaisut huomiotta, ja teki ratkaisunsa kunnan viranhaltijan virheellisen lausunnon perusteella.

Todellisuudessa viranhaltijan ilmoitus ’ruoppauksista’ vesialueella tilan ’edustalla’ olikin ojitus maalla tilan rajojen sisällä. Lainvastaisestti suoritetusta katselmuksesta alkaneesta viranhaltijan väärästä ilmoituksesta seurasi edelleen jatkuva, hallinto-oikeuteen saakka edennyt tutkintasotku.

Kunnan viranhaltijajohto esti toistuvasti itselleen kiusalliseksi muodostuneen katselmuksen oikaisuvaatimusten käsittelyn kunnan luottamuselimissä. 



”Muutos alkaa siitä, kun asioista aletaan puhua niiden oikeilla nimillä.” – Kungfutse.

Juha Hartikka
Keskusta Liperi

Metsätilallinen, luontoharrastaja, luottamushenkilö, DI.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu