Turve – Pohjolamme uudistuva vihreä kulta

Kuvan ruovikkomättäikköä on ojituksin kunnostettu ympäröivien viljelysten lannoitevalumaa luonnollisesti sitovaksi kosteikoksi ja talkoin ennallistettu vesilintujen elinympäristöksi pohjoisen Saimaan Heponiemessä. Peltovaluman lannoittamana ruovikkomättäikkö on kuudessa vuosikymmenessä kasvattanut turvetta 30 ... 40 cm paksuudelta, mikä vastaa yli 50 kuution hehtaarikasvua vuodessa. Kuutioina mitaten tämän rantaruovikon turpeen kasvunopeus on noin kuusinkertainen verrattuna tavanomaiseen metsän kasvunopeuteen. Turve on nopeakasvuinen ja tehokas hiilinielu.

Turve – Pohjolamme uudistuva vihreä kulta.

Tiesitkö, että tavallinen uudistuva suoturve kasvaa vuodessa enemmän, kuin pelto tai metsä? Ja että turvevaramme Suomessa ovat suuremmat, kuin Norjan öljyvarat? Vaikka turve on Pohjolamme nopeakasvuisimpia hiilensitojia, turvemateriaali on meillä Suomessa ristiriitaisesti määritelty fossiiliseksi. Onko kapeakatseisille kansallisille hölmöilyillemme olemassa rajoja?

Vaikka turve mielletään hidaskasvuiseksi, niin vertailussa muihin saatetaan yllättyä. Siinä kun viljan tai metsän hehtaarikasvu tuottaa tyypillisesti alle kymmenen kuutiota vuodessa, turpeen tyypillinen n. 0,5 … 4 mm vuosikasvu vastaa 5 … 40 kuution kasvua vuodessa.

Ravinnevalumia kosteikkona imevä turve voi kasvaa yli 50 kuutiota vuodessa hehtaarille. Turve on siis yksi nopeakasvuisimmista Pohjolan lyhyen kesämme biomassaa tuottavista ja hiiltä sitovista luonnonvaroista.

Hiilinielu ja hygieeninen kuivike.

Yksi haastatelluista turvetutkijoista kertoo: ”Turpeen on väitetty tuottavan 12% Suomen kasvihuonepäästöistä. Väite on virheellinen, sillä hiilidioksidi on mitattu pelkästään savupiippujen päästä. Siinä ei ole huomioitu sitä, että samaan aikaan suot ottavat ilmasta hiilidioksidia paljon enemmän, kuin sitä vapautuu poltossa.” Kasvava turve siis sitoo enemmän hiilidioksidia ilmasta, kuin turpeen poltto maassamme vuosittain tuottaa sitä.

Turve on hämmästyttävän monikäyttöinen luonnonvara. Vaikka yleisö tuntee lähinnä sen energiakäytön, niin turve on myös omavarainen ja vaikeasti korvattava vaihtoehtomme kalliille ja vähemmän ympäristöystävällisille tuontimateriaaleille mm. kasvupohjaksi, sekä puhtaan ja antibioottivapaan siipikarjanhoidon avuksi.

Turpeen ansiosta siipikarjaa pystytään meillä kasvattamaan hygieenisesti hyvin vähin lääkehoidoin. Muut kuivikevaihtoehdot altistavat kanalat salmonellalle niin, että ilman turvetta joutuisimme nauttimaan antibioottimunia ja -broilereita.

Turvemaat palautuvat osaksi kasvua.

Turveyrittäjien puolestapuhuja Antti Alakotila kertoo, miten monella tapaa tuotantokäytöstä poistuneiden turvemaiden uudelleenkäytössä voidaan hyödyntää niiden luonnollista kierrättävää kasvuvoimaa ja energian- sekä hiilensidontakykyä.

Turvemaiden laidoilla näkyy, miten turpeen keräyksen edistyessä metsä alkaa ottaa vapautuvaa maata takaisin. Kuivien turvemaiden laidoille sopiikin usein uusiokäyttötavaksi metsitys.

Jos turvemaan annetaan kosteikoitua, se alkaa laidoiltaan soistua sammaloitumalla uudelleen turvetta kasvavaksi suoksi samoin, kuin se alkujaankin on soistunut. Rahkasammal myös auttaa suojaamaan metaanipäästöiltä keräämällä suokaasua omaan kasvuunsa.

Joissain tapauksissa märät turvemaat voidaan palauttaa samankaltaiseksi lammeksi tai järveksi, kuin se on ollut ennen muinaista soistumistaan. Monet kuivat turvemaat puolestaan sopivat niittyjen kasvupohjiksi.

Turvemaa uusiokäytössä biokaasun tuotannossa.

Paitsi metsittämällä ja soistamalla, tuotantokäytöstä poistuneita turvemaita voidaan uusiokäyttää monella muullakin tavalla. Antti kertoo uudesta ajatuksesta kasvattaa turvemaiden pohjilla ruohoa uusiutuvan biokaasun tuotantoa varten.

Turvepohjalla kasvava niitty sitoo energiaa omaan kasvuunsa. Ruoho puolestaan on hyvin sopivaa biomassaa uusiutuvan ja puhtaasti palavan biokaasun tuotantoon. Uusiutuva biokaasu puolestaan korvaa osaltaan fossiilisia tuontikaasuja ja parantaa omavaraisuuttamme mm. liikennekäyttöön lähes sellaisenaan, sekä muiden polttoaineiden raaka-aineena.

Biokaasun tuotannossa syntyvä liete puolestaan on lannoitetta, joka palautetaan turvepohjalla kasvavien niittyjen ravinteeksi. Ruoho jatkaa kasvuaan sitoen ilmasta hiiltä. Biokaasutuotanto saadaan näin hiilineutraaliksi ja käytännölliseksi ilman ympäristöpäästöjä sekä ilman tuontilannoitteiden tarvetta toimivaksi bioenergian luonnonläheiseksi tuotantotavaksi.

Kasvuvoimaa vesistöjemme ruovikkoturvemaista?

Turvesoiden ohella Suomelle tunnusomaisia turvemaita ovat myös vesistöjemme ruovikkomättäiköt. Usein rantaruovikoiden kasvua ovat kiihdyttäneet peltomaiden lannoitevalumat. Matalien rantojen ruovikkomättäiköt ovatkin muutamassa vuosikymmenessä sitoneet nopeakasvuisina kosteikkoina itseensä huomattavan määrän viljelmiltä huuhtoutuneiden väkilannoitteiden kasvuvoimaa.

Vaikka rantaruovikoita ei nykyään juurikaan hyödynnetä, niin perinteisesti niitä on Suomessa käytetty monipuolisesti. Nuorta ruokoa on kerätty karjan appeeksi, jota lehmät syövät mielellään. Jäältä kerättyä kuivaa talviruokoa on käytetty eläinten kuivikkeena. Siellä, missä ruovikkoturpeen ja -mudan nosto on ollut mahdollista, niitä on käytetty hyvin ravinnepitoisena maanparannusaineena ja lannoitteena viljelyksille.

1950-luvulta alkaen väkilannoitteet syrjäyttivät turpeen ja mudan lannoitekäytön. Samalla alkoi kiihtyvä vesistöjen rehevöityminen ja ruovikoituminen keinolannoitevalumien seurauksena. Siellä missä olosuhteet sallivat ruovikkoturpeen ja mudan noston, vuosikymmenten kuluessa rantaruovikoiden kosteikkojen kasvuun sitoutuneet, yleensä pelloilta valuneet ravinteet on mahdollista palauttaa viljelyksille samalla vähentäen vesistöjä rehevöittävää ravinnekuormitusta, ja korvaten maatalouden kalliiden keinolannoitteiden tarvetta.

Kuiva talviruoko on myös hyvin sopivaa peltohiilen materiaaliksi. Kun ruoko polttamalla hiiletetään ja levitetään peltoon, se auttaa peltohiilenä sitomaan kasvukausien välillä ravinteita ja kosteutta edistäen kasvua, ja samalla vähentäen haitallista ja turhaa typpilannoitteiden huuhtoutumista sadevesien mukana. Ruokojen hiiletyksessä syntyvä typpipitoinen tuhka puolestaan peltoon palautuessaan auttaa osaltaan vähentämään tuontilannoitteiden käyttöä.

Hiilineutraali turvetalous.

Turvetuotannon jälkeinen turvemaa palautuu biomassaa kasvavaksi, luonnollisen tehokkaasti hiiltä sitovaksi kasvupohjaksi.

Samalla kun turvetta kerätään toisilta soilta, tuotantokäytöstä poistuneet turvesuot jatkavat kasvuaan soina, metsinä, niittyinä tai vesistöjen osina niin, että pitkäjänteinen hiilineutraalius on mahdollista toteuttaa maamme uusiutuvan turvetuotannon taloudessa.

Turve jumissa hallitusohjelmassa?

Antti kertoo haastattelussaan, miten tuhoisaa maaseutuelinkeinoillemme ja omavaraisuudellemme on ollut turpeen määrittäminen fossiiliseksi.

Paitsi että tämä kummallinen kansallinen fossiiliturvetulkintamme on ajanut omat turveyrittäjämme ahtaalle ja vienyt maakunnistamme kipeästi tarvittuja työpaikkoja, se on aiheuttanut suoranaista inhimillistä epätoivoa ja kärsimystä elinkeinonsa menettäneiden ahdinkona. Turpeen fossiilimääritelmä on ajanut perheellisiä turveyrittäjiämme itsemurhiin.

Hallitusohjelmaan on otettu turpeen kansallisen määritelmämme palauttaminen uusiutuvaksi vihreäksi luonnonvaraksi. Mitään ei näytä kuitenkaan tapahtuneen asian eteen.

Olisiko jo aika palauttaa nopeakasvuiselle turpeelle sen ansaittu maine ja asema Pohjolamme monikäyttöisenä, omavaraisena ja omaleimaisena uusiutuvana luonnonvarana?

 


Kuvan ruovikkomättäikköä on ojituksin kunnostettu ympäröivien viljelysten lannoitevalumaa luonnollisesti sitovaksi kosteikoksi ja talkoin ennallistettu vesilintujen elinympäristöksi pohjoisen Saimaan Heponiemessä. Peltovaluman lannoittamana ruovikkomättäikkö on kuudessa vuosikymmenessä kasvattanut turvetta 30 … 40 cm paksuudelta, mikä vastaa yli 50 kuution hehtaarikasvua vuodessa. Kuutioina mitaten tämän rantaruovikon turpeen kasvunopeus on noin kuusinkertainen verrattuna tavanomaiseen metsän kasvunopeuteen. Turve on nopeakasvuinen ja tehokas hiilinielu.


Artikkeleita, kannanottoja ja haastatteluja:

Keinotekoinen fossiilimäärittely turvevarantojemme haltuunottokeinona.

Antti Alakotilan turvehaastattelu. 

Hannu Hoskonen: Turve takaisin. 

Hallitusohjelmassa lukee yksiselitteisesti: ”Kasvu- ja kuiviketurve määritellään strategisesti tärkeäksi raaka-aineeksi ja turvepeltoja käytetään jatkossakin huoltovarmuuden ja ruokaturvan varmistamiseksi.” 

Hallitus aikoo ajaa polttoturpeen käytön alas vuosikymmenen loppuun mennessä, vahvistaa ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen. 

”– Mitä järkeä on tuoda jostakin merten takaa puuhaketta tai jätettä Suomen satamiin? Puun hiilidioksidipäästöt per kilo ovat suuremmat kuin turpeella ja päälle tulevat vielä kuljetusten päästöt. Mitä jäte sisältää? Miten se voi olla maapallon ilmastolle parempi vaihtoehto kuin vierestä ajettu turve, Isokääntä kysyy.” 

”- Metsä kasvaa uutta puuta keskimäärin 6 kuutiometriä hehtaaria kohti vuodessa.
– Muokattu ja lannoitettu kaurapelto tuottaa noin 4000 kg eli noin 8 kuutiometriä kauranjyviä hehtaaria kohti vuodessa.
– Suolla uusiutumatonta tai hitaasti uusiutuvaa turvetta syntyy 10 kuutiometriä hehtaaria kohti vuodessa.”

”Kuka kokoaa A4-kokoisen tietopaketin turpeesta ja sen käytöstä? Suurimmalla osalla teidän yleisöstä on vain vihreiden ja luonnonsuojelijoiden ’tiedot’ käytössä.”
”Turve on siis uusiutuva raaka-aine. Suomessa se on määritelty lantinheitolla uusiutumattomaksi, ja siten siitä pitää maksaa päästömaksuja. Esimerkiksi Ruotsissa turve on luokiteltu uusiutuvaksi.”
”Turve on erinomainen, helposti varastoitava, helppokäyttöinen, uusiutuva ja täysin hiilineutraali polttoaine, joka täyttää kaikkein kunnianhimoisimmatkin ilmastotavoitteet.”


”Muutos alkaa siitä, kun asioista aletaan puhua niiden oikeilla nimillä.” – Kungfutse.

Juha Hartikka
Keskusta Liperi

Metsätilallinen, luontoharrastaja, luottamushenkilö, DI.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu