Uusiutuvien luonnonvarojemme haltuunotto

Uusiutuvien luonnonvarojen hallinta: Tavoitteena kansallisomaisuutemme kaappaus?

Keinotekoinen fossiilimäärittely turvevarantojemme haltuunottokeinona.

Energialähteiden ja luonnonvarojen hallinta on aina luonut vaikutusvaltaa ja vaurautta. Kansainvälisessä valtapolitiikassa ei ajatella, miten voi olla hyödyksi toiselle maalle, vaan miten voi hyötyä toisesta maasta. Euroopassa on sellainen ikiwanha valtajuonittelujen perinne tilapäisine valtioliittoineen kunkin oman vaikutusvallan hyödyttämiseksi, jota meidän europolitiikan kiemuroissa vielä tuoreiden ja viattomien suomalaisten on vaikea kuvitella ja käsittää. 

Keskisen Euroopan maissa ollaan aina oltu sellaisten luonnonvarojen perään, joita itsellä ei ole. Luonnonvaroja ei tarvitse olla omassa maassa, eikä niitä tarvitse omistaa. Riittää, että merkittäviin luonnonvaroihin saa kontrollin. Poliittinen aatteellinen vaikuttaminen sekä lait ja asetukset ovat aina olleet tehokas keino luonnonvarojen ja elinkeinojen hallintaan.

Suomi on suomaa. Maamme laajat metsät ja turve ovat koko maanosammekin mitassa merkittävästi elinkeinoja ja toimeentuloa luomaan kykeneviä uusiutuvia luonnonvaroja. Näiden jatkuvasti uusiutuvien luonnonvarojen käytön saaminen hallintaan on houkuttelevaa. Haltuunotettuina ne antaisivat mittavat mahdollisuudet kerätä tulevaisuudessa valtaa ja varallisuutta.

 

Turpeen määrittely uusiutuvaksi tapahtuisi joutuisasti.

Turve kasvaa, sitoo hiiltä ja uudistuu vieläkin nopeammin, kuin metsä. Vain häviävän pieni osa maamme valtavista uusiutuvista turvevarannoista on kerrallaan tuotantokäytössä. Turpeen noston päätyttyä luonto ottaa turvemaat takaisin metsittymällä tai soistumalla niin, että ne palaavat hiiltä sitovaan luonnon kiertokulkuun.

Jotta maamme valtavat uusiutuvat turvevarannot saataisiin monikansalliseen hallintaan, niiden hallinta on ensin saatava otettua Suomelta pois. Eurooppalaisittain haluttavien mitavien turvevarantojemme siirto ulkomaiseen hallintaan edellyttää aloittaa rajoittamalla tai tukahduttamalla itsenäinen suomalainen kansallinen turve-elinkeino, ja lisätä tuontienergiariippuvuuttamme vähentämällä kansallista energiaomavaraisuuttamme.

Sitten kun poliittista halua on, EU-päätöksenteossa turve on muutettavissa ’fossiilisesta’ ilmastoneutraaliksi vihreäksi energiaksi yhdessä yössä. Jos oman turve-elinkeinomme alasajo ensin toteutuu, niin pelkkä luonnonvaramme poliittinen uudelleenmäärittely pudottaisi Suomen valtavat turvevarannot suurten kansainvälisten energia- ja raaka-aineyhtiöiden syliin.

 

Direktiivi on ohje, ei laki.

Harva Suomessa tietää, ettei direktiivejä tarvitse noudattaa. Ranskassa tietävät. Usein on kerrottu, että Ranska itse noudattaa tuskin mitään direktiivejä. Asetukset, direktiivit ja lait ovat lopultakin vain sellaisia sanoja paperilla, joita europolitiikan huipulla voi luontevasti muuttaa kulloisenkin valtapoliittisen tahdon ja julkisen mielipiteen ohjailun käänteiden mukaan.

EU:n päätöksenteko- ja valtarakenne on oikein oiva alusta ymmärtämättömien maiden edustajien johdattelulle. Korkeapalkkaiset eurovirat ovat osoittautuneet kansallisille avainpoliitikoille hyvin haluttaviksi, auttamaan näitä sopeutumaan eurooppalaisen valtapolitiikan myötäilyyn omien maidensa etujen kustannuksella.

 

EU-kuuliaisille kärkipoliitikoille palkkiovirkoja?

Sinisilmäinen Suomineito europolitiikan kulissientakaisella mielipidevaikuttamiselle taivuteltavissa olevine edustajineen on aina ollut yksi otollisimmista hurmattavista. On mahdollista, että luonnonvarojemme käyttöön keskeisesti vaikutusvaltaisimmat hallituksemme jäsenet katselevat jo kaihoisasti EU:n huippuvirkojen suuntaan.

Tunnettuahan on, miten aikaisemmat pääministerimme ja valtiovarainministerimme ajettuaan läpi maamme osallistumisen Kreikan jättivelkojen maksuun, nimitettiin nykyisiin korkeapalkkaisiin EU-huippuvirkoihinsa.

Laajat suomme sitovat kasvuunsa hiiltä nopeammin, kuin sitä ehdimme hyödyntää. Aikanaan, jos turpeen käyttö ja siihen liittyvät elinkeinot on saatu alistettua eurooppalaiseen ohjaukseen, tämän kansallisen luonnonvaramme määrittely on EU:n huipulla helppoa ja nopeaa muuttaa takaisin uusiutuvaksi luonnonmukaiseksi raaka-aineeksi. Tästä voimme odottaa alkavaksi turvemaidemme EU-johtoisen laajan teollisen hyödyntämisen.

 

Luonnonvarojen kontrolli on valtaa.

Kansainvälinen poliittinen vaikuttaminen on luonteva keino turvevarantojemme haltuunoton avuksi. Etenkin uusiutuvan energiaturpeemme määrittäminen ’fossiiliseksi’, sekä turpeen uusiutumisen tarkoituksellinen jättäminen huomiotta päästökaupassa energiaturpeemme tappioksi pakottaa omat turpeen energiakäyttäjämme vaihtamaan muihin energialähteisiin.

Pienenä esimerkkinä ympäristöllemme arveluttavista seurauksista energiaturpeen määrittämisestä päästökaupassa uusiutumattomaksi, ovat sitä kaukaa Etelä-Euroopasta korvaamaan tänne Suomeen poltettaviksi laivatut jätteet.

Luonnonvarojen haltuunotto on aina tapahtunut kansallisen omavaraisuuden rajoittamisen kautta. Keskieurooppalaisella elämäntavalla ja aatemaailmalla on siirtomaakulttuurin jäljiltä vuosisataiset perinteet muiden maiden luonnonvarojen haltuunotosta, ohjailusta ja hyväksikäytöstä. Vieraiden luonnonvarojen hyödyntämistavoitteita on perinteisesti toteutettu vaikuttamalla niitä omistavien maiden kansalliseen poliittiseen päätöksentekoon.

Erityisesti energiaomavaraisuuttamme ja riippumattomuuttamme poliittisin keinoin rajoittamalla Suomi saadaan riippuvaiseksi tuontienergiasta niin, että mittavat turvevarantomme jäävät vapaiksi ottaa monikansalliseen eurooppalaiseen hallintaan.

 

Turve, poliittisen vallan kasvupohja?

Jos energiaturve-elinkeinomme pystytään poliittisen vaikuttamisen avulla ajamaan alas, turvevaramme on helppoa ja nopeaa ottaa vieraaseen hallintaan tarkistamalla EU-päätöksenteon huipulla turpeen määritelmä sellaiseksi uusiutuvaksi luonnonvaraksi, jollainen se todellisuudessa on. Omasta vihreästä kullastamme tulee yleiseurooppalaista omaisuutta, jos tämä Pohjolan uusiutuva luonnonvara EU-huippupolitiikan myötävaikutuksella lankeaa monikansallisiin käsiin.

Tähän artikkeliin tietoja kerätessä vain harvat kansan- ja euroedustajamme vastasivat, eivätkä silloinkaan kertoneet tilannetietoa turve-elinkeinon tulevaisuudennäkymistä. Aihe näyttää olevan eduskuntamme ja hallituksemme jäsenille kovin arka?

Mistä löytäisimme sellaiset määrätietoiset edustajat, jotka pitäisivät puoliamme omien luonnonvarojemme ja elinkeinojemme puolesta sekä omassa kansallisessa päätöksenteossamme, että eurokoneiston sisällä?

Pystyykö oma hajanainen parlamentaarinen päätöksentekomme löytämään sisältään riittävästi yhtenäistä poliittista tahtoa ottamaan luonnonvaramme omaan hallintaamme koko kansamme taloutta ja omavaraisuutta hyödyttäviksi elinkeinoiksi, ennenkuin ne tappioksemme ottaa haltuunsa joku muu?

 

Keskustelulainauksia vaikutusyrityksistä maamme turve-elinkeinojen rajoittamiseksi:

”- On ihan eri asia puhua esim. Ranskassa soiden ennallistamisesta, kun siellä ei niitä häävisti ole.”
”- Tuntuu jopa, että tahallista Suomen aseman heikentämistä.”
”- Suomi on helppo kohdemaa. Maailman onnellisin kansa, jolle riittää, että hyväosaisimmat saavat olla julkkiksia.” 

 

 


Artikkeleita, kannanottoja ja haastatteluja:

 

Keinotekoinen fossiilimäärittely turvevarantojemme haltuunottokeinona.

Turve – Pohjolamme uudistuva vihreä kulta. 

Antti Alakotilan turvehaastattelu. 

Hannu Hoskonen: Turve takaisin. 

Hallitusohjelmassa lukee yksiselitteisesti: ”Kasvu- ja kuiviketurve määritellään strategisesti tärkeäksi raaka-aineeksi ja turvepeltoja käytetään jatkossakin huoltovarmuuden ja ruokaturvan varmistamiseksi.” 

Hallitus aikoo ajaa polttoturpeen käytön alas vuosikymmenen loppuun mennessä, vahvistaa ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen. 

”– Mitä järkeä on tuoda jostakin merten takaa puuhaketta tai jätettä Suomen satamiin? Puun hiilidioksidipäästöt per kilo ovat suuremmat kuin turpeella ja päälle tulevat vielä kuljetusten päästöt. Mitä jäte sisältää? Miten se voi olla maapallon ilmastolle parempi vaihtoehto kuin vierestä ajettu turve, Isokääntä kysyy.” 

”- Metsä kasvaa uutta puuta keskimäärin 6 kuutiometriä hehtaaria kohti vuodessa.
– Muokattu ja lannoitettu kaurapelto tuottaa noin 4000 kg eli noin 8 kuutiometriä kauranjyviä hehtaaria kohti vuodessa.
– Suolla uusiutumatonta tai hitaasti uusiutuvaa turvetta syntyy 10 kuutiometriä hehtaaria kohti vuodessa.”

”Kuka kokoaa A4-kokoisen tietopaketin turpeesta ja sen käytöstä? Suurimmalla osalla teidän yleisöstä on vain vihreiden ja luonnonsuojelijoiden ’tiedot’ käytössä.”
”Turve on siis uusiutuva raaka-aine. Suomessa se on määritelty lantinheitolla uusiutumattomaksi, ja siten siitä pitää maksaa päästömaksuja. Esimerkiksi Ruotsissa turve on luokiteltu uusiutuvaksi.”
”Turve on erinomainen, helposti varastoitava, helppokäyttöinen, uusiutuva ja täysin hiilineutraali polttoaine, joka täyttää kaikkein kunnianhimoisimmatkin ilmastotavoitteet.”

 


”Muutos alkaa siitä, kun asioista aletaan puhua niiden oikeilla nimillä.” – Kungfutse.

Juha Hartikka
Keskusta Liperi

Metsätilallinen, luontoharrastaja, luottamushenkilö, DI.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu