Kehysriihi: asunnottomuustoimijoilta tulee ottaa tuet pois

Esitän valtakunnallisessa asunnottomuusseminaarissa kysymyksen palvelupoluista apulaispormestari Daniel Sazonoville

Euroopan ihmisoikeussopimuksen ratifionti 1.1.1987 kielsi Suomen lainsäädännöstä irtolaisuuden ihmisarvon vastaisena. Irtolaislaki 57/1936 korvattiin päihdehuoltolailla 41/1986. Tämä oli lähtölaukaus tämän päivän asunnottomuusongelmalle. Suurin osa asunnottomuusjärjestöistä on päihdejärjestöjä. Tavallisen ihmisen mieleen onkin syövytetty kuva puliukosta, kun puhutaan asunnottomasta.

Alkoholistin, narkomaanin ja mielisairaan stigmat ovat päivittäin läsnä kodittoman elämässä. Omana kodittomuusaikana jouduin jopa hankkimaan MIELENTERVE-diagnoosin. Aikanaan irtolaisnaiset joutuivat hirvittävien ja toistuvien ihmisoikeusloukkausten kohteeksi. He olivat esitaistelijoita. Valitettavasti meillä toimii edelleen leimakirves, mitä asunnottomuustoimijat eivät edes halua poistaa. Hyvänä esimerkkinä asunnottomuustoimi luokitteli erään hartaan absolutistiuskovaisen alkoholistiksi. Henkilöille voidaan kirjata jälkikäteen lausuma: ”on käyttänyt nuoruudessa alkoholia” pelkästään oletuksella.

“Ingrid Sahlin (1996) on osoittanut, kuinka yleisten asuntomarkkinoiden ulkopuolelle joutuneille tuotetaan viranomaiskäytännöissä tarkoituksenmukaisia identiteettejä, jotta heidät saataisiin sijoitetuiksi tarjolla oleviin asumisvaihtoehtoihin.Esimerkiksi paikan järjestyminen päihdeongelmaisten hoitokodissa, edellyttää, että potentiaalinen asukas määritellään ensin päihdeongelmaiseksi.” (Kertomuksia naisten kodittomuudesta, Granfelt 1998)

Asunnottomuusluvut ovat harhakuvaa

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA julkaisee vuosittain asunnottomuusluvut. Ensimmäiseksi täytyy muistaa, että kyseessä on kyselytutkimus, mihin kunnat halutessaan ilmoittavat asunnottomien määrän. Esimerkiksi Lohjan kokoinen kaupunki ei ole ilmoittanut lukuja. Vain 72% kunnista osallistui kyselyyn.

Tein itse oman tutkimukseni väitöskirjaani varten Lahdessa toukoukuussa 2023. Löysin helposti 140 koditonta (luku on todellisuudessa vieläkin suurempi). Virallisesti Lahden kaupunki on ilmoittanut vain hätämajoituksen päihteellisen puolen katuasunnottomat eli 19 (yhdeksäntoista).

Vantaan sote-lautakunnan jäsenet olivat keskustelleet 7000 kodittomasta pääkaupunkiseudulla. Tilastoinnissa tulee ongelmaksi, kuka lasketaan asunnottomaksi. Stigman vuoksi lukua ei voida arvioida. ARA:n tilastointi on ruokkinut virheen olemassaoloa, ja kukaan ei uskalla jälkeenpäin myöntää, että keisarilla ei ole ollut vaatteita. Tämä on tuottanut Suomen asunnottomuuspolitiikalle harhaista kansainvälistä gloriaa. Järjestelmä on luonut kollektiivisen valheen.

Identiteetti, ihmisarvo ja itsemurhat

Vaikka teen väitöskirjatutkimusta sateenkaarikodittomuudesta, kuvaa se hyvin myös muiden terveiden ihmisten kodittomuutta. Riippuvuussairaus on eri asia kuin kodittomuus. Haastattelin tutkimussuunnitelmaani varten 123 henkilöä, esimerkiksi diakoniatyöntekijöitä, SPR:n aktiiveja, juristeja, lääkäreitä, sairaanhoitajia jne. Jätin varsinaiset asunnottomuustoimijat ulkopuolelle, jotta saisin realistisen kuvan. Tämä avasi maailman tilastoimattomaan piilokodittomuuteen.

Olen tavoittanut yli 70 kertomusta sateenkaarikodittomuudesta. Kaksi ei ole enää keskuudessamme, sillä he eivät jaksaneet elää syrjäytettyinä. Päihdeongelma on varsin harvinainen eli noin 20%. Keskusteluista nousee esiin nuoruuden ahdistus ja tukiverkon heikkous. Syy kodittomuuteen on ollut joku elämän kriisi, mutta tukiverkko on rakoillut jo aiemmin. Sateenkaarikoditon ei suostu puhumaan asunnottomuudesta, koska se on stigma. He puhuvat avoimesti kodittomuudesta ja yksinäisyydestä. Sateenkaarikodittomat haluavat, että heistä ei tehdä numeroa. Tärkeintä olisi vain oikeanlainen apu hyvinvointialueelta, ei mikään järjestöjen bingoilta tai piparinleipominen. Moni on ollut jo aiemmin alistettu, ja järjestöjen asunnottomuustyö on heidän silmissään mitätöivää ja ihmisarvoa alentavaa.

Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA on tehnyt vuosia identiteettitutkimusta. Tärkeimmät identiteetit ovat: suomalaisuus, äidinkieli, terveydentila, harrastukset, työ/ammatti ja koulutus. Asunnottomuustoimijat eivät tue ihmisen normaalia identiteettiä, vaan pääasiaksi nousee terveys. Toimijoiden raporteissa pyörivät sanat: päihde, mielenterveys, päihde, mielenterveys, päihde… Tässä täytyy muistaa, että ihmisen leimaaminen ”hulluksi, juopoksi tai narkkariksi” on kunnianloukkaus, eli rikoslain alainen rikos. Asunnottomuuspolitiikka loukkaa terveiden ihmisten  ihmisarvoa. Voimat on keskitetty sosiaalisella sektorilla sairaanhoitoon, ja sosiaaliset ongelmat jäävät hoitamatta. Kodittomuus ei kuulu missään tilanteessa päihde- ja psykiatrian alaisuuteen. Kodittomuus on traumaattinen kokemus, ja se hoidetaan terapialla. Ammattilaisille on hämärtynyt psykologian ja psykiatrian välinen ero. Päihde- ja mielenterveystyöntekijä ei ole mielekäs ammattilainen hoitamaan kodittomuutta.

Kodittomuuden kansantaloudellinen hinta

Olen valmistunut kahdeksan vuoden yliopisto-opintojen jälkeen bolivialaisesta yliopistosta. Minulla on lisensiaatin tutkinto kansainvälisistä suhteista. Tutkintoni ei ole validi Suomessa. Olen kaksikielinen, ja minulla on 160 käännöstieteen opintopistettä Suomesta, mitkä hyväksiluin tutkintooni. Asunnottomuusaikana olen asioinut 169 luukulla, yhdelläkään ei ole puhuttu opinnoistani, tutkimuksestani tai ammattitaidostani. Ammatti, opinnot jne. eivät merkitse ulkoistetuille toimijoille mitään, koska ne eivät tuo rahaa. Sosiaalituen varassa elävä asunnoton on toimijan unelma.

Mitä kodittomuus maksaa? Tein laskelman omasta seitsemän vuoden kodittomuudestani. Pelkästään Helsingin kaupunki on käyttänyt häiriöpalveluihin satojatuhansia euroja, palveluiden hinta on ollut n. 340.000 euroa.  Kun summaan lasketaan palkkamenetykset minulle ja veromenetykset yhteiskunnalle, kodittomuuteni kansantaloudellinen hinta on noin 800.000 euroa. Lisäksi tulevaisuudessa kodittomuusaika on vähentänyt eläkkeeni määrän keskiarvoeläkkeestä useilla sadoilla euroilla kuukaudessa. Eli tappio kumuloituu vielä vanhana. Yhden päihteettömän kodittoman kustannus Helsingin kaupungille oli vuonna 2021  40.800 euroa vuodessa, tähän ei ole laskettu mitään yhteiskunnan kodittomalle itselleen maksettuja tukia. Järjestöt tarjoavat avuksi kahvia, pullaa ja rintanappien tekemistä.

Päihteet ja väkivalta

Toimijat peräänkuuluttavat edunvalvontaa ja huolehtimista. Asunnottomuudessa vallitsee katulaki. Se joka uskaltaa puhua leimataan vasikaksi. Rikostaustaton henkilö joutuu heti rikollisten kynsiin. Kiristys ja vihapuhe ovat päivittäistä. Seksuaalinen ja fyysinen väkivalta ovat toistuvia. Miehiin kohdistuvat raiskausyritykset ovat todellinen tabu. Olen saanut valokuvattua seksuaalisen ahdistelun, tämä on aiheuttanut toimijoille kauhunsekaisen tilan, sillä kukaan ei halua puhua siitä. Ihmisen henki ja terveys eivät ole kalliita asunnottomuuspiireissä. Asunnoton elää huomattavasti lyhyemmän elämän kuin muut.

Helsingin kaupungin työntekijät pitävät laitonta käyttöhuonetta Hietaniemenkadun palvelukeskuksessa. Oikea käyttöhuone varmistaisi testillä, ettei huumeessa ole esimerkiksi fentanyyliä. Käyttöhuone Hietsussa on tavallinen miesten wc, missä epähygieenisesti saa käyttää laittomia huumeita. Helsingin kaupunki toimii rikoslain vastaisesti. Tässä palvelukeskuksessa huolehditaan kaikkien Helsingin asunnottomien hygienia- ja ruokapalveluista.

“Kaveri haki aktiivipussin, siis ruiskut ja neulat siitä tiskiltä. Se yritti mennä yläkertaan, mutta ohjaaja tuli perässä, ja ohjasi kädestä pitäen alavessaan. Siellä saa pistää, eikä sinne tuu kytät. Ne on hoitsuja ne ohjaajat. Eli ne soittaa ambulanssin, jos joku vetää överit. Muutamia on kuollu” Asunnottoman haastattelu

Päihdesairaus on riippuvuussairaus. Addiktiosairailla on myös muita riippuvuuksia, ja riippuvuus voidaan korvata toisella riippuvuudella. Seksiaddiktio on päihdesairailla yleinen ongelma. Keskustelin erään kuuluisan raiskaajan uhrin kanssa. Hän ei ollut uskaltanut puhua asiasta. Raiskaaja sai vasta hovissa tuomion. Lehtien kommenttiosioissa vähäteltiin uhria, vaikka hän oli vammainen ja alaikäinen. Itse olen saanut samanlaista kohtelua.

”Se on vaan huomihakuinen hinttari, ei sille ole mitään tapahtunut” Toimija henkilökunnalleen seksuaalisesta väkivallasta

Kun aloin puhumaan julkisesti ja itsenäisesti kodittomuudesta, olen saanut hyökkäyksiä vastaan. Eräs veroparatiisiyritys, joka toimii suomalaisen osakeyhtiön bulvanoiman osuuskunnan kautta asunnottomuusbisneksessä on ottanut minut silmätikukseen. Toimija laskuttaa vuodessa liki miljoona euroa Helsingin kaupungilta. Toin esiin seksuaalisen väkivallan ja veronkierron. Paikan omistaja on tähän mennessä soittanut toimittajia läpi mustamaalaten minua. Hän soitti minusta jopa kirkkoherralle. Varsinkin eduskuntavaalien alla toiminta oli vilkasta vaalihäirintää.

”Minä vihaan sitä hinttiä!” Veroparatiisiyrittäjän lausuma kodittomasta

Toimijat suitsuttavat, kuinka asunnottomien ääni tulisi saada kuuluviin. Mutta se ääni on toimijoiden omat sanat laitettuna tietyn ulkonäön omaavan asunnottoman suuhun. Minun ääneni ja rehellisyyteni ei tuo heille rahaa, eikä tue heidän hyveposeeraustaan. Meidän kodittomuuskuva on hyvin värittynyttä. Yksi tärkeimpiä tuen muotoja kodittomille olisi viestintäapu. Kuitenkin STEA-rahoitteiset toimijat käyttävät viestintäapuun suunnatut tukieurot oman hyvyytensä korostamiseen, ja lisärahoituksen hakemiseen. Toinen tärkeä apu olisi lakiapu.

Subjektiiviset oikeudet ja hoitosubjektius

Kodittomalla ja asunnottomalla on subjektiivinen oikeus saada lainmukaista hoitoa. Valitettavasti tämä ei toteudu, eikä siinä valvota kodittoman etua. Jos koditon haluaa tarvittavaa hoitoa hänen on suostuttava hoito- tai hoivasubjektiksi.

Selitetäänpä vähän termejä. Hoito on sairaanhoitoa. Hoiva tarkoittaa sitä, mitä autettava ei itse kykene tekemään. Esimerkiksi vanhukselle kasvorasvan levittäminen ei ole hoivaa, jos hän itse kykenee siihen. Hoivasubjekti on ihminen, joka teeskentelee hoivan tarvetta, että hän saa jonkinlaista apua. Toimijalle subjektit ovat erinomainen rahanlähde.

”Aion kasvattaa yhtiön listautumiskuntoon” Medividan toimitusjohtaja Ville Lehtonen

Minulle ehdotettiin Medividan ”KotiKatko”-nimistä palvelua kodittomuuden tueksi. Mitähän ihmiseltä katkaistaan tuolla palvelulla, vai onko se vain kodittoman tekeminen rahanarvoiseksi hoivasubjektiksi, jotta Medivida voi listautua pörssiin?

Esimerkiksi Töölöössä on suuri asumisyksikkö, mistä saisi sairaalan vierestä loistavat pienet asunnot liki sadalle sairaanhoito-opiskelijalle, jotka voisivat tehdä harjoittelukeikkaa lähisairaaloille. Tämä asumisyksikkö kuitenkin majoittaa narkomaaneja. Onko rikollinen toiminta eli huumeiden laiton käyttö Helsingin keskustassa subjektiivinen oikeus? Tässä merkitsee raha, sillä yhteiskunta tukee päihdesairaiden majoitusta usealla tuhannella eurolla kuukaudessa per henkilö, lisäksi päälle tulevat investointiavustukset. Tämä on arvokysymys, mikä on sairaanhoitajien majoituksen arvo?

Mikä on ratkaisu kodittomuuteen?

Oikea kriisiapu kodittomuuden kohdatessa on tärkeää. Monialaisen työryhmän tulee olla läsnä ja kuunnella kotinsa menettänyttä. Tilanne pitää saada nopeasti ratkaistua. Tiimissä tulee olla sosiaalityö, terveyspalvelut lääkäreineen, juristi, psykologi jne. Avustustyön tulee olla kokonaisvaltaista. Kodittomalle on annettava toipumisrauha. Integroitu apu välttää palvelujen väliin putoamisen ja palauttaa ihmisen takaisin yhteiskuntaan ja työelämään nopeasti. Kodittomuus on trauma ja stigma, siitä ei tarvitse puhua, silloin kun se ratkaistaan lopullisesti. Jälkihuollon tulee pelata moitteettomasti.

Tällä hetkellä oikea käsi ei tiedä, mitä vasen käsi tekee. Toimijoilla ja viranomaisilla on sokea usko asioiden toimimiseen. Ei ole olemassa kuitenkaan yksisarvista, mikä ehkäisisi väliinputoamiset. Usein tarjotaan väärää apua, mikä johtaisi vain suurempiin vaikeuksiin. Tässä tilanteessa syytetään aina avuntarvitsijaa, ettei hän ota apua vastaan. Laki sanoo, että asiakkaalle on tarjottava oikeaa apua. Muljauttaminen tarkoittaa lääkärislangissa asiakkaan siirtämistä toiselle, myös sosiaalipuolella vaikeat asiakkaat muljautetaan seuraavalle.

Suomen kuvitteellinen asunnottomuuspolitiikka on saanut raatokärpäset liittoutumaan, ja luomaan tarpeettomia palveluita. Niinsanotut asunnottomat ovat yleensä päihdesairaita, ja he tarvitsevat hoitoa. Tämä apu kuuluu sairaanhoidon puolelle. Ihmisille ei pidä tarjota laittomaan toimintaan kämppiä huumeluoliksi. Tähän tulee puuttua, sillä huumeongelma on levinnyt nopeasti. Huumeongelmaa ei ratkaista asunnon antamisella sairaalle piikityskämpäksi. Avustusrahoilla ylläpidetään pyöröovi-ilmiötä, kun addikti menettää asunnon.

Puhun asiasta, koska epäilen, ettei kukaan muu kodittomuuden kokenut avaisi suutaan tukien vähentämiseksi. Hyveposeerauksen on loputtava, ja asioista ja ongelmista on puhuttava niiden oikeilla nimillä. Tarvitaan muutamia pieniä järjestöjä, joissa myös toiminnanjohtajat ovat toiminnassa läsnä eli toiminta on perheenomaista. Hyvinvointialueet kykenevät muuten hoitamaan järjestöjen roolit, mikäli he tekevät järkeistettyä työtä.

Uhkana hallituksella on tällä hetkellä järjestöjen kosto. Asunnottomien yön teemaksi on valittu piiloasunnottomuus. Tilastoja heiluttamalla voidaan asunnottomuus saada nousuun, ja syyttää siitä hallituksen oikeutettuja toimia. Asia ei ole näin, vaan asunnottomuus on yleisempää kuin tilastot väittävät. Kodittomuuden poistamiseen on ohjattava oikeita voimavaroja hyvinvointialueille. Päihdesairaille on saatava hoitoa. Nykyinen asunnottomuuspolitiikka on laittomien aineiden käyttöä mahdollistavaa toimintaa, sekä se sortaa oikeasti syrjäytettyjä kodittomia.

 

 

 

 

 

 

Juha Hyrkäs
Kristillisdemokraatit Helsinki

Olen kodittomuustutkija. Teen väitöskirjaa sateenkaarikodittomuudesta. Aktivismini taustana on oma kokemukseni palvelujärjestelmän toimimattomuudesta. Asuin liki 20 vuotta ulkomailla, ja palasin Suomeen äitini omaishoitajaksi ilman tukiverkkoa. Kun ihminen ei sovi lokeroon, on ainoa vaihtoehto taistella.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu