Miehenkin voi raiskata

Kuva: Ylioppilaslehden vuoden kuvareportaasina palkitusta jutusta "Pitkä vuosi" Ylioppilaslehti 9/2021 T. Tuija Siltamäki K. Touko Hujanen

SEKSUAALINEN VÄKIVALTA ASUMISPALVELUISSA

 

Suuren hoivayrityksen työntekijän kautta avautui uusi ulottuvuus kodittomien hyväksikäyttöön. Kuuluisa poliitikko oli ostanut alaikäiseltä kodittomalta pojalta seksipalveluja. Olen haastatellut nyt jo yli kolmekymppistä miestä kaksi kertaa. Helsingissä myös sosiaalipuoli tietää hänen kokemuksensa. Asiasta vaietaan. Uhrina ollut mies ei ole päihteidenkäyttäjä.

”Hän sai pientä pyllynreikää viidelläkympillä”, seksikaupan uhri muistelee aikuisena kokemustaan.

Toinen poliitikkotapaus on uhrin roolissa. Seksuaalivähemmistöihin kuuluva tuli säännöllisesti pahoinpidellyksi suhteessaan. Lopulta hän kuvasi videon rankasta seksuaalisesta ahdistelusta. Poliisi otti uhrin turvaan putkaan nukkumaan, koska Helsingillä ei ollut muuta turvallista paikkaa tarjota. Poissaolon aikana partneri oli järjestänyt tilanteen, ja hankkinut uhrille häädön omasta kodistaan. Kun uhri vastusti tilannetta, partneri soitti poliisit, ja uhri vietiin raudoissa pois. Lopulta tilanne saatiin selvitettyä, ja Helsingin sote joutui myöntämään seksuaalisen väkivallan.

 

HÄTÄMAJOITUS EI OLE KOTI

 

Koditon ei pääse hätämajoituksesta pakoon turvakotiin. Olen kokenut 11 kertaa seksuaalista väkivaltaa Helsingin kaupungin omissa tai ostetuissa asumispalveluissa. Tämä on yleensä itsensäpaljastelua, mutta pahempaakin on. Näistä puhuminen on kuitenkin rankka tabu, mikä voi johtaa kostoon. Raiskausyrityksestä ei kannata juristien mielestä välttämättä tehdä aina rikosilmoitusta. Minulla tämä esimerkiksi on johtanut vakavaan mustamaalaamiseen, kiristykseen tai fyysiseen väkivaltaan.

”Se on vaan huomiohakuinen hinttari, ei sille ole mitään tapahtunut”, toteaa etuja valvovan järjestön päällikkö.

Sain lopulta kuvattua hyväksikäyttötapauksen alihankkijan tiloissa. Tämä aiheutti mielenkiintoisen reaktiokierteen. Kaksi sosiaaliohjaajaa eri tilanteissa on koettanut paeta paikalta. Toinen onnistui todellakin juoksemaan pakoon. Toinen puki talvitakin päälleen, ja yritti karata ulko-ovesta. Otin yhteyttä kaupungin kirjaamon kautta virkamiesjohtoon. Heidän näkökulmansa asiaan on, että asia on tärkeä, mutta ei ole tarpeenmukaista käsitellä asiaa. He ohjasivat minut sosiaalityöntekijälle, joka oli jo aiemmin lyönyt minulle luurin korvaan, kun puhuin samana vuonna tapahtuneesta raiskausyrityksestä. Tärkeintä on häivyttää ikävät asiat tietoisuudesta, ja jättää ne kirjaamatta. Tämä tapahtui aikana, milloin minut oli jo nimetty kansanedustajaehdokkaaksi.

 

PROVOSOIKO HOMO PELKÄLLÄ OLEMUKSELLAAN SEKSUAALISTA VÄKIVALTAA

 

Helsingin kaupungin asumisen tuki oli luokitellut minut homoseksuaalina provaakaattoriksi, ja sen takia minua pitää vahtia. Minuun otti yhteyttä kaupungin yhteistyöyrityksen sosionomiopiskelijakesätyöntekijä tarjotakseen 230% kalliimpaa asuntoa, mitä markkinoilta löytyy. Lisäksi he olisivat laskuttaneet kaupungilta vielä viisinumeroisen summan euroja palveluistaan. Sopimus oli sen takia, että henkilöä täytyy vahtia, ettei hän häiritse muita. Tässä tullaan ETY-kokouksen aikaiseen ”rupuralliin”, eli vuonna 1975 kodittomat kärrättiin pois Helsingin keskustasta, etteivät hyvät ihmiset näe heitä. Haluaisin esittää vastakysymyksen – olenko minä niin vastenmielinen homoseksuaalisuuteni vuoksi, ettei minua voi kohdata normaalisti?

Uskomaton tarina saa alkunsa suuren alihankkijan tytäryhtiön lähihoitajaopiskelijakesätyöntekijästä. Kyseisessä kriisimajoituksessa vallitsi kaaos. Esimerkiksi vessat eivät vetäneet, joten aamulla pytyssä saattoi olla kasa sitä itseään (kuva on ollut sote-lautakunnalla). Toinen asia, mikä sai minut todella kimmastumaan oli keittiössä vesilätäkössä kulkeva maadoittamaton jatkojohto. Kuka tahansa, jolla on oma koti huutaisi: ”PENNUT, P**KELE!” vastaavassa tilanteessa. Silloin minäkin korotin runsaasti ääntäni. Kuvasin tästä videon sote-lautakunnalle, ja palveluntuottaja leimasi minut uhkaavaksi henkilöksi, mistä seurasi välitön uloskirjaus. Mistä tahansa huomautan normaaliin tapaan (olen omistanut asuntoja, olen johtanut hostelleja), olen minä se syyllinen. Missä on se asiakkaan valituskanava? Joka tapauksessa virkamies oli antanut ymmärtää seuraavalle palveluntuottajalle, että tämä homofiili provosoi olemuksellaan seksuaalista väkivaltaa, ja sen tekijä on uhri.

Hietaniemenkadun palvelukeskuksen saunassa minua lähestyi äärimmäisessä huumeista johtuvassa päihtymystilassa erektiossa mies, joka sanoi minulle: ”SINÄ OTAT K*RV*N SUUHUN!”. Henkilö oli poliisin hakema. Helsingin kaupunki toimitti minulle kolme kuukautta ja yksi päivää myöhemmin vastauksen muistutukseen. Valvontakamerakuvia säilytetään kolme kuukautta. Vastauksessa todettiin, ettei henkilö majoitu kyseissä tiloissa, eikä sitä todennäköisesti tapahtunut. Tekijä on kuuluisa väkivaltarikollinen. Kaupunki järjestää kaikkien kodittomien sosiaali-. ruokailu- ja hygieniapalvelut tuossa palvelukeskuksessa. Tiloissa on myös kaupungin työntekijöiden ylläpitämä laiton käyttöhuone, minne poliiseja ei kutsuta, ja siellä saa välineitä huumeidenkäyttöön.

 

OTETAANKO MIESUHRI VAKAVASTI

 

Sain vasta soitettuani useampaan palvelupuhelimeen tiedon HUS:in järjestämästä ja THL:n ylläpitämästä SERI-palvelusta (seksuaalirikospalvelusta). Soitin sinne liian myöhään, asia olisi pitänyt pistää vireille kuukauden sisällä. Minua kohdeltiin miesvihan saattelemana. Kysyin, miksi palvelusta ei tiedoteta? Töykeä naisääni sanoi, että on tästä palvelusta ollut Hesarissa, ja että hänellä on kiire.Sanoin myös, että jos minut raiskataan hiv-positiivisena, voi raiskaaja tehdä minusta rikosilmoituksen hiv-tartuttajana.

Viranomaisten neuvo raiskatulle miehelle on siis: Jos sinut raiskataan, lue ensin Hesarin vuosikerta, ettäs tiedät mitä tehdä!

 

KUULUISA VALTUUSTOPÄÄTÖS MITÄ EI NOUDATETA

Helsingin kaupunginvaltuusto teki päätöksen seksuaalisesta ahdistelusta kaupungin omissa ja ostetuissa palveluissa 30.5.2018. Tämä päätös tuli valtavan kuuluisaksi, koska Wille Rydman oli ainoa, joka äänesti esitystä vastaan. Helsingin kaupunki kannustaa uhria puhumaan seksuaalisesta väkivallasta. Päätöksessään valtuusto puhuu tasa-arvoisesta puuttumisesta. Kaupunki on myös päättänyt, että kaikkiin tapauksiin tartutaan, eikä uhrista tehdä syyllistä.

 

 

 

 

 

 

Juha Hyrkäs
Kristillisdemokraatit Helsinki

Olen kodittomuustutkija. Teen väitöskirjaa sateenkaarikodittomuudesta. Aktivismini taustana on oma kokemukseni palvelujärjestelmän toimimattomuudesta. Asuin liki 20 vuotta ulkomailla, ja palasin Suomeen äitini omaishoitajaksi ilman tukiverkkoa. Kun ihminen ei sovi lokeroon, on ainoa vaihtoehto taistella.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu