Onko seitsemän lapsen mummo hankalampi asiakas kuin suonensisäisiä huumeita käyttävä narkomaani?
Lauantaina tapasin kodittoman uskovaisen miehen. Hän oli tulossa kahden valkoisen ruusun kanssa äitinsä hautajaisista. Poika oli palannut Suomeen elämään viimeisiä hetkiä muistisairaan äitinsä kanssa. Hän istui lohduttomana rapuilla, ruusut kädessään, katse kohti tyhjyyttä. Mies muutti lukion jälkeen pois Suomesta. Nyt hän ei näe mitään syytä olla maassa, missä hänellä ei ole ihmisarvoa.
Sunnuntaina haastattelin sisäilmaallergiaa sairastavaa koditonta. Kesken keskustelun häneltä meni ääni, se kertoi, että paikassa on hometta. Eläkkeellä oleva äärimmäisen fiksu nainen on ollut kauan koditon, koska hänelle ei löydy paikkaa, missä hän voisi terveytensä puolesta asua. Viranomaiset pitävät häntä ronkelina, koska mikään asunto ei muka kelpaa. Hän on pitkän työuran tehnyt opetusalan ammattilainen. Nyt hän pohtii myös, kuinka hänen muu terveytensä kestää rääkkiä. Nainen on varastettu lukuisia kertoja hätämajoituksissa.
Aamulla haastattelin pitkästä aikaa naista, josta olen aiemmin kirjoittanut. Hän on ikäiseni laitoshuoltaja, jolla on viisi lasta ja seitsemän lastenlasta. Tapasin hänet ensimmäistä kertaa kaksi vuotta sitten kesällä. Diakonissalaitoksen Inarintien hätämajoitus olisi voinut heti majoittaa 19 ukrainalaisen pakolaisen seurueen sinä iltana. Ukrainalaisille majoitus ei kelvannut, ja he menivät omalla kustannuksellaan hotelliin. Tämä toispaikkakuntalainen nainen tuli hätämajoitukseen, mutta ovet eivät auenneet, koska kirjat olivat toisella paikkakunnalla. Tässä kunnassa oli myös odottamassa väkivaltainen mies. Nainen nukkui neljä yötä Kampin bussiterminaalissa, jotta sai muutettua byrokratian vaatiman kotipaikkakunnan Helsinkiin, siis vain paperilla. Muistelimme naisen kanssa tapahtumia, hän totesi, että periksiantamattomuus ja sisu ovat hänen suurimmat ongelmansa saada apua. Hän on tehnyt aina töitä, mutta sattui hetki, jolloin hän joutui pakenemaan oman turvallisuutensa vuoksi. Tällöin yhteiskunta piti häntä vaikeana ihmisenä, koska hän ei ollut narkomaani, vaan jämäkkä mummo.
Aivan hyvä blogi mutta tuota vastakkainasettelua hiukan karsastan siis mummon ja narkomaanin välillä.
Ilmoita asiaton viesti
Molempia käsitellään asunnottomuudessa saman lain mukaan
Ilmoita asiaton viesti
Ikävä tarina kodittoman kannalta ja kodittomuus aiheena on asia josta liian vähän kirjoitetaan, joten hienoa että otit asiaksesi. Mutta en vain nyt ihan ymmärrä miten tuo vertaus johonkin narkomaaniin liittyy mihinkään tämän kirjoituksen aiheen sisällä.
Vai oliko vain tarkoitus saada joku ”pahis” (koska narkomaanit ovat ilmeisesti aina läpeensä pahoja?) tarinaan? (Alkoholismihan on aivan eri asia, hyvin käyttäytyviä raukkoja jotka ovat sairastuneet valitettavaan sairauteen -alkoholismiin-, mutta ne jotka johonkin muuhun päihteeseen kuin Suomessa lailliseen alkoholiin ovat jääneet riippuvaisiksi, AUTA ARMIAS mitä ihmishirviöitä he ovatkaan!)
Joten pieni selkeytys olisi minun mielestäni ollut paikallaan että mistä tämä outo vastakkainasettelu juonsi juurensa.
Ilmoita asiaton viesti
Kun Suomi joutui luopumaan irtolaislaista vuonna 1987 Euroopan ihmisoikeussopimuksen ratifioinnin takia, se kumottiin päihdehuoltolailla. Ajan saatossa päihteet ovat muuttuneet. Tällä hetkellä asunnotonta mummoa käsitellään samoin kuin narkomaania Helsingin kaupungin asunnottomuuspalveluissa.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitoksia että selvensit asian, ja nyt ymmärrän yhtymäkohdan.
_O_b
Ilmoita asiaton viesti