Pridekannanotto: ”Minä vihaan sitä hinttiä!”

”Asiasta ei ole tarkoituksenmukaista keskustella” 

Homoihin kohdistuva henkinen, fyysinen ja seksuaalinen väkivalta on äärimmäisen kiusallinen puheenaihe, sillä se on jokapäiväistä. On helpompaa vetää sateenkaarilippu salkoon ja viestiä: ”ME SUVAITSEMME”.

Helsingin kaupungin virkamiesjohto totesi kirjessään, että homoihin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta ei ole tarkoituksenmukaista keskustella

Ongelmista vaikeneminen aiheuttaa sateenkaariväestölle kierteen: esimerkiksi seksuaalisen väkivallan trauma edesauttaa kodittomaksi joutumista, ja kodittomien asumispalveluissa on alituinen fyysisen ja seksuaalinen väkivallan uhka. Helsingissä 52 prosenttia kodittomina vuosina 2020-2024 olleista homo- ja bi-miehistä on raiskattu elämänsä aikana.

Helsingin kaupunginvaltuusto on päättänyt toukokuussa 2018 toimenpiteistä häirintään puuttumisesta. Tämän pohjalta laadittiin toimintaohjeet.

ÄLÄ JÄÄ ASIAN KANSSA YKSIN

Toimintaohjeissa korostetaan, että kaikkiin tapauksiin puututaan, eikä missään tapauksessa häirintä ole uhrin vika. Kauniiden sanojen todellisuutta varjostaa kuitenkin mahdollisuus, että vähemmistöihin kuuluva voi joutua huutamaan luukun kautta julkisessa tilassa: ”OLEN HOMO JA MINUT PAHOINPIDELTIIN!”

Helsingin kaupunginvaltuuston pöytäkirja 30.5.2018

Kun asiakas valittaa saamistaan palveluista, leimataan hänet hankalaksi asiakkaaksi. Väkivallan hiljaa kärsivä ei ole vaikea asiakas.

 

HANKALA ASIAKAS ULKOISTETAAN ALIHANKKIJALLE

 

” Minun piti aina purkaa nähtäväksi tavarani asumisyksikön pihassa, kun palasin sinne lomalta. Sen jälkeen niitä pakastettin kolme päivää. En saanut mennä huoneeseeni ennen suihkua ja vaatteidenvaihtoa. Kenellekään muulle tätä ei tehty osastossani, vain minulle homoseksuaalina ja hiv-positiivisena. Tunsin, kuinka henkilökunta piti itsestään selvänä, että homoilla on luteita. ”

Ongelma palvelupolkujen kanssa on niiden lokeroivuus. Olla homo ei ole lokero, joten sille yritetään löytää sairausdiagnoosia. Helpointa on todeta sateenkaari-ihmiselle lapsuuden trauma, lääkitä tilanteesta johtuva stressihäiriö ja leimata uhri sairaaksi helpolla subjektiivisella diagnoosilla, kuten ADHD tai kaksisuuntainen mielialahäiriö. Sitten ne säilyvät terveystiedoissa seuraavat 120 vuotta. Harva kriisin alla kamppaileva ajattelee diagnoosin vaikutusta tulevaisuuden hoitopäätöksiin.

Stressitilanteessa terapia olisi oikea hoitomuoto, mutta Kela vaatii kolmen kuukauden mielialalääkitystä, ennen korvauksen myöntämistä. Eli homofobisen väkivallan uhri pitää luokitella ensin mielisairaaksi. Minä asetuin vastaan, ja kieltäydyin allekirjoittamasta mitään valheellista. Veroparatiisialihankkijayritys varoittaa minusta, koska puhun toiminnan epäkohdista, kuten seksuaalisesta häirinnästä. Paikan omistaja on todennut: ”Minä vihaan sitä hinttiä!”

 

Uhriutuminen vai uhrittaminen? 

 

Varsinkin järjestökenttä on STEA-rahoituksen vuoksi kunnostautunut hyveposeerauksessa. Liput liehuvat korkealla. Heidän viestintäosastonsa rakastavat luoda mainosmuottiin sopivia Biafran lapsia. Onko yhdistysten tarkoituksena rahanhankinnan vuoksi uhrittaa avuntarvitsijat tietynlaisiksi, ja tehdä sitä kautta asiasta mediaseksikästä? Saako esimerkiksi homo näyttää ”normaalilta”?

Eräs sosiaalijätti on tyrkyttänyt seuraavaa potaskaa: ”sateenkaarevasta asunnottomuudesta tekee erityisen se, että sen juurisyyt ovat usein katkenneissa perhesuhteissa ja syrjinnässä, jotka johtavat koulutuksen puutteeseen, työttömyyteen ja köyhyyteen.” Itse arvioisin tämän sanallisen tuotoksen dis-, mis- tai cis-informaatioksi. Ensinnäkin tutkimuksen mukaan sateenkaarikodittomuuden kokeneilla homo- ja bi-miehillä kahdella kolmesta on vähintään lukiotasoinen tutkinto, mikä on 20 pinnaa suurempi kuin muilla pojilla. Toiseksi halutaan unohtaa kaikki muut identiteetit, kuten ammatti, harrastukset ja koulutus saaden homo näyttämään luteiselta luuserirassukalta. Suvaitsevaisuus unohtuu siinä vaiheessa, kun järjestelmä on eheyttänyt kodittoman homon ja leimannut hänet spurgustigmalla.

Kautta aikain homoseksuaalit ovat olleet näkyvästi, mutta kaapissa, esillä politiikassa, kirjallisuudessa, taiteissa, uskonnossa jne. Miksi nyt sitten homot ovatkin järjestöjen mielestä tyhmiä ja avuttomia? Voin vastata tuohon termillä ”turvallinen tila”. Se on tila, missä ei tarvitse kohdata todellisuutta. Se jakaa myös homoyhteisön kahtia. Voisiko se hyväksyä Kaisa Garedewia, Tapio Puolimatkaa tai Sebastian Tynkkystä äänestävän seksuaalivähemmistöön kuuluvan jäsenekseen vai syrjisikö se häntä mielipiteen vuoksi?

 

WOKE-kulttuuri on vienyt meita vuosikymmeniä taaksepäin

 

Kun tulin vuonna 1993 kaapista ulos minulta kysyttiin: onko sinulla poikaystävä? tai oletko ajatellut sukupuolenvaihdosleikkausta? Pitkään sen jälkeen keskustelu olikin sitten yhdenvertaista ja asiallista.

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin olin Setan Qaareva ry:n eduskuntavaalipaneelissa. Homojen yhdenvertaisuus oli unohtunut, ja puhuttiin vain translaista ja ”tyttöjen” oikeuksista. Jos sanon sanaakaan kritiikkiä, saan vain vihaa ja maalittamista vastaan. Saako homo sanoa julkisesti, ettei hän halua olla nainen, ja voiko hän käyttää termiä ”mies” itsestään ilman cis-etuliitettä?

Juttelen viikottain kymmeniä puheluja syrjinnästä kärsivien seksuaalivähemmistöihin kuuluvien kanssa. He kärvistelevät yksinäisyydessä.  Sateenkaarikodittomuuden yksi juurisyy on ollut lapsuudessa koettu eristäminen eristäytymään. Tämä on äärimmäisen julma ”me ei leikitä sun kaa!” -keino syrjiä.

Onko liika invidualismi aiheuttanut Pride-liikkeelle mielipidemuotin, mikä eristää ihmisiä yhteisöstä? Homon pitäisi olla vaan mukava, seurallinen ja samanmielipiteinen. Jos olet erilainen kuin ryhmä, joudut pistämään naamion kasvoillesi, niinkuin on ollut jo vuosisatoja, ja hymyilet peittäen kyynelehtien oman minäsi.

 

Juha Hyrkäs
Kristillisdemokraatit Helsinki

Olen kodittomuustutkija. Teen väitöskirjaa sateenkaarikodittomuudesta. Aktivismini taustana on oma kokemukseni palvelujärjestelmän toimimattomuudesta. Asuin liki 20 vuotta ulkomailla, ja palasin Suomeen äitini omaishoitajaksi ilman tukiverkkoa. Kun ihminen ei sovi lokeroon, on ainoa vaihtoehto taistella.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu