Hesarin 10.7. jutut Bäckmanista ja Zyskowiczista
Sunnuntain Hesaria tulee aina odotettua, ihan vain siksi, että siinä on yleensä muutama iso kiinnostava juttu.
Nyt sitten leimalla tutkivaa journalismia ykköseksi oli nostettu Johan Bäckmanista kertova ”Venäjän uskollinen mediasoturi”, kirjoittajana Outi Salovaara. Odotukseni olivat suuret, kuvittelin, että Bäckman perataan perusteellisesti.
Sen sijaan, että Bäckmanin toimintaa olisi yritetty selvittää laajasti, toimittaja keskittyi lähinnä takavuosien lapsikaappauslausuntoihin ja ex-suurlähettiläs Hannu Himasen arvioihin. Melkoinen pettymys koko juttu, kun dosentti B:llä on sormensa pelissä paljon muussakin kuin jutussa keskeisessä osassa olleissa lapsikaappausasioissa.
Taas Ben Zyskowiczista kertova haastattelu/henkilöjuttu ”Vielä kerran ehdolle”, tekijänä Paavo Teittinen, oli juuri sitä tasoa, jota Hesarilta tulee odottaa. Sujuvaa kerrontaa, hyvät kuvat, toimittaja on perehtynyt taustoihin, mutta antaa haastateltavan äänen kuulua. Paavo Teittinen osaa ja luo uskoa siihen, että Hesari kannattaa tilata.
Mukavaa että joku muodostaa mielipiteensä lehdestä siinä olevien juttujen eikä Twitterin perusteella.
Ilmoita asiaton viesti
Luvataanko otsikossa tai ingressissä mielestäsi enemmän kuin mitä juttu antaa?
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä mielestäni Bäckmanin kohdalla asia on juuri näin. Lapsikaappausasiat ovat jo vanhoja uutisia eikä Bäckman sen paremmin kuin Venäjän viranomaiset ole olleet näissä asioissa moneen vuoteen aktiivisia. Eli siinä mielessä vanhojen juttujen kelausta.
Ongelma toimittajan kannalta on tietysti se, että Bäckman itse ei suostunut kommentoimaan, mutta kaiketi häntä hyvinkin tuntevia henkilöitä olisi pitänyt löytyä?
Ilmoita asiaton viesti
Bäckmanista on varmaan vaikea tehdä juttua, kun huomaa yhtäkkiä istuvansa oikeudessa oli sitten jutun kirjoittaja tai siihen haastateltu. Jessika Aron tapaus oli merkittävä siitä, että dosentti sai oikeudesta tuomion siitä sikailusta, mistä muita syyttää.
Itsekin pidin juttua kyllä melko köykäisenä. Noita Donbass-kuvioita olisi voinut pöyhiä enemmänkin. Ja yhteyksiä Bäckmaniin pitäneitä löytyy haastateltaviksi vaikka ketä. Onko halukkuutta puhua näillä Putkosilla, de Witeillä jne. on sitten toinen juttu.
Olin muuten joskus Turun kaupunginkirjastossa tilaisuudessa missä Simon Wiesenthal-keskuksen johtaja Efraim Zuroff esitteli Bäckmanin porukan kustantamaa kirjaa juutalaisvainoista. Tilaisuudessa dosentti antoi kirjailijan puhua, mutta kuvasi auliisti ympäristöä. Tietenkään en malttanut pitää suutani kiinni vaan koska esitys kovasti tuomitsi länsimaiden toimia holokaustin tekijöiden saattamisessa tuomiolle, kysyin miten N-liitto on mahtanut asiassa selvitä. Vastaus oli pyöreä kuin ankanmuna.
Ilmoita asiaton viesti
Jep, nämä Donbassin ja Venäjän vähemmän tunnetut asiamiehet olisivat kyllä jutun väärtejä Bäckmanin lisäksi ja varsinkin, kun heillä lienee yhteyksiä keskenään. Niminä tulisi mieleen noiden mainitsemiesi lisäksi ainakin ex-toimittaja Leena Hietanen, ex-kirkkoherra Juha Molari ja toimittaja Juha Korhonen.
Sitten on tietysti myös muitakin hurmahenkisiä mutta riippumattomia Venäjän agendan ajajia kuten tohtori Mikko Punkari.
Ilmoita asiaton viesti
Juttuhan ei ole uutisjuttu, vaan pitkältä ajalta taustoittava, uuden kansainvälisen mediakumppanuuden mahdollistamista lähteistä (varmistus). Otsikon Bäckman = mediasoturi, siitähän juttu kertoo; ingressissä kerrotaan pitkäaikaisuudesta ja siitäkin juttu kertoo. Luulen, että odotuksesi olivat jotain, mitä ei luvattu.
Ilmoita asiaton viesti
No ei tietenkään ole uutisjuttu, vaan tutkivaa journalismia, kuten blogissani mainitsinkin, mutta se ei poista sitä, että juttu on mielestäni köykäinen. Lapsikaappausasioiden lisäksi toki sivutaan muitakin Bäckmanin projekteja, mutta todellakin vain sivutaan. Tousaalta myöskään sellaiselle henkilölle, jolle Bäckman on vähemmän tunnettu persoona, juttu ei anna juuri mitään.
Ehkä sinun mielestäsi juttu oli loistava, mutta itse olen toista mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitan sitä, että juttu täyttää journalismin vaatimukset. Se vastaa otsikkoa ja ingressiä, joissa lyhyesti kerrotaan sisällöstä, jotta voi valita lukeeko vai ei.
Toki jokainen voi arvottaa lehtien jutut ja äänestää jaloillaan, mutta journalistista virhettä tässä jutussa ei ole.
Ilmoita asiaton viesti
No ei ole mainitsemasi journalistista virhettä, otsikko, ingressi ja leipäteksti vastaavat toisiaan siten kuten pitääkin. Mutta pidätkö juttua onnistuneena ja uutta tietoa antavana? Entä mitä mieltä olet vain muutaman haastatellun henkilön kommenttien painoarvosta?
Ilmoita asiaton viesti
Riippuu tietysti mitkä ovat lukijan tiedot ennestään. Itse en ole Bäckmaniin perehtynyt, tiedän tyypin ja mitä hänestä yleensä ajatellaan, luulen, että kaltaisiani on paljon.
Pidän yleensä taustajutuista ja poimin niistä itseäni kiinnostavan olennaisen. Ei tämä huono ollut kaltaiselleni.
En ota kantaa haastateltujen määrään, ehkä heitä oli jutun kannalta tarpeeksi?
Ilmoita asiaton viesti
”… antaa haastateltavan äänen kuulua.”
– Teittinen myöntää jutussaan, ettei vauhtiin päässyttä Zyskowiczia ole helppo keskeyttää, koska puhe jatkuu taukoamatta. Ben sitoo lauseet toisiinsa, vai miten se muotoiltiinkaan?
Poliitikantekemisen taito on pitkälti juuri taitoa puhua, eikä Zyskowicz sattumalta ole istunut eduskunnassa 1970-luvulta asti.
Ilmoita asiaton viesti
väärä paikka 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Bäckmanin roolin toteaminen Venäjän propagandistina ei kummallista tutkivaa journalismia tarvitse. Mutta artikkelin pääkuva on aika hieno.
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000008893252.html
Ilmoita asiaton viesti
niin, mikä se bäkman oikein on miehiään jäi kyllä vähälle, estääkö joku ”kansainvälinen sopimus” vai eikö sitä passaa sanoa ?
Ilmoita asiaton viesti
Olen sama mieltä, että juttu Bäckmanista jäi pahasti vajavaiseksi. Toiminta valheiden levittäjänä Venäjällä on ollut pitkään tiedossa, mutta se ei ole haitannut yliopistolla dosentin palkan maksamista. HS:n kannalta syltty taitaa todella löytyä jostakin 90-luvulta tai aikaisemmalta ajalta toimittajien taistolaiskasvatuksesta johtuen.
Ilmoita asiaton viesti
Dosentuuri on – tai oli – palkaton virkasuhde yliopistoon. Kymmeniä vuosia sitten dosentti sai opettaa yliopistolla ja palkka maksettiin jos laitoksella oli rahaa.
Nykyään taitaa olla enää vain yliopiston pönötysnimike (eriytetään hieman tohtorikaartia toisistaan).
Ilmoita asiaton viesti
”Dosentin palkka” – hohhoijaa.
Ilmoita asiaton viesti
Bäckmanista voisi oikeamman kuvan antaa hänen ex-vaimonsa. Aika usein entiset puolisot kertovat auliisti entisistä puolisoistaan.
Ilmoita asiaton viesti