Keskisarjan Kyllikki Saari-kirjan arvostelusta Hesarissa

Kyllikki kuoli, miehet kertovat-otsikolla on päivän Hesarissa kriminologi Maria Normannin arvostelu historioitsija Teemu Keskisarjan uusimmasta kirjasta Kyllikki Saari – Mysteerin ihmisten historia.

En ole kirjaan tutustunut, joten kommenttini koskee vain kyseistä arvostelua ja arvostelun näkökulmaa. Kyllikki Saaresta on toki tullut luetuksi ja katselluksi  kaikenlaista.

Kriminologi Normann keskittyy arvostelussaan lähinnä naisten yleiseen kokemukseen seksuaalisesta ahdistelusta ja väkivallasta ja Keskisarjan teos on vain yleisenä viitekehyksenä tälle ilmiölle. Niinpä kirja-arvostelusta ei oikein pitäisi edes puhua, kun itse teoksen ansioihin tai niiden puutteeseen ei paljon oteta kantaa.

Oikeastaan ainoa isompi kritiikki tulee siitä, että Keskisarja kuvaa epäiltyjen miesten kokemuksia eikä naisten pelkoja, mutta Norman itsekin toteaa, että niitä tuskin on edes kyselty. Niin, tuskin nyt 50-luvun alussa poliisi olisi alkanut kyselemään, että onkos sinulle ja sinulle ehdoteltu tai oletko kokenut seksuaalista häirintää. Maailma oli aivan toinen tuolloin.

Normann väittää, että ”kun seksuaalinen kiinnostus tai kokemus astuu naisuhrin elämään, myös länsimaiseksi ja sivistyneeksi itsensä luokittelevan yhteiskunnan jäsenten mielessä helposti hämärtyy käsitys naisten itsemääräämisoikeudesta ja syyllisyydestä tekoon. Samalla käsitys tekijän vastuusta kevenee.” Siis mitä? Jos 50-luvulla oli näin, niin kriminologi yleistää tämän 2020-luvun Suomeen, perustelematta.

Normann myös väittää, että ”meillä on aivan valtava yhteiskunnallinen ongelma: miesten naisiin kohdistama häirintä ja seksuaalinen väkivalta.” Ongelmaa ei voi kiistää, mutta sen maalaaminen valtavaksi on melkoista liioittelua. Poliisin tietoon tulee noin reilut tuhat seksuaalirikosta vuosittain, määrä on noussut jonkin verran viime vuosina, mutta nousulle on kaksi syytä. Ensinnäkin ilmoituskynnys on taatusti madaltunut ja toiseksi ulkomaalaistaustaisten osuus näissä rikostyypeissä on suhteettoman suuri. Tätä Normann ei kyllä mainitse, vaikka tietää asian tällaista maallikkoa monin verroin paremmin.

Naiset kokevat väkivaltaa kotona ja parisuhteessa, niin Kyllikki Saaren aikoihin kuin nyt, mutta vain osa tästä on seksuaalista väkivaltaa. Työpaikoillakin on seksuaalista ahdistelua, kuten Normann painottaa ja jota ilmeisesti Saarikin koki ja Keskisarja dokumentoi, mutta siihen puuttuminen on aivan eri tasolla kuin monia kymmeniä vuosia sitten tai Saaren aikoihin.

Joten mikä olisi lopputulema? Keskisarja kuvaa Saaren kautta tilannetta, joka on samankaltaista  50-luvulla ja nyt? Eli asiat ovat yhtä huonosti ja naiset alistettuja Normannin maailmassa.

Vai olisiko nyt niin, että tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus  ovat edistyneet valtavasti liki 70 vuoden aikana, vaikka paljon on vielä tehtävää. Itse olisin tällä kannalla.

+5
Juha Hytönen
Keskusta

Työkseen isänmaan toivoja opettava peruskonservatiivi kepulainen ja maalla asuva äijä itäisestä Suomesta. Kestävyysjuoksua lappu rinnassa vuodesta 1984 ja toivottavasti vielä pitkään eteenpäin. Spesiaalialoja historia ja maanpuolustus.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu