Kun motivaatiota oppia ei ole eikä tule
Sain hiljakkoin kuulla pitkän linjan rehtorin ”esitelmän” siitä, mikä on todellisuus niin lukiossa kuin ammatillisissa opinnoissa oppilasaineksen, heidän motivaationsa ja osin taitojensa suhteen. Itse opetan yläkoululaisia eli 13-16-vuotiaita, joten en nyt itsekään aivan tietämätön ole, mutta silti kuulemani esitelmä pysäytti.
Jos yläkoulun puolella taistelemme kännykän houkutusta vastaan ja useasti häviämme, niin lukiossa ja ammatillisella puolella sama ralli jatkuu. Keskittymiskyky on kuulemma romahtanut viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana, normilukiolainen tai amis jaksaa korkeintaan kymmenkunta minuuttia, kunnes puhelin ottaa vallan. Täsmällisyys ei kuulu hyveisiin, vaaditut työt palautetaan milloin sattuu tai työssäoppimisjaksoilla työpaikalle tullaan reilusti myöhässä ilman selityksiä. Tuloksena on sitten kurssien uusintoja tai ammatillisten opintojen keskeytyksiä tai viivästymisiä, kun harjoittelupaikat eivät välttämättä halua ottaa ”joustavaa” työaikaa omaehtoisesti toteuttavia.
Erilaisten kirjallisten töiden kopiointi on muuttunut niin yleiseksi, ettei kotiaineita tai kotiesseitä voida antaa. Kun ne tehdään koulussa suljetussa ympäristössä, tämä ongelma vältetään. Mutta lukiossakin kuulemma heikoin aines yrittää päästä läpi neljän, viiden rivin esseillä.
Päihteetkin ovat ongelmana, enimmäkseen ammatillisella puolella. Kannabispöllyssä saatetaan tullaan kouluun tai harjoittelupaikalle käyttämään koneita, mikä aiheuttaa melkoisen riskin. Jos nuori ei aina ymmärrä, miksei kannabiksen (tai muun päihdyttävän aineen) vaikutuksen alaisena voi olla koulussa tai harjoittelupaikassa, niin eipä sitä kuulemma ymmärrä monesti huoltajatkaan. Heille kun kannabis on luonnontuote ja varoitusta tai erottamista ajava rehtori on ajastaan jäljessä.
Kokonaan on ongelmansa ovat ne, jotka eivät kykene opiskelemaan ja yleensä juuri elämänhallinnan puuttumisen ja olemattoman motivaation vuoksi. Heitä on varten räätälöity tuva eli tutkintoon valmentava koulutus, jota voi käydä maksimissaan vuoden verran. Kyseisen rehtorin mukaan puolitoista vuotta sitten kyseisessä opinahjossa arveltiin, että tuvalle olisi tulossa sellainen puolisen tusinaa opiskelijaa. Todellisuudessa heitä on pienellä paikkakunnalla kolmisenkymmentä ja vain harva pystynee siirtymään varsinaiseen tutkintoon johtavaan koulutukseen. Hämärän peitossa on, mitä loput tekevät, oppivelvollisuus kuitenkin jatkuu täysi-ikäisyyteen saakka.
Kyseisen rehtorin ydinajatus oli se, että opiskelua tai tutkintoa eivät monet nuoret enää pidä itseisarvona. Someaikakausi vyöryttää esiin menestyjiä, jotka eivät ole kouluja käyneet, vaan rakentaneet elämänsä aivan eri perustalle. Tämän näkemyksen jaan itsekin, koska törmään tällä tavalla ajatteleviin nuoriin omassakin työssäni yläkoulussa. Kuitenkin hyvät arvosanat ovat edelleen tavoiteltua useimpien keskuudessa, mutta ajatus on liian usein se, että ne pitäisi saada helposti ilman mitään vaivannäköä. Ja se taas tarkoittaa korkeintaan aivan pinnallista oppimista. Kokonaan toinen juttu on se, että kuinka moni elättää itsensä youtube-videoita tai tiktokkeja tekevänä.
Me yläkoulussa tuuppaamme oppilaat toiselle asteelle. Ja pakko sanoa, että usein myös armovitosilla ja riittämättömillä perustiedoilla ja -taidoilla. Se kostautuu osittain toisella asteella keskeytyksinä tai opintojen viivästymisinä. Samoin me räätälöimme erilaisia tukia oppilaille, joilla on joko motivaatio-ongelma tai oppimisongelma tai molemmat yhtä aikaa. Tuet ovat monesti vain kirjattuna ja niiden toteutus on usein mahdotonta, mutta niitä vain kuuluu kirjailla. Väitän kylmästi, että varsin monella ei olisi mitään tuen tarvetta, kyse on motivaation puutteesta, jolloin vaatimusten helpottaminen ei palvele millään muotoa nuorta, joka tottuu siihen, että koska minulle on todettu hieman luki-pulmaa, niin minulle kuuluu esim. helpotettu koe, eikä tarvitse ihmeemmin yrittää. Valitettavasti vain niitä tukia ei sitten enää oikeassa elämässä ole samalla tapaa tarjolla eikä edes aina toisella asteellakaan.
Mitä tulee heistä, joita opiskelu ei kiinnosta ja jotka eivät näe sitä väylänä menestyä tai nousta sosiaalisesti? Epäilen, ettei sellaisia töitä ihan mahdottomasti ole, joissa selviää peruskoulupohjalla tai hyvinkin puutteellisilla perustaidoilla. Luultavasti huonosti suoritettu lukiokaan ei avaa portteja menestykseen. Pitäisikö peruskoulu romuttaa ja hyväksyä se, että kaikille ei voi opettaa kaikkea ja antaa ihan tarkoituksella syntyä yksinkertaisia duunarihommia puutteellisella koulutuksella tekevä alaluokka?
En viisastele alueella jota en tunne. Maallikon kommentti: eikö jokainen ole kiinnostunut aina jostakin?
Voisiko sitä motivaatiota käyttää hyväksi uuden oppimisessa ja uralle suuntautumisessa?
Toki kovin moni ei elätä itseään esim. iskelmätähtenä tai mediajulkkiksena, mutta paljon arkisempiakin intressejä nuorilla on.
Ja ihminen muuttuu – nuoren miehen aivotkin alkavat vasta parikymppisenä olla kehittyneet. Pääasia on se, että saa ajoissa jostain langan päästä kiinni, siitä voi elämää ja uraa alkaa kehiä.
Ilmoita asiaton viesti
Samaa mieltä. Ei Jukolan veljesten lukkari-opettajan metodit ole enää nykypäivää. Kyllä lapset oppivat jos opettaja osaa opettaa ja tehdä asiat kiinnostaviksi.
Ilmoita asiaton viesti
Blogisti kysyy kyllä aiheellisesti, voiko hyvin erilaisten oppijien, epäyhtenäisen porukan tehokas opettaminen, vaikka kuinka taitava, onnistua yhtenäisessä, standardoidussa peruskoulussa, samassa luokassa.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikella kunnioituksella lyhyesti: ei onnistu. Opetan samanikäisiä kuin blogisti ja vielä kymmenen vuotta sitten sanomasi päti. Nyt saan eteeni väkeä, jolla oppimisen perustaidot: lukeminen, kirjoittaminen, laskeminen, keskittymiskyky ja uteliaisuus uuteen puuttuvat lähes täysin. Opetussuunnitelma puolestaan luo kuvan renessanssiajan moniosaajasta, joka sulavasti kiinnnostuu eri aihepiireistä ja suorittaa samantasoisia tehtäviä ilokseen kuin itse tein yliopistossa metodikursseilla ensimmäistä kertaa.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana on usean kasvatustieteen tutkijan kokemuspiiri koulun todellisuudesta auttamattomasti vanhentunut.
Ilmoita asiaton viesti
Vastaan nyt sinulle sekä Erämetsälle. Toki melkein jokaiselta löytyy kiinnostuksen kohde ja useimmilla se jopa kantaa eteenpäinkin. Mutta on yhä enemmän niitä, joiden kiinnostuksen kohteet eivät kyllä kohtaa koulutusta sen paremmin akateemisten taitojen kuin kädentaitojenkaan puolella. Tämä on se ongelmaporukka.
Huolestuttavana pidän erityisesti heitä, joilla ei ole mitään kädentaitoja ja kun tähän yhdistyy heikko luku- ja kirjoitustaito ja yleinen koulukielteisyys, niin yhdistelmä on tavattoman huono. Jopa lukioon saattaa päätyä oppilaita, jotka eivät koskaan ole lukeneet yhtään kirjaa.
Ja ”lapset oppivat, jos opettaja osaa opettaa…” sanoisin, että huonoinkaan opettaja ei voi estää oppimasta, hyvä opettaja saa suurimman osan pidettyä mukana, mutta ei taatusti kykene ihmeisiin sen paremmin peruskoulussa kuin toisella asteellakaan. Opettaminen ei ole rakettitiedettä eikä lukkariopen ”opit tai itket ja opit”-toimintaa, mutta jos joku ihan oikeasti uskoo oppilaiden itseohjautuvuuteen ja kykyyn asettaa tavoitteita ja kykyyn itsereflektoida, niin voi hyvää päivää…Tietyt asiat on oikeasti pakko opettaa perinteisesti ja jopa oppia ulkoa, on täysin käsittämätöntä kuvitella, että opettaja voisi jäädä jonkinlaiseksi tutoriksi tai mentoriksi. (Kerran sain opetusryhmän, jossa enemmistö oli ollut tällaisessa ideologisessa opetuksessa, olivat normaalimmassa opetuksessa olleita selkeästi heikompia ja lyhytjännitteisempiä.)
Ilmoita asiaton viesti
Aiemmin oppilaat pystyi karkeasti jakamaan ”lukumiehiin” ja ”tekomiehiin”, näiden sisällä oli toki astevaihtelua, mutta idea oli, että toiset olivat enemmän teoreettisesti suuntautuneita ja toiset käytännöllisesti.
Viime vuosina yhä suurempi osa ei kuulu kumpaakaan joukkoon. On syntynyt ”oloneuvosten” ryhmä, joka kuluttaa koulussa aikaa uhraamatta omaa vaivaa ponnisteluun.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin, allekirjoitan täysin.
Ilmoita asiaton viesti
Onko maahanmuutolla yhtymäkohtia tämän ilmiön yleistymisen kanssa?
Ilmoita asiaton viesti
Ei voi yleistää. Löytyy sekä että. Pikemminkin kyse on minun kokemukseni mukaan perheen sosioekonomisesta taustasta ja työeetoksesta.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä on selittävä tekijä muutokselle huonompaan? Onhan meillä aina ollut oppilaita joilla erilainen tausta esim. perheen sosioekonomisen statuksen osalta.
Ilmoita asiaton viesti
Itse tarjoaisin koko yhteiskunnan muutosta selitykseksi. Ääripäät korostuvat myös koulussa ja turhan paljon tulee oppilaita sellaisista perheistä, joissa ponnistelu, työnteko ja yrittäminen (en tarkoita yritystoimintaa) eivät ole tunnustettuja arvoja. Osa elää eräänlaisessa oleskeluyhteiskuntakuplassa, odottaa, että yhteiskunta kantaa ilman että pitäisi itse ottaa vastuuta ja nähdä vaivaa.
Ilmoita asiaton viesti
…ja mikä olisi Mika ja Juha teidän ”korjausssarjanne-ja liikkeenne” ongelman ratkaisuksi, jos teillä olisi kaikki, voima, valta ja oikeudet…?
Ilmoita asiaton viesti
Lähdetään vaikka siitä, että luokalta toiselle ei pääse, jos ei ole saavuttanut tiettyä tasoa taidoissa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä lähtökohta, sehän olisi mahdollista nytkin, mutta pelkona ovat huoltajien reaktiot, kantelut ja jopa häiriköinnit. Edellyttäisi myös sitä, että ei annettaisi aina toista, kolmatta, neljättä jne. mahdollisuutta antaa näyttöjä, kun niitä ei normaalisti saada.
Ilmoita asiaton viesti
Jos opettajalla on mahdollisuus jättää luokalle, mutta ei oikeuttaan tarvittaessa käytä esimerkiksi huoltajien reaktioiden vuoksi, niin missä tai kenessä vika?
Ilmoita asiaton viesti
Ongelmat voi kai kertoa kymmenellä kun tullaan pääkaupunkiseudulle.
DW:n keskusteluohjelmassa pohdittiin mitä tehdä jos 90% koululuokasta ei osaa saksaa. Joka on siis tilanne tällä hetkellä monin paikoin Saksassa.
Tutkin parhaillaan peruskouluideologiaa ja jo 80-luvulla nämä asiat koettiin ongelmaksi Ruotsissa. (Päällimmäinen peruskouluideologi on käsittääkseni ruotsalainen demari-ideologi Gunnar Adler-Karlsson)
Luulen muuten että peruskoulu on tiensä päässä. Katteettomat kehut ovat paljastuneet paikkansapitämättömiksi ja on palattava sellaiseen koulujärjestelmään jollainen on muissa sivistysmaissa.
Ilmoita asiaton viesti
Aiheesta on minulta tulossa lisääkin. Peruskoulun perusteet, ideologia peruskoulun takana on alkanut kiinnostaa.
Tässä aluksi
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/esko-karinen/funktiososialismi-koulutusinflaatio-onko-saksassa-nyt-itainen-vai-lantinen-peruskoulu/
Ilmoita asiaton viesti
Minusta on käsittämätöntä, ettei edelleenkään ole saatu kännyköitä oppilailta pois oppituntien ajaksi. Ellei muuten onnistu, niin pitäisi tarvittaessa kirjata suoraan lakitekstiin.
Ilmoita asiaton viesti
Olisi mahdollisuus tehdä Faraday-häkki ympärille. Tai mikäpähän lie kännynmykistysvelhohärpäke.
Ilmoita asiaton viesti
Minkäs teet, kun asiasta on suoraan eduskunnan oikeusasiamiehen lausuntoja, että moinen on puuttumista perusoikeuksiin.
Tosin: porsaanreikänä voisi yrittää älypuhelimen kieltoa, mutta puhelimen sallimista. Siis malli Doro, jolla voi soittaa ja lähettää tekstiviestejä. Näin vanhempien ja lasten yhteys on turvattu.
Ilmoita asiaton viesti
No voihan tiktokki! Esimerkit ovat karmeita, ja herättävät 70-luvun koululaisessa ”sotaveteraanin” muistelemaan saamaansa vaativaa ja jopa säälimätöntä opetusta.
Luulen, ettei oma kunnianhimoni olisi sallinut suoraa ja systemaattista tekstin kopioimista kirjoitelmaan, mutta ehkä tilaisuus tekisi myös essee-varkaan…
Ilmoita asiaton viesti
Yleistähän tämä on-
Silloin kun hain ensimmäisen koronapiikin, niin rokotuksen jälkeen oli noin 15 henkeä monenikäisiä katsomassa kouransilmäänsä odottaen sen 15 minuttia.
Olin ainoa jolla oli puhelin vain soittamista varten,mutta aloin kuitenkin piirtelemään ja levittelemään kouransilmääni oppien mukaan,kuten nuo kaikki muutkin.
Yleisö hätkähti,kun paikalle vahtivuoroon tulleelta nuorelta sairaanhoitajalta pärähti tahtomattaan helakka nauru.
Ilmoita asiaton viesti
Oma uskomukseni on, ettei näille Juha Hytösen kuvaamille ongelmille kyetä tekemään mitään meidän aikanamme.
Ongelma ei ole tekijäkunnassa (opettaja ja oppilaat) tilausta kun se tulisi liiaksi iholle. Ongelma ei ole edes hallintovirkamiehissä saati politiikoissa.
Ongelma on yhteiskunnan ja yhteiskunnassa.
**** *****
Toisaalta voimme myös kiistää noiden ongelmien painavuuden. Ne ovat ongelmia vain itse luomassamme sosiaalisten konstruktioiden verkostostossa.
Yhteiskunnat ovat aina uusintaneet itsensä sukupolvesta toiseen. Jos uusintaminen onnistuu, kansakunnan, heimon, valtion (tms) olemus parantuu ja kiinteytyy.
– Jos se heikkenee, kyllä Suomeen ruokaa ja lämpöä saadaan vielä vuosisatojen ajan.
Jos tilanne menee oikein pahaksi, väestö vaihtuu. Euroopan historia on täynnä ryhmiä, heimoja, kansakuntia jotka eivät ole onnistuneet uusintamistehtävässään kunnolla. Ne siirtyvät historian lehdille muistoksi.
**** ******
Mikäli nyt kuitenkin haluiaisimme ratkaista tuon ongelma-alueen, jota Juha Hytönen sivaltaa säilällään, olisi osattava ajatella ja hahmottaa asiat aivan uudella tavalla.
Kyse kun ei ole sen pienemmästä kuin että ”ihminen – yhteiskunta -suhde” olisi erityisesti perusasteen koulutusjärjestelmässä hahmotettava aivan toisin kuin se nykyään hahmotetaan.
– Siihen ei ainakaan vielä ole ilmennyt Suomessa minkäänlaista halukkuutta tai kiinnostusta. Omalta osaltani olen koepalloja toisinaan heitellyt. Ei ole ideat keskusteltavissa kun ne olisivat niin ”outoja”.
Ilmoita asiaton viesti
Valitettavasti todellisuus on tuota. Yksinkertainen resepti tilanteen korjaamiseksi:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tatu-tyni/koti-uskonto-ja-isanmaa/
Ilmoita asiaton viesti
…kehityksen ja muutoksen kulkua ei taaksepäin voi tuupata, mutta paljon puhuttuja, moninaisia ”juuri syitä” voisi eri asiantuntijoiden ja osallisien avulla tutkia ja selvittää ja soveltaa tilanteen ”korjausliikkeisiin…?”
Perinteinen vintage-slogan: Koti, Uskonto ja isänmaa, ei näkynyt enää kristillistenkään vaaliteemoissa-ja puheissa-kokoomuksesta puhumattakaan.
– Tuskin siitäkään ”lääkkeestä” löytyisi enää apua tämän päivän nuorten oppimis-ja motivaatio-ja muihinkaan ongelmiin…?
Ilmoita asiaton viesti
Puutteellisella ammattikoulutuksella ei tee työmaailmassa mitään, koska ”huutavasta työvoimapulasta” huolimatta työnantajat ovat hyvin valikoivia rekryissään. Toisaalta tehtaat, joissa tehdään matalan osaamisen tuotteita häviävät Kiinalle armotta hintakilpailussa.
Se, mitä olen ikäväkseni kuullut ”kesähessuilta” on myös erittäin huonosti motivoituneet ammattikoulujen opettajat. Itse koen velvollisuudekseni opettaa nuorisoa, jotka minulle lykätään, mutta teen heti selväksi, että jaksan opettaa juuri niin kauan kuin toinen jaksaa opetella ja kun opetettavan motivaatio loppuu loppuu opettaminenkin.
Kuitenkin niin koulussa kuin työelämässä on tärkeää, että nuori saa mahdollisuuksien mukaan räätälöidyn opetussuunnitelman tai työtehtävät. Ei siis liian vaativat tai helpot ja tässä on opettajille tai opetussuunnitelmasta päättäville haastetta, kuten myös työnjohdoille.
Ilmoita asiaton viesti
Viimeinen lauseesi sisältää kaiken oleellisen. Tasapäistäminen on kaiken huonon alku ja juuri.
Ilmoita asiaton viesti
Juha, minulta ”paloi (vähän) päreet” kun kysyin jotakin asiaa tyttären tyttäreltäni (9V). Hän oli niin keskittynyt kännykkäpeliinsä, ettei havainnut minua eikä vastannut mitään. Opetuksena tein saman hänelle. Kun hän tuli kovin innostuneena huoneeseeni ja kysyi ”hei ukki, onko sinulla …..” en vastannut mitään, jatkoin vain läppärin kirjoittamista, en vastannut seuraavaankaan kysymykseen ja olin kuin en häntä huomaisikaan….. Sitten muutaman minuutin kuluttua kysyin ”No miltäs tuntui?”, Oppi meni kerrasta perille.
Ilmoita asiaton viesti
”Kun motivaatiota oppia ei ole eikä tule”
Tuohon yllä olevaan fraasiin en usko sillä kaikilla ihmisillä on luontainen kiinnostus johonkin. Monilla nuorilla tuo on hukassa kun ei ole syntynyt motivaatiota niihin asioihin jotka edistävät kouluttautumista. Ennen tuohon löytyi helppo lääke kun oli mahdollisuus koulun sijaan mennä töihin. Itsekin lopetin keskikoulun neljännelle luokalle ja menin töihin erään juusto- ja maitoalan firman varastoon. Eikä mennyt kauan kun päätin lähteä iltakouluun saadakseni keskikoulun päästötodistuksen. Tuo todistus kädessään 1970-luvulla aukaisi mahdollisuuden pyrkiä teknilliseen kouluun ja opistoon. Muutaman vuoden kun kävin töissä ja harjoittelin itse matematiikkaa ja fysiikkaa pääsykoetta varten, niin tuolla tapaa kouluttautumalla tieni vei
tietotekniikka-alan asiantuntijan tehtäviin kansainvälisiin yrityksiin.
Nuorille pitäisi olla oikeita töitä siksi ajaksi kun motivaatio kasvaa riittävästi ryhtyäkseen pyrkimään elämässään eteenpäin.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt kyllä herää kysymys, mitä ovat ne oikeat työt…käsittääkseni töitä on tarjolla, mutta ei kovin kummoisesti alle 18-vuotiaalle, jota koskee nykyisin oppivelvollisuus. Se taas käytännössä tarkoittaa päätoimista opiskelua ja töiden tekoa siinä sivussa.
Tarkoitatko siis, että peruskoulun jälkeen pitäisi olla mahdollisuus suoraan kokopäivätöihin?
Ilmoita asiaton viesti
”
Nyt kyllä herää kysymys, mitä ovat ne oikeat työt
”
Oikeat työt ovat sellaisia joita tehdään yrityksissä ja saadaan palkkaa josta maksetaan verot. Sitten on erikseen ne kuntien puuhapajat, joita en laske oikeisiin työpaikkoihin.
”
Tarkoitatko siis, että peruskoulun jälkeen pitäisi olla mahdollisuus suoraan kokopäivätöihin?
”
No heti kun laki sallii niin mennään toihin tietenkin. Itse olin muistaakseni 15-vuotias mennessäni 1. työpaikkaani mutta täyttä 8 tunnin päiväähän tuolloin en voinut tehdä kun laki ei sallinut.
Aikuislukioissa voi suorittaa oppivelvollisuuttaaan samalla kun käy töissä.
Ilmoita asiaton viesti
Toki vanhoja aikoja voi muistella, mutta esim. lukion ops on sen verran rankka, ettei siinä samalla oikein töitä tehdä kuin viikonloppuina. Amiskan puolella tilanne lienee hieman toinen.
Mielestäni myös kuntien palkkaamina on nuoria kesätöissä ja yhtä lailla verovelvollisina. Ei sen tarvitse mitään puuhastelua olla.
Ilmoita asiaton viesti
”
Toki vanhoja aikoja voi muistella, mutta esim. lukion ops on sen verran rankka,
”
Höpön höpö. Aikuislukioissa voit valita opiskelutahtisi kurssien tarjonnan mukaisesti. Muistaakseni nykyisin aikuislukion voi suorittaa 2 vuodessa mutta kurssitarjonnat tähtäävät 3 vuodessa lukion suorittamiseen. Mikään ei estä lukion suorittamista aikuislukioassa vaikkapa 10 vuodessa.
Ilmoita asiaton viesti
Aikuislukio on vähän eri asia kuin tämä puheenaollut nuoriso ja sen motivaation puute. Aikuislukion puolella oppilasaines lienee aina hieman varttuneenpaa ja kokeneempaa ja siten motivoitunuttakin.
Ilmoita asiaton viesti
No minä vaan esitin, että kun motivaatiota koulunkäyntiin ja opiskeluun löytyy useille vasta sitten, kun on ollut jonkin aikaa työelämässä. Niin tuohon on aikuislukio hyvä ratkaisu, kun voi käydä töissä päivällä ja illalla koulussa.
Ilmoita asiaton viesti
Eräs motivaatiopulan lähde on nykyelämän helppous. Yhteiskunta ei tapa enää ketään nälkään ja rahaa saa aina jostain muualta.
Niin sanotut sosiaalisen median tähdet ja vaikuttajat ovat vaarallisia esimerkkejä nuorille, vaikka julkisuuskuva ja todellisuus eivät kohtaa kuin muutamassa tapauksessa.
Osa näistä koulupudokkaista ajautuukin päihteiden ja rikosten maailmaan. He löytävät turvapaikan katu- tai mp-jengeistä, joissa on helppo saada vertaistukea ja joissa kaksi ääliötä pärjäävät kun lyövät päänsä yhteen.
Venäjällä tehtiin lukioikäisten keskuudessa aikoinaan tutkimus näiden tulevaisuuden haaveista. Pelottavan suurella prosentilla ihanneammatteina olivat gangsteri ja prostituoitu.
Haaveen taustalla olivat näissä ”työtehtävissä” saadut valtaisat tulot.
Ikävä kyllä sama ajattelumalli on rantautunut myös Suomeen. Rahaa voidaan tienata helposti laittamatta tikkua ristiin vaikkapa huumekaupalla tai itseään myymällä.
Suomessa on n. tuhatkunta naista, jotka tienaavat päivittäin ammattimaisella prostituutiolla. Tilapäisiä ansioita seksityöstä saa heidän lisäkseen lukuisa joukko muita naisia.
Huumekauppiaiden määrää en edes arvuuttele.
Ilmoita asiaton viesti
Kommenteissa on paljon hyviä havaintoja ja asioiden selityksiä. Mutta mutta…
Unohdamme itsemme!
Pääkysymys: Mitä olemme saaneet aikaan ja miksi?
Selitys: Lapsen ympärillä on koko ajan valtaisa oppimisympäristö. Lapsi syntyy maailmaan varustettuna ”potentiaaleilla”. Nämä potentiaalit ovat vain valmiuksia. Lapsen yhteiskunnallinen maailma kirjoittaa nuo potentiaalit kaltaisekseen. Taitavuus on aina taitoa tietyssä ympäristössä, vaikka itse taidon vaatimat valmiudet olisivatkin tasoiltaan geneettisesti periytyviä.
Kouluun tullessa lapsi on aina oman mikroympäristönsä tuote. Mikroympäristöt taas heijastavat suoraan yleisempää yhteiskunnallista maailmaa.
**** *****
Jos olemme kategorisesti sitä mieltä että koulumaailma on syvältä hanurista, niin kyllä meidän on ensiksi kysyttävä ”miten me olemme sen luoneet”!
Ei suomalainen koulukulttuuri ole vahingossa syntynyt. Kysymys on ”mitä me olemme yhteiskunnassa saaneet aikaan”… ja se vaatisi meitä tiedostamaan itseämme ja todellisia vaikuttimiamme… mahdoton tehtävä, mutta ehkä sitä voisi yrittää.
Ilmoita asiaton viesti
Tähänkään, pitkään ja monimutkaiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen ei riitä yksinkertaiset ja yksinkertaistetut vastaukset, eikä ratkaisumallit.
– Ei edes Putinin, ” romutetut, länsimaiset, perhe-ym. perinteiset arvot..?”
Esim. sotien jälkeen sodissa traumatisoituneet isät ajoivat ja ”kasvattivat” lapsiaan omiin ”muotteihinsa”-ja arvoihinsa, jopa henkisellä ja fyysisellä pahoinpitelyllä.
– Tyyliin: joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee
Armeija ja mm. kirkko ”siunasi” ja hyväksyi tämän ”kasvatusperinteen” ja ”perhearvot.”
Ylipäänsä aina vanhemmat polvet auktoriteetteineen ja ”henkisine johtajineen” ovat uskoneet saaneensa ”maailman valmiiksi” ja yrittäneet edellyttää nuoriltaan valmiin maailmansa hyväksymään, arvoineen ja elämänasenteineen-ja tapoineen.
– Samoin nuoret, uudet polvet ovat olleet aina valmiita kapinoimaan.
– Olisiko paikallaan yhteisen, tasavertaisen ”kritiikkipalaverin” paikka:
Miten tähän on tultu, miltä tämä kenenkin silmin oikein näyttää ja mikä olisi se, kaikkien kannalta onnellisten ihmisten Suomi ja pohjoismainen hyvinvointivaltio, TÄSSÄ AJASSA ja elämän-ja maailmantilanteessa…?
Ilmoita asiaton viesti
Olisiko jo aika katsoa peiliin ja katsoa mitä se itseään välkkynä pitänyt uusi sukupolvi traumatisoituneen sotasukupolven jälkeen on saanut aikaan opetusrintamalla (eli epäonnistuneen peruskoulun).
Ilmoita asiaton viesti
”Itsenäisen Suomen tärkein kulttuuripoliittinen teko.”
– Prof, Jukka Sarjala (kesk,?)
( Kokoomus vastusti ”tasapäistämistä” raivoisasti ja olisi halunnut ohjata ”vähemmän lahjakkaat” lattiatason käytännön työtehtäviin, yritysten palvelukseen.
– NYT on niin koulutusmyönteistä, niin koulutusmyönteistä, että!)
Ilmoita asiaton viesti
No ei siitä mihinkään pääse että jäämme tämän järjestelmän kanssa yksin Ruotsin kanssa. Kaikkialla muualla lahjakkaita opetetaan eri nopeudella kuin suurta massaa. Saksassa on kolme eri tasoa peruskoulussa.
Tämä lisää opiskelumotivaatiota kun ja jos ei halua pudota alemmalle tasolle. Toisaalta oppimishaluttomia ei tarvitse pakottaa turhan laajaan oppimiseen.
Mielestäni sodanjälkeinen sukupolvi on syyllistynyt suurempiin harha-askeliin opetuksen järjestämisessä kuin sodan käynyt sukupolvi.
Ilmoita asiaton viesti
En tunne nykykouluja muuta kuin joidenkin oppilaiden ja muutaman opettajan kautta.
En ota kantaa sen enmpää mutta kysyn kommentaattoreilta erästä itseäni aikanaan haitanneesta ja ainakin osittain kouluni keskeyttäneestä asiasta.
Keskeytin lyseon ennen toisen lukuvuoden päättymistä. Syitä saattoi olla useita, ei kuitenkaan haluttomuus oppia.
Yksi syy oli kuitenkin se että muutama opettaja, sanoisin nyt että keskeinen kannaltani, syrji minua isäni poliittisten mielipiteiden takia.
Tapahtuuko tällaista nykyään?
Ilmoita asiaton viesti
Eräiden muiden maiden tapaan Suomessa ei ole, eikä vaadita erityistä, samanlaista koulupukua, tai asua.
– Pieni, ehkä syrjintäänkin liittyvä anekdootti koulupukeutumisesta:
Partiopuvun opettaja hyväksyi mielihyvin, mutta ”pikku-pioneerin” punavihreän puvun kanssa kouluun ilmestynyt koululainen lähetettiin saman tien kotiin, vaihtamaan ”soveliaampi” kouluasu…(?!).
Ilmoita asiaton viesti
Kyse ei todellakaan ollut kouluasusta.
Ilmoita asiaton viesti
Ainakin osa ongelmista voisi ratketa, jos kouluille annettaisiin lisää päätösvaltaa esim. kännyköiden suhteen. Siinä, että jotkut muut tahot kuin koulu itse päättävät yksittäisen koulutason järjestyssääntöasioista, suorastaan huutaa epäluottamusta kouluja ja opettajia kohtaan. Luokkahuoneessa pitää olla vain yksi pomo, ja mikään opetushallitus se ei voi olla, joten lakimuutoksia koulujen itsehallinnon ja opettajien vallan lisäämiseksi tarvitaan.
Ilmoita asiaton viesti