Persut, politiikka ja koulut

Perussuomalaisten nuorisojärjestön ja edustaja Mäkelän huoli puoluetta kannattavien oppilaiden syrjinnästä kouluissa on poikinut lukuisia kirjoituksia eri sivustoilla niin puolesta kuin vastaan.

En opettajana jaksa uskoa, että kukaan kollega puuttuisi nimenomaan perussuomalaisuuteen negatiivisessa sävyssä. Jos opettaja puuttuu, kyse on silloin yleisestä halventavasta kielenkäytöstä tai esiintymisestä jotakin ihmisryhmää kohtaan. Esimerkkinä vaikkapa oppilaan kommentti tyyliin ”vitun matut, ne tunkee tänne, pitäs viedä saunan taa” on sellainen, että palautetta tulee taatusti. Jos möläyttäjä sitten vetoaa vielä jotenkin Perussuomalaisiin, niin sittenhän voi tietysti itkeä, että ope syrjii persuja.

Tiedän, ettei yllä kuvailemani esimerkki ole mitenkään poikkeuksellinen. Itsekin olen useamman kerran saanut  kritiikkiä ja syytöstä, kun olen torpannut tuollaisia kommentteja oppilailta, jotka kokevat Perussuomalaiset omaksi puolueekseen.

Opetus ei voi olla täysin arvovapaata. Jos historian tunnilla käsittelen talvisotaa, niin mielestäni voin todeta, että Otto-Wille Kuusista on pidettävä  maanpetturina. Toki jos joukossa olisi tiukka kommunistiperheen oppilas, niin loukkaisinko silloin häntä ja hänen vakaumustaan? Syrjisinkö kommunistioppilasta (joita ei oikeasti juurikaan ole), jos perustelisin, että oli oikein sulkea NL:n kanssa yhteistyötä tekevät turvasäilöön sodan ajaksi?

Tietenkin oppilas voi ottaa kantaa, perustella mielipiteensä, väittää vastaan, oli kyseessä sitten perussuomalainen maahanmuuttokritiikki tai kommunistien kohtelu, mutta koulussa opetetaan keskustelemaan kunnioittavasti. Valitettavasti vain suomalaisessa koulussa keskustelukulttuuri on pahasti laiminlyöty. Lukion puolella tilanne on toki parempi kuin yläkoulussa.

Sinänsä politiikka ja poliittiset kannat näkyvät koulussa (yläkoulu ja toinen aste) aivan liian vähän. Politiikkaa taidetaan suorastaan pelätä 60- ja 70-lukujen ylipolitisoitumisen vuoksi. Itselläni ei näistä ajoista ole kokemusta, 80-luvulla ei politiikkaa enää koulussa ollut. Mutta nyt jopa vaalipaneelin pitäminen saattaa herättää kritiikkiä, katsotaan, että ei voida pitää, jos joku puolue puuttuu tms.

Eli itse toivoisin politiikan jonkinasteista paluuta kouluihin. Historian ja yhteiskuntaopin opettajat ovat avainasemassa, mutta yleisemminkin soisin keskusteltavan laajemmin yhteiskunnallisista kysymyksistä politiikkaa ja puoluepolittiikkaa pelkäämättä.

Mielestäni myös opettaja voi kertoa oman puoluekantansa tai muun yhteiskunnallisen näkemyksensä halutessaan. Tarkkana tietysti pitää olla ja korostaa kiistanalaisissa asioissa  sitä, että kyseessä on vain henkilökohtainen näkemys,  ei mikään ”totuus”. Tämä tapa on loppujen lopuksi paljon järkevämpi kuin olla yltiöneutraali tai sanoa, että en voi ottaa kantaa. Tällä tavalla saadaan yhteiskunnallista keskustelua ja se on varmasti toivottavaa.

 

 

Juha Hytönen

Työkseen isänmaan toivoja opettava peruskonservatiivi kepulainen ja maalla asuva äijä itäisestä Suomesta. Kestävyysjuoksua lappu rinnassa vuodesta 1984 ja toivottavasti vielä pitkään eteenpäin. Spesiaalialoja historia ja maanpuolustus.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu